IRC-Galleria

Onpas ollut kummallinen päivä.
Ensin eräs pahanhajuinen ja karvainen koditon mies, joka palautti Citymarketiin
tyhjiä pulloja ostakseen kaksi pulloa viinaa, alkoi opettaa minulle "tärkeitä elämänohjeita".
Ilmeisesti kyseinen herrasmies on sitä mieltä, että kaikkien tulisi pyrkiä siihen asemaan,
jossa hän nyt on. Harmi etten ole koskaan nauttinut pahvilaatikossa nukkumisesta.

Ja heti kun olin päässyt tätä kummajaista karkuun, näin kun Sedu Koskisen juottolaa revittiin kirjaimellisesti palasiksi. Meinasin varastaa yhden baarijakkaran siinä tiimellyksessä, mutta olen niin heikko etten kuitenkaan olisi jaksanut kantaa sitä kotiin asti.

Huomenna on sitten taas ystävänpäivä. Ihanaa.
Vuoden paras juhla.
Tai sitten mahdollisesti ei.

Miten minä vietin lauantai-iltani?
Äitini kanssa.
Kyllä, äitini. Ihmisen, joka ei osaa puhua ruotsia, rakastaa halpoja kenkiä ja vastustaa rasismia. Ihmisen, joka ei osaa laittaa ruokaa ja joka luulee, että Pinkillä on miehen sukupuolielimet.
Hän on äänekäs ja rivo ihminen, joka on nimetty kaikkien aikojen kuuluisimman blondin mukaan
ja hän syö liikaa valkosipulia.
Ja minä rakastan häntä. mami<3

Oli ihanaa (vaikkakin jotenkin kummallista) jutella hänen kanssaan aamukolmeen
asti monenmoisista elämän ongelmista.
Life is hard.

40 päivää ja 40 yötä elin täysin päihteetöntä elämää.
Perjantaina, 10.2.2006 rakas ystäväni Ellu houkutteli minut pahoille teille.
Luulen, että oli virhe niinkin pitkän tauon jälkeen juoda oman painonsa verran alkoholia,
mutta ainakin oli hauskaa. Tavallaan.

Ensin kotini vallattiin ja sotkettiin kuohuviiniin ja vodkaan, sen jälkeen suomenruotsalainen mies kuljetti minut ja ystäväni yhdellä sanalla sanoen kummallisiin pippaloihin, joissa pauhasi Anita Hirvosen musiikki.
Tänään onkin sitten koko päivän ollut olo niinku majavalla rajun
tupakkaveron korotuksen jälkeen huhtikussa '74.

En enää koskaan juo alkoholia.

En ole vuoteen saanut mitään muuta sähköpostia kuin niitä lukuisia mainoksia,
joissa minulle luvataan jättimäisiä dildoja alennettuun hintaan,
peniksen suurentavia pillereitä, tai Viagraa.
Tänään on silti tapahtunut suuri muutos:
Minulle oli lähetetty jotain kummallisia parisuhdeneuvoja.
Vielä kun lähettäisivät sen parisuhteenkin.

Ihanaa, Riitta Väisänen on televisiossa.
Päiväni on pelastettu.

Onpas ollut rankka päivä.
Aamulla herättyäni ajattelin aloittaa päivän piristävällä lasillisella porkkanamehua.
Se oli vanhentunutta.
Sen jälkeen otin taksin ja suuntasin koululle.
Jäin jumiin ruuhkaan.
Koululle päästyäni esitin oppivani jotain uutta.
En oppinut mitään.
Onneksi Taija ja Tuulia piristivät päivääni eriskummallisilla tarinoillaan.
Ja eipä tuo ballroom dancing Susannan kanssakaan nyt kamalaa ollut.
Jos se perhana ei vaan haisisi niin helvetin pahalle.
haha.

Kaiken tämän lisäksi, kävin (pakotettuna) ruokaostoksilla Lidl:issä.
Toivottavasti kukaan ei nähnyt minua siellä.
Se olisi ollut todella noloa.

Rakas päiväkirja,
Elämässäni ei ole tapahtunut tänään mitään merkittävää.

Laitoin eilen illalla herätyskelloni soittamaan klo 07:07.
Herätyskelloni soi tänään klo 14:07.
Pitäisköhän hankkia uus herätyskello?


Doinks.
Jos luet tätä tekstiä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli,
ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto Sinusta ja Minusta,
vaikka emme edes puhuisi usein.
Se voi olla ihan millainen muisto tahansa - hyvä tai huono.
Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä,
mitä ihmiset muistavatkaan sinusta...

Mulla on ollut mahdottoman hektinen sunnuntai-päivä:
Olen kirjoittanut japaninkielisen omaelämäkertani jo melkein valmiiksi, viimeistelin elokuvakäsikirjoituksen, jossa Michael Jackson esittää Hannibal Lecteriä,
ja olen lukenut Hevoshullu-lehden koko vuosikerran.
Ai että kun ne heppa-sarjakuvat ovat ihanan söpöjä.

Ehkä siinä mun elokuvassani voisi olla hevosia mukana.
Ja Renny Harlin voisi ohjata sen.

Children are weird. They're just like real people, only smaller.
You can't tell what they're thinking.
That scares me just a bit.

Lauantai-ilta.
Istun kotona yksin, syön hevosenlihaa ja katson American Idolia.
Mun elämäni on niin villiä, etten meinaa itsekään enää pysyä kyydissä mukana.

Mul on olo niinku majavalla rajun tupakkaveron korotuksen jälkeen huhtikuussa '74.

Onneks mulle tuli postia tänään.
Tilaamani Hevoshullu-lehti kolahti viimeinkin postilaatikkooni.
Siinä oli todella hyvä Katri Helenan haastattelu.

Over and out baby.

.


Olen sanaton.


.