missä me menemme? mikä on mieleni summa? kas vain, hyvät naiset ja herrat. näihin kysymyksiin saamme tänään aiheita olla miettimättä. siis täh?
lennän myötätuulessa. olen se perkeleen lihapiirakan jämä, minkä lokki vie pahaa aavistamattoman savolaisen kaljamaharaksamiehen kokeneista käsistä ennen viimeistä haukkua. ja keskellä ruokatuntia. olen kaikilla mausteilla. tämä fiktiivinen fakta pakottaa avaamaan pullollisen järkeä ja iloa. ja komeutta, voimakkuutta, rikasta, seksikästä, pitkää, tummaa sekä unohtamatta tietenkin viisautta! sitä kaikkea. ja paskat.
käännyn muslimiksi ja huudan "humala on suuri!"
aamulla taasen herään todellisuuteen... olen vihannes, suu täynnä multaa ja naama kuin huonosti kuorittu peruna. humalaa ja hulluutta.
vastaus on ei. en tajua mihin mikään tästä liittyy tai miksi näin. avaudun ja annan suuni kuivaa.
kun tämä on valmis, niin menen polttamaan tupakan verbaaliset orgasmit ansaittuna.
dammit. olen avautunut. tuntuu hienolta. olen iloinen ja jopa kaihoisa.
kiitos sinulle, vitin kouhelo. :)