IRC-Galleria

Kyllä, nyt se on tehty.

Kävin Jennun, kakkos-Nooran ja Jamin kanssa keskiyön uinnilla Rauman maauimalassa.
Yllätin jopa itseni rohkeudellani ollessani ensimmäinen (ja viimeinen) altaassa.
Helvetin kylmäähän se vesi oli. Yksi kesäni kohokohdista, ehdottomasti.
Tänä kesänä niitä on vain ollut jo tähän mennessä niin paljon...

Aaltoliike. Vuoristorata. Kohta tulee pohja.
Vatsanpohjassa tuntuu jo se tunne kun vuoristoradassa ne vaunut pysähtyvät ikuisuudelta tuntuvaksi sekunnin murto-osaksi radan korkeimpaan huippuun, ennen armotonta pudotusta.


Tänään olen ehtinyt jo pelata äitini kanssa sulkapalloa sekä antaa haastattelun erääseen lehteen.
Paljastin vahingossa synkimmät salaisuuteni minusta ja Vengaboysista. Miksi minulle käy aina näin?

Tänään illalla Mervi, Riina ja Reino. Ehkä hieman viiniä. Huomenna pitäisi näyttää hyvältä
munaamani haastattelun seurauksena tulevissa kuvauksissa. Miksi minä?

Taannoisen pahoinpitelyni jäljet näkyvät yhä, mutta enää en näytä hirviöltä... ainakaan kovin paljoa.

Viime viikon maanantaina näytin vielä todella pahalta, ja yritin kompensoida karua ulkonäköäni
olemalla seitsemäntoista taas Mimosan ja Riinan kanssa. Illalla annoin leijonalle lahjaksi
punaiset pikkuhousut ja hän teki pestopastaa, taas.

Jouduttuani vetäytymään elokuvaroolista ruhjeideni takia en keksinyt tiistaina
parempaakaan tekemistä kuin lähteä Raumalle toipumaan. Virhe. Muutaman päivän
kärsimyksen jälkeen suuntasin Poriin RMJ-baarimikoksi. Joona oli pukeutunut aivan liian hyvin
ja oli aivan liian märkää ja kylmää, mutta Fanni oli aivan liian ihana.

Perjantai oli pahin, vaikka ehdimmekin käydä Joonan ja Karin kanssa Antti Tuiskun keikalla.
No, jos nyt rehellisiä ollaan niin kävin myös NRJ:n Aamupoikien keikalla. Mulla oli muuvit.

Lauantaina yksi asiakas kertoi minulle, että olin murtanut hänen nenänsä kolme vuotta aiemmin.
Vahinkoja sattuu. Mosan Janikin oli siellä, yritin juottaa hänet mahdollisimman humalaan.
Ei se niin vaikeaa ollut.

Aivan liian pitkän työvuoron jälkeen suuntasimme Fannin ja Kristiinan kanssa
Hesburgeriin aamiaiselle. Tietenkin 24/7-Hese oli juuri silloin suljettu
kymmeneksi minuutiksi - aivan kuin emme olisi jo kärsineet tarpeeksi!

Sunnuntaina palasin Raumalle, enkä tehnyt oikeastaan mitään muuta.
En tehnyt maanantainakaan mitään mielenkiintoista.
En tehnyt tiistainakaan mitään mielenkiintoista.

Keskiviikkona näin pitkästä aikaa Sallaa, ja Nooraa. No, Nooraa olen kyllä nähnyt lähiaikoina
aivan liikaakin, mutta pitkästä aikaa näin hänet selvinpäin. Illalla suuntasin Mervin ja hänen
lääkärikavereidensa grillijuhliin piristämään heidän iltaansa. Minähän olen tunnetusti
tällainen naisten naurattaja.

Tänään vietin aurinkoisen päivän Jennun ja kakkos-Nooran kanssa rannalla. Siellä oli joku koirakin,
mutta ei se ollut se koira, mikä siellä autossa haisi. Käväisin kahlaamassa vedessä,
mutta en uskaltautunut kunnolla uimaan.

Keskiyön naku-uinti olisi paljon hauskempaa kuin tuollainen tavanomainen päiväaikainen uinti.

Ehkä ensi yönä...

Ajomatka Poriin meni yllättävän nopeasti, loistavan matka-cd:n (ja -seuran) avulla. Peppu oli kylläkin vähän kipeä eikä mitään kivaa. Vietin tosin koko matkan peläten, että määränpäässämme ei olisi riittävästi alkoholia tarjolla. Voi, kuinka väärässä olinkaan... Heti Reposaareen saavuttuamme - tuulivoimaloiden ympäröimän nostosillan kautta - äitini tarjosi meille kuohuviiniä, valkoviiniä, roséviiniä ja punaviiniä sekä kysyi, haluaisimmeko käydä vielä ostamassa jotain saunajuomia. Sukuvika.

