IRC-Galleria

1.
Naurravvaan, en mä välitä/
Ihmettelet, kun sä et sitä käsitä/
Oon henkisesti loppu, tappelee tästä/
Ymmärä nyt! Kun pyydän et mut jätät/

Rauhaan, mietiskelee omii virheitä/
Kun en saa selvää, näistä viesteistä/
Mitä aseteltu tyynyn vierelle/
Olispa elämä, niinku oli siel ennen/

Pistän kynttilän palamaan, annan sen palaa/
Katon kuvaa, ja alan itkee salaa/
En haluis näyttäytyy tälläsena enää/
Mielummin lepään, kun herään/

Valot sammuu, mun on helpompi olla/
Yks yö, kun taas kuvittelen ettei tää oo totta/
En todellisuutta hahmota! Vaan iloitsen/
Mut aamul taas herään, ja jälleen itken/

K.
Hauku vaan! Ei se tunnu missään/
Sattuu muutenkin jo! Ei se mitään/
Mitä välii, yhest vihamiehest lisää/
Huomaan itekin, et must vaikee pitää/

Tekeydyn kipeeks, ettei tarvis herätä/
Sairas maailma! Ja paskanen elämä/
Kaltereitten takana, en pääse lentoon/
Kuvittelen itestäni, jotain mitä en oo/

2.
Oon tottunu sille, et jengi nauraa/
Selän takana, tekee must hauraan/
Kukaan ei koskaan pyydä mua jatkamaan/
Lopettaa kylläkin! Kun niit ei kiinnosta paskaakaan/

Pullo on ainoo mikä tuo lohtuu/
Ja ihmettelenkin, et mistä tää johtuu?/
Etten saa itteeni kasattuu kasaan/
Vaan joka päivä joudun vaikeempaan jamaan/

Lyönpä vetoo, ettei ketään lue näit kokonaan/
Pari sanaa riittää! Siit mitä ne odottaa/
Pääsee nauraa! Kuin joku on näin säälittävä/
Rypee nyt näin paljon, itse säälisänsä/

Mut hei sinänsä! Mä edes yritän jotakin/
Mist saisin lohtuu! Ja minkä tunnen omaksi/
Tunteiden purkaminen, kun tuntuu päivä päivält tärkeemmält/
Tiedänhä mä, ettet tunne ikin tät'/

K.
Hauku vaan! Ei se tunnu missään/
Sattuu muutenkin jo! Ei se mitään/
Mitä välii, yhest vihamiehest lisää/
Huomaan itekin, et must vaikee pitää/

Tekeydyn kipeeks, ettei tarvis herätä/
Sairas maailma! Ja paskanen elämä/
Kaltereitten takana, en pääse lentoon/
Kuvittelen itestäni, jotain mitä en oo/

3.
Tää on mitätöntä! Avautuu muille/
Jos joku nää ees näkee, se on jo ihme/
Joku saattaa lukee, mut ketään ei noteeraa/
Jotkut lukee, et tietäs kuin monta ongelmaa/

Voi olla yhel jäbäl, joka kehtaa avautuu/
Mut se käsite maailma,et täs pahaolo vapautuu/
Vaik naurattavaa ajatella, et pärjäisin tän avulla/
Niin tiedän et tääkin paska mua avustaa/

Ainoo paska, mikä lohduttaa mua elämältä/
Ja ainoo mitä jää, kun en oo enää täällä/
Muiston ripe, mitä ei voi katkasta/
Helpottava huokasu! Täs pelottavassa matkassa/

Eikä tää mulle ikin kuoppaa kaivakaan/
Ainoo asia, mikä ottaa mut maailmaansa/
Kun kaikki muu hylkää, jättää varjoihin/
Ne jättää, vaik kuin itteeni tarjoisin/

K.
Miksen vaan nää
Mihin mä voisin
mihin kykenisin Painaa pään?

Aika juoksee karkuun
Mitä voisin tehdä?
Kun en enään, usko satuun!

