Verkkoaidan pienimmät silmut
vedetään kireimmilleen.
Pieni tuskastuttava hehkulampun sirinä
ei päästä miettimästä.
Epävakaan talven raiskaama heinä
ei kannattele keräämänsä taakkaa.
Pöydällä tyhjät pullot viime illasta,
joita kykenemätön keräämään.
Rikkinäinen ikkunalasi
viiltää huomaamatta.
Suunnattoman kokoisiksi kasvaneet
osat minusta, joiden saumat irtoilevat.
Repeytynyt paita,
jota tahtoisi käyttää loputtomiin.
Kamman, sekä hiuksien kestävyys
joutuu viimein kovimmalle
koetukselleen.
Voi vain toivoa,
vaikka pelkää
kaikkien unohtavan
muistaa.
-
(Toverit,
Armastan teid)