Katakombeissa on aina ollut vain yksi hallitsija; ikivanha, viisas norsu, Eeruskainen. Näin on minulle aina kerrottu ja sanottu, että näin on aina oleva. Ja silti, jo aikaa sitten vanhuuttaan hapertuneena ja suuriin ajatuksiinsa unohtuen, on hän tietämättään luovuttanut valtansa toiselle.. Olen varma että vesipiippu ei tee hyvää sille pähkinälle hänen korviensa välissä, nyt se on aivan vettynyt. Katakombeihin asteli vuosia sitten varjo, harhauttaja ja naamioituja, ovela, vaan ei viisas; hän oli rodultaan näätä, nimeltään Lanttu… Kerrankin voin kertoa nimen kuvaavan omistajaansa! Lanttu lyöttäytyi yhteen Emuulin kanssa, ja joskus mietin, kuka johtaakaan ja ketä. Henkilökohtaisesti minä, pienen mustan koiran erehtymättömällä eläintuntemuksella, pidän Emuulista. Hän on viisas ja hauska, ja hänessä on juuri sopivasti mausteita (uskon erotelleeni sieltä jo viherpippurit ja aavistuksen tabascoa, jota on silti höystetty hintulla vanilijaa.), ja tiedän että hänellä on sitä hassua kaurapuuroa karvakorviensa välissä. Juuri sitä, mitä Eeruskainen on kaivanut lusikalla pääkopastaan. Ja juuri sitä, mitä ei Lantulla ole koskaan ollutkaan.
Silti tuo kaikki on kuin kaukainen uni, vaikea uskoa, helppo unohtaa, kun Lanttu saapastelee paikalle. Emuulia ei tuntisi entisekseen… Kaikki viisaus, kaikki hauskuus on kuin tärpätillä pois hinkattu (hajukin on yhtä paha!), ja se kaurapuuro on palanut pohjaan. Se tekee minut surulliseksi.. Ja se tekee minut vihaiseksi.
Lanttu oli minun ja Emuulin luokalla alusta lähtien, ja vuoden minä häntä katselin.. Ja pakko sanoa, etten itsekkäämpää ja typerämpää olentoa ole koskaan tavannut. Hän on niin karkea ja niin alhainen että minun ihan pahaa tekee.. Niin monta kertaa olen nauttinut ”pienen mustan koiran rauhoittavaa erikoissuklaata”, kun verenpaineeni nousee yhtä nopeasti kuin mielialani laskee! Syytän kaikesta tuota luihua karvapalloa, sillä olen nähnyt ettei Emuuli ole aina sellainen. Vain kun tuo Lanttu on paikalla. Joten kai sen on Lantun vika oltava?
Viime keväänä olin jo varma, että asiat voisivat muuttua; Lanttu oli, ihmeen ja onnen kaupalla suorittanut opintonsa ja aikoi lähteä. Ja sainkin huomata, että Emuuli ja Cica seuranani oli opiskelu ihan hauskaa. Tietysti olisin makoillut mieluummin kotona Murun kyljessä, tai soittanut, mutta kaikkeahan ei voi saada. Asiat olivat hyvin.
Ja sitten se tyhjäpäinen eläimeksi arvoton olento tuli takaisin. Maailma olikin ollut liian suuri ja paha itsekkäälle näädälle, joka oli huomannut, että kaikki eivät siedä ja ymmärrä häntä.. Ja hän tuli häntä koipien välissä takaisin. Eipä pärjännyt, pikkuinen, piti tulla takaisin Eeruskaisen valtaviin töppöjalkoihin. Ja vanhus, vesipiippua polttava, sinisilmäisen sokea hölmö, uskoi. Taisi Lanttu olla norsun ikioma kullannuppu, kun pitää pitää huolta muiden kustannuksella..
Jos Lantussa olisi hipustakaan sitä kaurapuuroa, hän ymmärtäisi käyttäytyä vähän toisin. Mutta mitä voi olettaa olennolta, jolla ei ole aivoja, ei ole sydäntä ja maksastakin on jäljellä yksi kahdeksasosa? Hän, joka tuli takaisin pelkurina, ja pääsi sisään armosta, on olevinaan edelleen koulun ehdoton ykkönen.. Ehkä olen ymmärtänyt väärin, mutta eikö se joka sanoo ”en koskaan enää palaa”, ole palamatta? (Psst… Jos et vielä ymmärtänyt, on oikea vastaus ”ei”.)
No, mitäpä tässä on enempää kerrottavaa. Lanttu myrkyttää ilmapiiriä koko loppu kevään ja Eeruskainen tarvitsisi opaskoiran, joka osaisi ajatella hänen puolestaan. Minä olen aivan selvästi sairastunut vesikauhuun, sillä niin harmillisen usein tekisi mieleni tehdä jotakin… ongelmallista. Suomeksi sanottuna: Onnekas, armollinen on oleva se päivä, kun pääsen ulos tuolta. Minulle on ilmaantunut ankaraa karvanlähtöä ja korvien turpoamista aamuisin, kun on lähdettävä katakombeille, ja tiedän, että kun ovet sulkeutuvat viimeisen, lopullisen kerran takanani.. olen taas vapaa. Saan takaisin sen.. mitä Lantun läsnäolo vei juuri sen saatuani. Taidan mennä hakemaan lisää juotavaa ja yrittää edes hetkeksi unohtaa kaiken mitä huomen tuo tullessaan. Loppujen lopuksi, vuorokaudesta edelleen 18 tuntia on minun, JA VAIN MINUN!