Olin myös viettänyt jo vuoden päivät jännittäen, että äitini ostama "mökki" tulisi olemaan kammottava, mutta olin aivan hurmioissani siitä - se oli ihana! Grillailimme hieman ja ehdimme saunoakin ennen kuin vetäydyimme Riinan kanssa yläkertaan katsomaan Kumman kaata punaviinin kanssa. Ei alakertaankaan voinut jäädä kun muilla vierailla ei ollut minkäänlaista huumorintajua. Iltani päätteeksi tiskasin äitini kanssa tiskejä ja haukuin hänen potentiaalista tulevaa aviomiestään.

Lauantaina kävimme äitini kanssa aamukävelyllä, keräsimme tuoreita kukkia ja hankimme aineksia aamiaista varten (jota kukaan ei syönyt). Hiljalleen ihmisiä alkoi saapua paikalle ja minä leikkasin pänikän pussin auki. Riia oli hauska ja minä näytin pirun hyvältä puvussa - sen todistavat jo minun ja Riinan kuvaussession tuotokset naamakirjassa! Olisi helppoa kuvitella, että kaikki tämä tapahtui vuoden suurimman juhlan takia, mutta niin tekiessään olisi väärässä. Aivan, nämä juhlat eivät olleet Speed 2: Cruise Control - Vaara iskee vesillä -elokuvan 12-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Ei, nämä olivat häät. Äitini häät.

Kirkkotoimitus oli mahdollisimman lyhyt, siinä kesti vähemmän aikaa kuin matkassa kirkolle, jonka aikana tyhjensimme Riinan kanssa pullon roséviiniä. Saatoin äitini alttarille, vaikka hän halusikin juosta karkuun
vielä viime hetkellä. Kirkkotoimituksen jälkeen suuntasimme Reposaaren Paviljonkiin nauttimaan herkullisesta
ja hieman liiankin monipuolisesta kalaruoasta, sekä tietenkin viinistä, boolista ja drinkeistä.
Kahvissanikin oli kaksi jallua. Booli loppui yllättävän nopeasti ja Mosa kehtasi syyttää siitä minua ja Kepaa.

Tanssitin kaiken maailman vanhoja rouvia ja Riinan painostamana myös osallistuin spektaakkeliin, jonka aikana varastimme mikrofonin bändin laulajalta ja esitimme morsiamelle oman versiomme Rauli Badding Somerjoen Paratiisista. Onneksi minulla on tällä hetkellä muistinmenetys, ei tarvitse tuotakaan hävetä.

Juhlien hiipuessa hieman ennen keskiyötä jouduin päällekarkauksen uhriksi saaristolaismaisemassa,
Kepaankin ne kävivät käsiksi. Puolustimme toisiamme gasellin elkein, mutta päätäni hakattiin asfalttiin.
Vietin yöni ensiavussa, maailman kuumakuumimman lääkärin hoivassa, ja sunnuntaina tein rikosilmoituksen.
Olen kuulemma päässyt paikallislehteenkin. Kiva.

Eilen karkasimme mahdollisimman nopeasti takaisin sivistyksen pariin ja jätimme äitini suunnittelemaan avioeroa. Suomileijona reagoi yllättävän rauhallisesti epämuodostuneeksi turvonneeseen päähäni, ainakin minun nähdessäni. Minua hoivattiin oikein hyvin, nyt ei edes satu enää niin paljoa. Valitettavasti näytän vieläkin hirviöltä. Elämä on ihanaa, voisin näytellä Kaunotar ja Hirviö -elokuvan jatko-osassa molemmat roolit!

[Tämä kirjoitus saattaa loukata mm. Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien, Vasemmistoliiton sekä Suomen Kommunistisen puolueen kannattajia ja/tai jäseniä, ystävääni Millaa, sotaveteraaneja, iäkkäitä naisia, Suomileijonaa, ihmisiä, joiden mielestä Suomileijona-logo edustaa kaikkia Suomen parhaita puolia, Virolaisia, sairaalloisen liikalihavia ihmisiä sekä masentuneita perheenäitejä. En ole ollenkaan pahoillani.]

Kaivon kesäkauden avajaisissa oli kivaa, vaikka jätinkin toppahousut kaapin pohjalle
(jos vaikka joskus tulee naamiaiset) ja pukeuduin parhaaseen pukuuni. Suomileijonalla oli
omituinen käsitys tarvittavasta alkoholin määrästä onnistuneisiin etkoihin, minä kittasin sangriaa
kahdenkin edestä. Pikku-Antti oli varastoinut juomia pöytään ihan niin kuin alan ammattilaiset
ja minulla oli vain viisi minuuttia aikaa tyhjentää niin paljon laseja kuin pystyin. Oli siis kivaa.