Onko maailma mennyt hankalaksi?/
Vai onko masennus tullu mulle tavaksi?/

1.
Ei elämä! Miten tää maailma taas mättää/
Jengi kadul kännis, masennukses elämänsä päättää/
Tunteit ei sais näyttää! Itku merkkaa pilkkaa/
Kuullu itekin omist suruist monta huonoo pilaa/

Häiriköit täynnä maa, hymyilykin väärin/
Tekopyhien kansa! haavekuvani särki/
Jos tää on Jumalan luomus, miks tällänen tarkotus?/
Monet pulmalliset kysymykset, ympäri vatvottu/

Mut tärkeimmät aina unohdettu ajatuksissa/
Niistä nuorista! jotka yksin makaa tuskissa/
Koululaitokset täyn epäpätevii opettajii/
Jokasen muka pitäs pitää ite omast onnesta kii/

Välitunnit pitäs vältellä, kun syrjityks joutuu/
Pahimmas tapaukses, nuori ei uskalla mennä enää kouluu/
Ikätoverit solvaa, aikuset vaan ohi kulkee/
Vanhemmat ei huomaa, kun nuori tunteet sulkee/

K.
Miksen vaan nää
Mihin mä voisin
mihin kykenisin Painaa pään?

Aika juoksee karkuun
Mitä voisin tehdä?
Kun en enään, usko satuun!

Onko maailma mennyt hankalaksi?/
Vai onko masennus tullu mulle tavaksi?/

2.
Luokas petraa, ne ruskee kieliset hikipingot/
Taka penkil pojat, kynät tahallaan pirstoo/
Opettajat sokeita! Huomaa vaan tietyt luokasta/
Ja kun joku pelleilee, ne ei voi kun vaan huokasta/

Heittää nyt ihminen luokasta, onko se rangastus?/
Moni kun turhista oppitunneist pois suosiol astus/
Koita nyt opetella, kun elämäänsä kyllästyny ohjissa/
Tauluun raapustaa! Ei saa selvää yhtään opista/

Se asenne heijastaa, moni väsähtää opiskeluun/
Heikoimmat koittaa luoda maailmaa todisteluun/
Et on kovempii, kun onkaan oikeesti/
Pyrkii johonki jengii, jossa pistäs toimeksi/

Usutetaan tekemään, jotain toisen tahdon mukaan/
Joutuu vaikeuksiin, vaik etsii vaan pelkkää turvaa/
Eikä kierteest helposti erookaan taka-alalle/
Mut annan vinkin! lopeta se! Äläkä enään aikaile/

K.
Miksen vaan nää
Mihin mä voisin
mihin kykenisin Painaa pään?

Aika juoksee karkuun
Mitä voisin tehdä?
Kun en enään, usko satuun!

Onko maailma mennyt hankalaksi?/
Vai onko masennus tullu mulle tavaksi?/

Et oo tarpeeks nätti, et hyväs kunnos/
Oot turhan fätti, enkä pidä sun rungost/
Turha ruikuttaa, ja tarjoo löystynyt piirasta/
Ruma tyttö, löydät ittes vanhan piikana/

Vaik sekin käsite on kadonnu kauan sitten/
Niin sua varte, uudistettiin se/
Et pääsisit fädää, ja näyttää rumemmalta/
Sä muija oot vastakohta mun unelmasta/

Ryppynen feissi, selluliitti pakarat/
Kuvottaa miettii, mitä tulis sun kakarast/
Jos joku suostus sunkaa sellasen tekee/
Tai no onhan koeputki lapsiikin tuotu eteen/

Tähän maailmaan, mut munan makuun et pääse/
Paitsi jos juotat jonku niin kännii, et päälle pääset/
Mut sua ei juomallakaan saa kauniiks/
Etkä oo kuuma, vaik sut tunkis uunii/ (Mihin et kummiska mahu)

''
Mä kerron sulle, et oot tarpeeks hyvä mulle/
Mitä sä ajattelet, niin en mä samoin tunne/
Liika kiloja, liika vikoja!/
Turha itkee, et kaikki jätkät olis sikoja/

Vaik sua kohtaan ehkä onki/
Niin syy siihen on se, ettei sult saa stondist/
Ruma kun satut olee, ja läskitkään ei kiihota/
Yritin parhaani, mutten löytäny hyvää mistään viistosta/
''

Päästöi, saasteit, tehtaita viallisii/
Matkoi pitkii, koskaan saada valmiiksi/
Julkisuudes puhutaan, kuin panostetaan maailmaan/
Mut mitään ei tapahdu, kaasut ilmaan taivaal/

Henki salpaantuu! Mustan kullan tempuista/
Arvostat muka luontoo, mut teet selvää puista/
Heität roskat maahan, hyljet luontoo/
Luot pahaa, lyöt maailman harmaan muotoon/

