PÄÄKALLOKELI
ei kunnon talvii ole ollu täällä herran vuosiin/
annas olla, lunta puskee, joko alkaa kelit suosiin/
olin alle kakskybänen, ku astuin näkymättömään luotiin/
oon survivor, mutten tiedä tuleeks selviiminen muotiin/
what the hell, näil kaduil meinaan puhuta ei säästä/
nobody knows, jotkut saattaa täällä hengestänsä päästä/
pannaan kovat piippuun, just joo, turhia vaan säädät/
mut venaa hetki, voi lumisadekin sulattaa sydämen jäästä
pään sisällä pääkallokeli, niin monen menetetty peli/
elämän pääkallokeli, viel eilen hän lauloi ja vihelteli/
tanssi viimeinen valssi, vaik ambulanssi sut veis, tai Medi-Heli/
jos joku väittää ettei elämä oo absurdii, hän todella valehteli/
sä kesäkengät jalas dallaat tiellä liukastellen/
et aio vetää vitosii, vaik ihminen kuolee vähitellen/
karu fakta, kauan onnettaret elää kitsastellen/
ennemmin heität veivis ku teet itestäsi pellen/
vaan älä huoli, tiedä vaikka enkelitkin tekis ylitöit/
vielä ilon voit löytää katsoessas näit harmait lähiöit
maalaat sieluus graffiteja, et jää skoudeil kiinni tuhotöist/
lumi peittää tuskas, armahtaen, katsomatta yksilöit/
niinku odottava neitsyt, on totaalinen paradoksi/
että toisen onni, autuus ovat joilleki vahingoksi/
joka iikka täällä toistaan syö, tiiät ravintoketjun/
ei koiraa karvoihin katota, ei ihmisluontoo peitä kledjut/
elämä, viiskirjaiminen sana, infernaalisen vaarallist/
tulitikkuleikkii, talot palaa, toiset lukekoon sen Alibist/
turvallisuus ei oo fraasi, liukkaal kelil pidä mielessä/
nastat kenkiin, kato eteenpäin ja pidä ittes miehenä
(c) Kommandokaktus