Ehdimme kylläkin valitettavasti Suomileijonan kanssa karata herra Sisleä viihdyttämään
jo ennen kuin Milla saapui paikalle. Hidas lunttu.

Lauantaina sain suunnata lähes heti herättyäni töihin, kannustamaan lihavia ihmisiä syömään enemmän.
Illalla vietin laatuaikaa Taijan kanssa, ja tein pieniä suuria päätöksiä.

Sunnuntaina kävimme Suomileijonan kanssa soutelemassa Töölönlahdella.
No, hän lähinnä souteli. Minä istuin ja nautin maisemista, vaikkei ollutkaan viiniä tarjolla.
Pienet pettymykset voi onneksi unohtaa suurten positiivisten yllätysten varjoon.

Päämäärättömän souturetken jälkeen kävimme Sibeliusmonumentin kupeessa väittelemässä
täydellisistä häistä ja lastenkasvatusmetodeista. Illalla hän valmisti meille herkullisen illallisen
ja Kaivolla järjestetyt Kokoomuksen vaalivalvojaiset vaihtuivat kahdenkeskisiin valvojaisiimme.
YLEn juontajat olivat juuri oikealla tavalla vittumaisia, juuri oikeille ihmisille.
Vitun Perussuomalaiset/Kristillisdemokraatit/Vasemmistoliitto. Rumia kommunisteja kaikki.

Maanantaina suuntasin semi-spontaanisti Tallinnaan Taijan kanssa. Käyttäydyimme kuulemma
epäkunnioittavasti sotaveteraaneja kohtaan, koska olimme heidän kanssaan samassa laivassa.
Olisin halunnut sanoa jotain ilkeää, mutta kerrankin päätin olla asiallinen ja (muutamien lievästi
asiattomien kommentien jälkeen) toivottaa NIILLE VITUN RUMILLE JA TYPERILLE MUMMOILLE
hyviä viimeisiä päiviä.

Maihin päästyämme päivä parani jo hieman. Kävimme herkullisella lounaalla Vapianossa
ja Taijan ystävä oli niin kuuma, että olisin soittanut palokunnalle, jos Virossa (=Neuvostoliitossa)
olisi sellaisia palveluita.

Tiistaina selvittelin suuria työongelmia ja käytyäni Mimosan luona illallisella
ehdin vielä käyttää Dallas-pelikorttejani Riinan kanssa. Viimeinen yö.

Keskiviikkona kävimme Suomileijonan kanssa Drag Me to Hell -elokuvan kutsuvierastilaisuudessa.
Se oli yllättävän hyvä elokuva, vaikka leijona säikähtelikin niin paljon, että melkein häpesin.
Eikä ollut edes viiniä tarjolla. Pienet pettymykset.

Hetkellisen jahkailun jälkeen suuntasimme RAXiin illalliselle (aivan) ja yritin ehdottaa itsemurhaa
varteenotettavana ratkaisuna perheenäidille, joka oli niin masentunut, että hän pilasi minunkin
ruokahaluni. Syytän sitä lehmää siitä, että hävisin pizzansyöntikisan Suomileijonalle.

Eilen, opittuani uusia korttipelejä Mimosan ja Dallas-pelikorttien kanssa, suuntasin Suomileijonan luo
punaviinipullon ja kokonaisen grillatun kanan kanssa. Ei sillä kyllä päätä ollut, vaikka kokonaisesta kanasta maksoinkin. Juotin leijonan humalaan ja voitin hänet korttipeleissä. Kosto on suloinen.

Tänään aamulla agressiivisuuteni sai jopa jotain aikaan. Kohta Poriin.
Laitan ehkä uimahousut jalkaan jo ajomatkalle.

Lapset ahdistavat minua. Eilen julkista liikennettä käyttäessäni yksi sellainen astui varpailleni
eikä pyytänyt edes anteeksi. Se oli vielä lihava lapsi. En ymmärrä, miksi minun pitää kärsiä
vain sen takia, että joku ihminen on päättänyt pieraista toisen, hieman pienemmän ihmisen ulos vaginastaan.

Kävin muuten eilen Ruttiksessa hengailemassa ja lukemassa Lindsay Lohanin (ja itseni) lempikirjaa.
Sielläkin oli lapsia. Uskomatonta. En ymmärrä, miksei laitakaupungille voida rakentaa sellaisia aitauksia, joihin kaikki lapsiperheet lukittaisiin. Ai niin, vittu lähiöt.

Päiväni ei mennyt kuitenkaan täysin pilalle. Piristyin nimittäin huomattuani, että Ebookersilla on Yrjönkadun paras näyteikkuna. Ei, maailman paras näyteikkuna. Tultuani menin ostoksille.
Löysin täydellisen Chuck Bass -puvun (ja yhden toisenkin melkein kivan puvun)
sekä elämäni rakkauden Zarasta. Kuuma työntekijä. Tatuointeja ja lävistyksiä ja puku.