Me ollaan hengis, mut vaan hetken vertaa/
Maailma muuttunut, jos eilis päivään vertaa/
Ilmastonmuutos tuhhoo elämäs tyystin/
Koht ihmiskunta jää paljaalle maalle yksin/

Hetki hetkessä, syysätään tarkotusta toisille/
Syyt sit on helpo syynätä niskaan esi-isille/
Ei meidän syy! Et matkan pää tyssää/
Eikä sitä sit hoksaa! päätäjist ykskään/

1.
Jahkailin, pahkailin tän pulman kanssa/
Sönkkään hankalan, ja murran varman/
Tuhansiin paloihin, yritän sisään saloihin/
Mut ongelma on siit, et mitä vaan loisin/

Kerran loistin, mut sit sen elämäst poistin/
Mielikuvitus kaikkosi, ajatukseni hajoitin/
Satumaa jäi taakse, omat oli paheet/
Ennen kun kirjotin, vihkollisen pelkäst rakeest/

Nyt ei riitä rahkeet, ees balladiin hellään/
Illoin alotan rustaa, mut tyhjän sivunkaa herään/
Vaik kuin panostasin! Aihet en keksi/
Se on yhtä tyhjää, kun exänkaa seksi/

Molemmat tunteettomii, ja turhii/
Ja nyt kun aiheet loppu, pitäs viel funtsii/
Miten saisin sanasen arkkuni aika jälleen/
Kun se sähköisku ei iske mun kynän kärkeen/

K.
Aiheet lopussa, mielikuvitus lopussa/
Sanat lopussa, Ei pitäs varmaan hosua/
Aikani on ohi kiitäny! Enää pelkkii sessioit/
Paikkani vietiin pois! Jäljel pelkkä obsessio/

2.
Pää täyn sekavii aiheita, pelkkii clippei/
Ja suurin osa niistäkin, turhii kliseit/
Mielikuvituksen puute, tajuton stressi/
Ihme nyt kun tällekin setille aika heltis/

Muste täysi viimein, en saa mitään rustattuu/
Ei settei huonoi, Vihkoo pakol mustattuu/
Sielu puhdas, mut vaan hetken verran/
Tiedän ihan hyvin, et viel sen yhen kerran/

Palaan päiväkirjan tykö, rustaa lisää sanotuksii/
Sillon kerran sit, kun mä janoon uusii/
Settei lyyrisii, runoi suonen sykkeitä/
Aiheita, jois on mun elämän polunkaa yhteistä/

Muukin kun tekijä! Myös kokemukset/
Sillon tiedän sen, et murran oletukset/
Ei seläntakan naurajii, puukon kääntäjii/
Viel mä tiedän, et jotain taidolla säätäsin/

K.
Aiheet lopussa, mielikuvitus lopussa/
Sanat lopussa, Ei pitäs varmaan hosua/
Aikani on ohi kiitäny! Enää pelkkii sessioit/
Paikkani vietiin pois! Jäljel pelkkä obsessio/

3.
Ontto pää! Täysin tyhjä käynnil käy koneet/
Tänään aiheettomuus! Kerran viel tulee onneen/
Kääntämään kelkan, joka tajukankaalla/
Koittaa keksii aihetta tylsyyden partaalla/

Tuntuu kun olisin vaahtokarkki vartaalla/
Liekitetty mössö, muhennettu työ mitä harrastan/
Valot sammuu, nukahdan mutten nää uniikaan/
Mut sentään pystyn viel silmäni ummistaa/

Kun pää on tyhjä, ja sydänkään ei anna aihetta/
Sitä sit rustaaminen on niin pirun vaikeeta/
Todellinen mielenkuva, jää jonnekin piiloon/
Vimmaspäässä, päiväkirjan välist kynän pirstoon/

Astun takaviistoon! Vaikenen hellittääkseni/
Poistun hiljemmille vesille, tän käsittääkseni/
Palailen ajallani! Takasin omalle radalleni/
Niin et oon kuningas siin, ja täs on harjakkeeni/

K.
Aiheet lopussa, mielikuvitus lopussa/
Sanat lopussa, Ei pitäs varmaan hosua/
Aikani on ohi kiitäny! Enää pelkkii sessioit/
Paikkani vietiin pois! Jäljel pelkkä obsessio/

1.
Ajan kulku, vetää virtti kiireen kanssa/
Kokoajan äkkilähdön vieres! kelloa kanna/
Omat haavat parannan, kuhan ajan saan/
Joka hetkinen helpottaa, ne tulee ajallaan/

