mutta
kävelin pimeässä
suoraan kotiin
niinkuin pyysit
katsomatta
edes taakseni
kun
joku huusi nimeäni
en edes kääntänyt
katsettani vaan
pidin sen päämärässäni
miksi
silti keskittymiseni
herpaantui kun
tunsin painavan
pohjois tuulen selässäni
joka
siirsi katseeni
sillan kaiteilta
tummansiniseen veteen
miten
nousin ulokkeelle
sitä en tiedä
muistan vain kun
tunto katosi jaloistani
ja
yritin sateisella
sillalla hahmottaa
utuista jokea
joten
irroitin otteeni
toivoen etten
ikinä joutuisi
sulkemaan silmiäni.