Jooh.
Mä olen taas nauttinut tästä sunnuntaista täysin rinnoin: nukkumalla.
Vaikka enpä usko, että Raumalla olisi mitään hienoa tarjottavaa ollut sunnuntai-päivän kunniaksi...
Nyt mun on kyllä pakko laittaa housut päähän ja hattu jalkaan ja lähdettävä henkeni uhalla kulkemaan tuonne ulos jäisille kaduille, etten ihan täysin juurru tähän kämppääni.
(No oikeastaan mä haluaisin jäädä tänne juurtumaan, mutta Jennu on yllättävän tomera täti, sille on vaikea sanoa ei.)
Mä kuuntelin äsken Snookin Mr. Coolia ja mulle muistui mieleen kaikki viime syksyn kiihkeät muistot. Nyt on kyllä aika kullannut muistot tehokkaasti.
Eilen tapahtui muuten koko kansakuntaamme koskettanut tragedia:
mun lähipubini räjähti.
Nämä ovat surullisia aikoja - pubiruusut joutuvat nyt kävelemään 100 metriä eteenpäin päästäkseen nauttimaan raikastavasta ja kohtuuhintaisesta tuopista.
I Feel For You.