Aina kulkenu pää pystys, häpeemättä ollenkaan/
Täs vaihees elämää, ratkottu monta ongelmaa/
Pulmii tulee ja menee! Pitäs oppii tekee/
Asiat oikein, ja haavat pois pesee/

Omas henges mukana, rakkaat läheset turvana/
Voin pitkään tääl pysyä, sen voin luvata/
Otan rauhais eloo! Mut kun palaan takasin/
Lupaan ottaa asiat vakavasti, ja löytää paikkani/

Enkä eksy sillon enää! Rupeen tunteel vetää/
Asioista mitkä koskettaa! Nyt kun ei kuule ketään/
Joskus kaikki kuulee! Ja lupaan yrittää/
Ja kun täysil yrittää! Ei sitä helpol tuu tyrimään/

K.
Jakso historiia, sivu tulevaa/
Löydän balanssin, ja saavutan unelmaa/
Pian viel Ssalon tarinaa kuunnellaan/

Jatkossa yritän! Panostan kaiken tähän/
Viel kerran tää kaikki nähään/
Tunteet vyöryy! Ja jengi nostaa kättään/

Miten rakentaa
Uutta tarinaa
Jota ei sais murtumaan
niin tuulet
Kuin sateet
Se kestää ain arvet
kaikki valheet
jokaikinen harha askel
korjattas parempaan
Viel joskus anteeks saa-aa-aan.

''
Lähdit pois luotain
Toivoin etten huomais
Koskaan tätä yksinäisyyttä
Miten voi kaipaa yhtä
Niin ettei järkee jää
Kaikki muu niin häviää
''

.
Kuljen sankan väen keskellä, mis kukaan ei huomioi toista/
Seas työntekijöiden, joista ketään ei mitään ikin voita/
Samaa juoksuu päiväst pitkään! Kunnes kuolema kohtaa/
Kiire, stressi! Toisten sanelemat säännöt tätä johtaa/

Ykskään ei koskaan! Oo toista parempi täs maailmassa/
Jokanen samal viival, tavottelemas paikkaa taivaassa/
Tavallinen tarina! Kerrottuna miljardeil ja miljardeil lisää/
Tulee ihmisii joka tuutista! Eikä sille voi mitään/

Eikä välikskään! Mä vaan haluun elää paremmin/
Haluun pyrkii auttamaan, ja olla tääl tarpeeksi/
Hyvä muillekin kun itelleni! Hyvä ihminen siis/
Taistelen hyvän puolesta! Tiellä kiviselki/

Kunnes tavotan laatu ajan, jollon kaikil hyvä olla/
Viel kun voisin uskoo! Et sekin vois olla totta/
Mut hey! Kaikki täs maailmas on mahdollista/
Mahdollisuuksii miljoonii! Voit vaikka tehä siit lista/
.

1.
Henki salpaantuu! Mä pelkään kun ääni huutaa/
Koitan löytää apuu! Mut tajuun et se on turhaa/
Se ääni kovenee! Katkeran kalvas nauru kohdistuu/
Täristen koitan karata! Muttei sekään onnistu/

Ponnistelen sängyn laidalta suihkuu kohti/
Mieles rukoilen! Et jossain muualla olisin/
Kylmä suihku herättää! Saa mut rauhottuu/
Aamu aluillaan, ja mä alotan jo ontuu/

Pelko suonissa! Niinku veri veis sitä sydämeen/
Eikä tää yksinäisyys, mulle hyvää tee/
Laahaudun koululle! Mutten tahtos ollenkaan/
Siel pitäs olla sama Sakke! Mitä ne must olettaa/

Esitän ilost naamaa, se väsyttää vitusti/
Ja taas yhen paskasen tunnin elämäst sivutin/
Luokas otan pellen roolin, ettei kukaan näkis lävitse/
Nyt mun pelleily, on jo luokas tavanomanen käsite/

K.
Painot punteis, laahaudun lähemmäs kaidetta/
Oon jo lähellä reunaa, kohta lähden pois aaveena/
En kestä enään yhtään murskattuu haavetta/
Se puuduttaa mua! Näen ne monina arpina.