Illalla suuntasin Mimosan luo, kainalossani kilo lihapullia. Mimosa teki ruokaa. Minttukin teki ruokaa.
Naisen paikkahan on keittiössä, kuten Mirkakin sanoi. Lopulta päädyin vielä Matin kanssa Roomiin lasillisille.

Kotimatkallani pysähdyin hetkeksi ihailemaan täysikuuta.
Se oli mukavaa, kunnes joku saatanan kusipäinen lokki päätti ulostaa juuri siihen kohtaan. Vittut.

Ulkona sataa vettä. Tuulia on Helsingissä. Katsoin äsken peiliin ja näytän possulta.
Olen varmaan sitten ensimmäinen Suomessa todettu sikainfluenssan uhri. Kiva.

Jos joskus tuntuu siltä, että haluaisit asioiden vain pysyvän paikoillaan; jos tuntuu siltä, että elämässäsi on tapahtunut aivan liikaa muutoksia; jos olet sisäsiittoinen idiootti, mene Raumalle!

Olen taas neljän päivän aikana ehtinyt huomata, että kukaan tai mikään tässä kaupungissa
ei ole kehittynyt ollenkaan. En kuitenkaan sano, ettei tällainen elämä olisi ollut muutaman
päivän ajan ihan hauskaakin... Olen ehtinyt rullaluistella heinäpeltojen ja hevoslaitumien
ympäröimänä, pyöräillä ympäri Vanhaa Raumaa, vaihtaa kuulumisia (juoruja)
raumalaisten tuttavien kanssa sekä leipoa naapurissa asuvan Tuulikin kanssa.

Onneksi huomenna palaan Helsinkiin. Alkossa onkin jo käyty. Vappu on täällä taas.

En muuttanut Viroon, mutta kävin Barcelonassa ja Pariisissa.

Kerron lisää myöhemmin, nyt (semi-)1342!

Kaikenlaista. Ne numerot hyökkäsi taas. 1342. Kerron huomenna.

Tuli sitten käytyä taas Raumalla.

Keskiviikkona vietin aikaa poliisiasemalla ja päätin vaihtaa nimeni, kun ei ollut muutakaan tekemistä.
Sen jälkeen toimin Jennun mallina jotain lehtijuttua varten, ja näytin yllättävän hyvältä kuvissa.
Palkkioksi ahkerasta työnteostani sain kakkukahvit Salissa, Rauman hienoimmassa kahvilassa. Oksymoroni.
Illalla, käytyäni äitini kanssa tapaksella ja viinilasillisilla, suuntasin Sallan kanssa
Watchmeniä katsomaan - se oli LOISTAVA! Kaikki, jotka ovat haukkuneet sitä
voivat vetää sen eräänkin tavaran päähänsä!

Torstaina kävin sukuloimassa ja kuulin mielenkiintoisia juoruja ihmisestä,
jonka olen vuosia sitten nimennyt FransuTransuksi. Good times.
P.S. Selvitin asian, ne juorut eivät pidä paikkansa.
Rauma voi viimeinkin nukkua yönsä rauhassa.

Illalla suuntasin Elskan syntymäpäiväbailuihin. Itse asiassa ne olivat enemmänkin kakkukahvit,
kun siellä ihmiset vain joivat kahvia (ilman terästystä) ja söivät kakkua (ilman terätystä),
mutta minä pidin lipun korkealla juomalla juhlakalun kanssa kilpaa shotteja.
Minuun voi aina luottaa.

Oli kyllä yllättävän hauskaa (ja luontevaa) viettää aikaa vanhojen ystävien seurassa.
Jossain vaiheessa vanhoja valokuvia katsellessamme joku sanoikin, että tuntui
aivan kuin en olisi koskaan lähtenytkään Raumalta.

Mutta kun minä lähdin, vuosikausiksi, enkä aio palata siihen elämään,
jonka jätin hyvästä syystä taakseni. Elämässä pitää edetä. Ainakin aion yrittää.

Tänään vietin vielä hetken menneisyydessä kahvitellessani Nooran kanssa Porissa,
mutta nyt siirrän katseeni tulevaan. 1342, bbs.

Kävin eilen Mimosan kanssa lasillisilla - se olikin ensimmäinen seikkailuni neljän seinän ulkopuolella
maaliskuun aikana. Olen siis viettänyt aivan liikaa aikaa yksin, ja ehtinyt taas kerran pohtia
elämääni aivan liikaa. Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. En vain haluaisi olla
yhtä säälittävä kuin kaikki muut, mutta niinhän tässä nyt tulee tapahtumaan.

Ai niin. Miksi aikuiset ihmiset käyttävät emoticoneja :P
ja miksei kukaan enää kuuntele klassista musiikkia? :((