perkele.
noni nyt on taas aloitettu blogi tuttuun tapaan säädyttömällä sanalla.
mutta nyt taas siirrytään asiaan eli paskan heittämiseen kaikkien niskaan.
johan oli taas kerran vittumainen viikko. tuo muuten rimmaa aika hyvin. mutta siis.. palataanpa asiaan. koulussa en saanu mitään muuta aikaseks ko sain repästyä mukavan haavan käteen... metallilevyllä. verta tihkui ja puhdistusaineet roiskui kuin sairaammassakin aktissa ikään. joo o. koko viti viikon mie suurinpiirtein olin kotona ja nukkuin vittuuntumisen tuskissa. ainut piristävä tekijä oli bänditreenit maanantaina mutta eipä siitä loppuviikoks riittännä mitään hupia. innostuin peräti treenaamaan kotonaki soittotekniikkaa yms. mutta sit mie vittuunnuin ja sain sormen verille ko tul sen verran räpläiltyä. keskiviikko.. nukuin. havahduin sitten keskellä yötä ottamaan vaatteet pois ja menemään peiton alle. torstai... nukuin ja vittuilin taas itelleni kotona. tänään? vitti vituttaa enemmän ko ihmisluonto kestää. ei tää viikko kuullosta pahalta mutta mie oon ny jättäny yksityiskohdat pois ihmisten silmiltä. muuten silimät pallaapi ja aivot valuu pääkopan aukoista pois. pointtina tässä hyvin järkevässä ja tärkeässä kirjotuksessa on siis se että jopas taas vituttaa.
joo o. huomennakaan ei mitään. ylihuomennakaan ei mitään. ens viikollakaan ei oo mitään. tylsä elämä ja karvaset eläimet. en edes tykkää eläimistä... saatikka sitten karvoista.