2.
En oo onnistuja luokkaa, häviin aina kaikessa/
Runoilla osaan, mut ei sekään oo vaikeeta/
Itkeminenkin luonnistuu! Se käy tavasta/
Koska onnistun aina jotenki ikäviin juttuihin palata/

Illat koulunki jälkeen, täytetty kalenteri täyteen/
Ettei tarvis muistaa, miten en osaa olla ylpee/
En sitten mistään! päivät menee siten paremmin/
Stressi itkee! Ja loukkaantumisii tulee aremmin/

Mul on kylmä, enkä saa lämpöö mistään/
En pysty nauttii elämästä! En sitten mistään/
Kauheet ajatella, et pitäs huomennakin yrittää/
Kun senkin tietää! Et tulee taaski vaa tyrimään/

Pyrinhän, mä tekee asioita oikein ja ajallaan/
Mut kun paha olo saa mut pään alas painamaan/
Enkä saa sitä nostettuu! En enään koskaan/
Ja kun en voi täst kun itelleni kostaa/

K.
Painot punteis, laahaudun lähemmäs kaidetta/
Oon jo lähellä reunaa, kohta lähden pois aaveena/
En kestä enään yhtään murskattuu haavetta/
Se puuduttaa mua! Näen ne monina arpina.

3.
Koittanu kirjottaa, koittanu pyytää apuu/
Mut sitä ei tuu, aina vaan tulee sattuu/
Pilkka kohdistuu! Naurun alaseks joutuu/
Mä haluun olla koton! En haluu ees kouluun/

Tapaa kavereita! En enään harrastuksiinkaan/
Haluun olla se poika, koton yksin tuskissaan/
Vai haluunko sittenkään? Koska kaipaan läheisyyttä/
Ja nyt kalvaa, koska en löydä elämälle syytä/

Pelkkää paskaa tapahtuu! Enkä kestä sellasta/
Liikaa iskui! Joit ei voi toisten kokemuksiin verrata/
En väitä et olisin kokenu pahempaa kun muutkaan/
Mut omaan tasooni, oon joutunu liikaa puurtaa/

Ja mulle riittää! Tappio tulee joka tapauksessa/
Asiat vaan meni näin! Sil olihan mullakin unelma/
Mikä sortu, kun hiekkalinna lähellä veden rajaa/
Puntit täyn sitä hiekkaa! Enkä jaksa jalkoi eteenpäin raahaa/

K.
Painot punteis, laahaudun lähemmäs kaidetta/
Oon jo lähellä reunaa, kohta lähden pois aaveena/
En kestä enään yhtään murskattuu haavetta/
Se puuduttaa mua! Näen ne monina arpina.

1.
Rauta lyöty tulille! Valeltu lämmöstä vihaan/
Luultiin ennen, et tätä maailmaa hallitaan/
Väärin arvattu! Oltiin pelkkii nappuloita pelissä/
Nyt yks kuollu! Toinen on taposta sellissä/

Eikä elämä hellitä! Se on ottanu otteen/
Miks unohdettiin, vanhempien antamat ohjeet?/
Nyt ei auta mikään! En saa kiinni mistään/
Maailma mullistuu! Ja rintaankin pistää/

Leikkaus edessä! Enkä haluis selvitä siitä/
Huomannu ongelmani! Eikä mikään riitä/
Hallitsen kyl mieltä! Mut vaan tilapäisesti/
Se viel pääsee irti! Ja sit tulee kauhun hetki/

Sillon lähtee henki! Sillon lähtee käsistä/
Mä tiedän hyvin! Ettet sä tätä käsitä/
Mä oon kärsiny liian pitkään! Liian pahasti/
Ja tyhmänä kun viel sitä salasin/

K.
Taistelu saa mut kaatumaan! En jaksa enää/
Mä haluun rauhaa! Haluun ikusesti lepää/
Tuhonnu elämäni! Enkä saa sitä raiteille/
Miten muka mä pääsisin yli hetkien vaikeiden?/

Ystävät on tärkeitä! En kehtaa satuttaa niitä/
Otan iskut ite vastaan! Siit asenteest kiinni pidän/
Kuolen sit jos pakko! Mut jostakin syystä sentään/
Syy siihen! Et muut vois mun takii viellä elää/

2.
Kynä katkee kädessä! Raivoo valtaa/
Iskut osuu syvemmäs! Oon pudonnu ansaan/
Askeleet osuu harhaan! kärsin toisen sijasta/
Ja koht mä leijunkin jo kuolleena tuol ilmassa/

Lähel rakasta! Paratiisin porttejen tuolla puolella/
Mut muistetaan harvat! Kuin mä kuolin nuorena/
Eikä kaduta enään ketään! Taakkaa kadonnu/
Liian pitkään täs maailmas happee haukonu/