IRC-Galleria

1.
Naurravvaan, en mä välitä/
Ihmettelet, kun sä et sitä käsitä/
Oon henkisesti loppu, tappelee tästä/
Ymmärä nyt! Kun pyydän et mut jätät/

Rauhaan, mietiskelee omii virheitä/
Kun en saa selvää, näistä viesteistä/
Mitä aseteltu tyynyn vierelle/
Olispa elämä, niinku oli siel ennen/

Pistän kynttilän palamaan, annan sen palaa/
Katon kuvaa, ja alan itkee salaa/
En haluis näyttäytyy tälläsena enää/
Mielummin lepään, kun herään/

Valot sammuu, mun on helpompi olla/
Yks yö, kun taas kuvittelen ettei tää oo totta/
En todellisuutta hahmota! Vaan iloitsen/
Mut aamul taas herään, ja jälleen itken/

K.
Hauku vaan! Ei se tunnu missään/
Sattuu muutenkin jo! Ei se mitään/
Mitä välii, yhest vihamiehest lisää/
Huomaan itekin, et must vaikee pitää/

Tekeydyn kipeeks, ettei tarvis herätä/
Sairas maailma! Ja paskanen elämä/
Kaltereitten takana, en pääse lentoon/
Kuvittelen itestäni, jotain mitä en oo/

2.
Oon tottunu sille, et jengi nauraa/
Selän takana, tekee must hauraan/
Kukaan ei koskaan pyydä mua jatkamaan/
Lopettaa kylläkin! Kun niit ei kiinnosta paskaakaan/

Pullo on ainoo mikä tuo lohtuu/
Ja ihmettelenkin, et mistä tää johtuu?/
Etten saa itteeni kasattuu kasaan/
Vaan joka päivä joudun vaikeempaan jamaan/

Lyönpä vetoo, ettei ketään lue näit kokonaan/
Pari sanaa riittää! Siit mitä ne odottaa/
Pääsee nauraa! Kuin joku on näin säälittävä/
Rypee nyt näin paljon, itse säälisänsä/

Mut hei sinänsä! Mä edes yritän jotakin/
Mist saisin lohtuu! Ja minkä tunnen omaksi/
Tunteiden purkaminen, kun tuntuu päivä päivält tärkeemmält/
Tiedänhä mä, ettet tunne ikin tät'/

K.
Hauku vaan! Ei se tunnu missään/
Sattuu muutenkin jo! Ei se mitään/
Mitä välii, yhest vihamiehest lisää/
Huomaan itekin, et must vaikee pitää/

Tekeydyn kipeeks, ettei tarvis herätä/
Sairas maailma! Ja paskanen elämä/
Kaltereitten takana, en pääse lentoon/
Kuvittelen itestäni, jotain mitä en oo/

3.
Tää on mitätöntä! Avautuu muille/
Jos joku nää ees näkee, se on jo ihme/
Joku saattaa lukee, mut ketään ei noteeraa/
Jotkut lukee, et tietäs kuin monta ongelmaa/

Voi olla yhel jäbäl, joka kehtaa avautuu/
Mut se käsite maailma,et täs pahaolo vapautuu/
Vaik naurattavaa ajatella, et pärjäisin tän avulla/
Niin tiedän et tääkin paska mua avustaa/

Ainoo paska, mikä lohduttaa mua elämältä/
Ja ainoo mitä jää, kun en oo enää täällä/
Muiston ripe, mitä ei voi katkasta/
Helpottava huokasu! Täs pelottavassa matkassa/

Eikä tää mulle ikin kuoppaa kaivakaan/
Ainoo asia, mikä ottaa mut maailmaansa/
Kun kaikki muu hylkää, jättää varjoihin/
Ne jättää, vaik kuin itteeni tarjoisin/