Kesän kohokohta - porukoiden vierailu eteläsuomessa - venähti odotettua pidemmäksi. Alunperin heidän oli tarkoitus lähteä jo keskiviikkona, mutta isän tehdessä kauppaa Mazda 6:sta, venähti lähtö perjantaiaamuun. Pikkuveli oli jo pidempään odottanut että pääsee tänne kylään ja kuten viime kesänäkin, hän halusi jäädä tänne vielä vanhempien lähdön jälkeen. Mietittiin vanhempien kanssa että jos tulee kutsu työhaastatteluun, niin pääsen sinne kahden päivän varoitusajalla (sinä aikana ehdin heittää veljen kotiin.) ja minun ei tarvi huolehtia kustannuspuolesta.
Niin kivaa aikaa kuin tämä kesä onkin - niin yksi vika siinä sentään on. Käytännöllisesti katsoen yritysten rekrytointi seisoo aivan paikallaan. Lähdin mukaan Tsemppiä työttömälle projektiin ja siellä työnhakukonsulttini totesi, että heinäkuussa ei ole paljoakaan toivoa löytää yhtään mitään. Tsempin kautta työnhakuun tulee uusia ulottuvuuksia, koska heillä on suhteita erilaisiin firmoihin, ja töihin saattaa päästä sellaisiinkin paikkoihin, mitkä eivät välttämättä ole avoinna sillä hetkellä.
Äiti ja isä ovat ihania ihmisiä. Joka vuosi kun ikää tulee lisää, heitä oppii ymmärtämään ja kunnioittamaan entistä paremmin. Vanhemmille suuri kiitos niin taloudellisesta ja henkisestä tuesta kuin myös avusta kotitaloustöissä. (tiedän, äiti, sinä et osaa olla tekemättä töitä lomallakaan :D)
Lauantaiaamu on kulunut heräillessä ja aamupalaa laittaessa. Kananmunia ja kahvia - jep jep. Tämän päivän ohjelma on vielä avoin, mutta avoimella mielellähän sitä... vai miten se menikään.
PS. Huomasin eilen todeksi vanhan uskomuksen, että jos haluaa sadetta, kannattaa pestä auto!
Hyvää kesänjatkoa ihan kaikille! :)
- Kuulintu -