Olo on täysin turta, en tunne mitään. Möllötän vain. Sain nukahduslääkkeen avulla nukuttua yön hyvin. Rintaa puristaa vanne ja on vaikeaa hengittää. En halua puhua kenellekään, istun vain ja heijaan ajattelematta mitään. Välillä purskahtaa itkuun, kun tulee jokin kaunis muisto mieleen. En voi millään uskoa, että tämä tapahtui meille. Sitä miettii mitä olisi voinut tehdä toisin ja olisimpa soitanut Juhalle keskiviikkona. Olisimpa.Voih :'(
Viemme Samuelin isälleen ja lähemme Lohjalle, missä onnettomuus tapahtui. Ehkä se tekee asian todellisemmaksi. Veljeni laittoi kuvia onnettomuuspaikasta eilen, oli tehnyt sinne valkoisen puisen ristin. Oli todella häijyn näköinen mutka, mikä Juhan vei. Oksettaa.
Kiitos kaikille, jotka ovat asiassa tukeneet. Olette todella tärkeitä!