IRC-Galleria

kuuntelen tällä hetkellä reipasta suomipop- rallia nimeltä (esittäjä - kappale) Mokoma - Nujerra ihminen. löysin kappaleen myspacesta. tämä biisi tuo synkimmät ja vihaisimmat ajatukset aivolimojen pimeiltä kujilta keskelle punaisten lyhtyjen aluetta.

aloitan kirjoittamisen lähtien perusaineksista. tunnen sydämeni hakkaavan virvelin tahtiin. nopeasti, tarkasti ja tiukasti nasahtaen. samalla bassorumpu teettää minulle rytmihäiriöitä. tehokkaasti tuntuu katkovan sydämestä lähtevät valtimot ja laskimot... pellit helisevät. lautasten säkenöivä taajuus aiheuttaa vihlomista sydämen alueelle.

bassokitaran sävelet aiheuttavat päänsärkyä, bassontoisto on vaikuttava.
samalla kun basso ja rummut takaavat kovemman luokan perusrytmit sekä takaavat kappaleen fyysisen vaikutuksen voimakkuuden, kitarat rouhaisevat.
lihakseni kouristelevat. kuin olisin keskellä raiskausta, minua repii. eläimelliset halut nousevat.. tekee mieli raadella joku hengiltä ja syödä uhri kunnes hampaat viimein iskevät luuhun. olo on kuin hyeenalla. kitaravallin yli on mahdotonta päästä, murtaminen on mahdotonta ja alittaminen on myös turha yritys puhumattakaan kiertämisestä. nämä taajuudet saavat minut haluamaan verta ja suolenpätkiä.

laulu/huuto/matala murina/korina. nämä viimeistelevät vihaisen olon täydellisesti. Hra Annala on vakuuttava. saan kylmiä väreitä, jotka hiipivät pitkin selkärankaani päätyen lopulta varpaisiin josta palaavat takaisin aivoihin ja kierros alkaa alusta. aallot tuntuvat loputtomilta.
lyriikat tekevät vielä vihaisemman ja väkivaltaisemman tunteen. loputkin järjestä sanoi hyvästi.

missään kohdasta kirjoitusta en hauku kappaletta, päinvastoin.

olen lihatsu. lihaisa ja riisinen. maistun parhaalta kun välissä on suomimakkara ja kaikki mausteet. kaiken tämän järjettömyyden keskellä olo tuntuu perin jumittuneelta ja väsyneeltä. ihmiset... nyt tarvitaan äksöniä hevihipin kilttiin mutta tylsään elämään. istun järjettömyyden reunalla tipahtamaisillani tervalla täytettyyn vallihautaan. ylös on vaikea päästä ja joku älypää varmasti keksii heittää päälle vielä höyheniä. vitin munapää. mielummin jään kuoppaan nuolemaan haaruksiani kuin koira välillä läähättäen.

Uskonko onneen..? Kyllä, mutta mitä on onni? Sanoisin, että sen tietää vain sen kokenut. Jokainen on varmasti tuntenut sen, kaikki eivät silti välttämättä muista kyseistä ajankohtaa. Ehkä se tapahtui viimeksi lapsuudessa. Vain kukin itse tietää. Se on tunnetila. Seesteinen olo. Tämä oli siis pohdiskeleva johdanto, mikä ei oikeastaan liity millään tavalla seuraavaan. Tai sitten liittyy. Emt. Piti nyt vain kirjoittaa jotain hienoa.

Elämäni tuntuu olevan raiteillaan. Se puskee eteenpäin kuin katupora berliinin muuria kaadettaessa. Kyseinen muuri on muuten pientä pätkää lukuunottamatta murusina, jos joku ei tiennyt.
Säännöllisin väliajoin saan pieniä "AHAA!" elämyksiä omasta elämästä. Tajuan asioita, mitkä tulvivat alitajunnan pyörteistä. Näinä hetkinä olen verbaalisesti lahjakkaimmillani. Monen monta runoa ja sanoitusta tullut kirjoitettua tällaisina, oivalluksien ja idealististen visioiden sekunteina. Tunnit vierivät ja kokonaisuus on valmis. Visio omasta tajunnasta ja alitajunnan äänimaailmasta on syntynyt pienenä suttuna paperille. Mieli on virkeänä, silmät loistavat. Silmissä on havaittavissa pientä luomisen intohimon paloa. Mutta se, mitä silmistä näkee, on vain pieni pala suurempaa luomisen tuskaa, joka saattaa olla pitkän ajan jälkeen alitajunnasta pompsahtanut ajatus. Jotkut asiat jää ymmärtämättä tapahtumahetkellä. Nämä saattavat pyöriä alitajunnan pimeimmissä nurkissa vuosia, ennenkuin se uskaltautuu kurkistamaan, että mitä siellä muualla tuumalihaksissa (aivoissa) tapahtuu ja kannattaako sinne mennä juoksentelemaan villisti alastomana. Mutta tunnekuohun saa paperille oikeastaan vain omaksi muistoksi kyseisestä ajankohdasta ja tunnetilasta. Näinä hetkinä kirjoitan ulkopuoliselle todennäköisesti erittäin epäselviä ja vaikeita vertauksia. Tällä hetkellä tunnen onnellisuutta, jota jonkinlaisesta pakkomielteestä nyt analysoin kaiken kansan luettavaksi.. Tässä kohdassa kirjoitusta ajattelenkin, että olenpa idiootti.

Se on blondi. Se on teini. Se on missikisan voittaja... Ja ennen kaikkea, hän on Yhdysvalloista!

http://www.metacafe.com/watch/787063/miss_teen_usa_2007_south_carolina_answers_a_question

"nauroin niin että turahti housuun", "säikähdin niin että turahti housuun", "oli niin söpö että turahti housuun", "vitutti niin että turahti housuun". Tuntuuko tutulta? Ajattelin näin viikonloppuna antaa ihmisille pienen kivan etätehtävän kuin opettaja konsanaan. Lukekaa seuraava ja tehkää niin.


Katsele kuva-albumiani ja valitse sieltä yksi parhain/hauskin/hölmöin kuva joka on
mielestäsi ylitse muiden tai vaan aivan hyvä. Siis vain yksi kuva ja linkitä se päiväkirjaani.

Sen jälkeen lisää tämä omaan päiväkirjaasi ja katso, mistä kuvasta muut pitävät eniten.

oli aika, jolloin krapulassa tehtiin hyppyennätyksiä, annettiin humalassa haastatteluja joissa ei ole päätä eikä häntää ja heitä ihailtiin kaikesta huolimatta. ajat ovat muuttuneet kovin.

http://youtube.com/watch?v=9N_-zopnwp8

jos on tylsää niin tapa vaikka zombeja sillä välin... vai haluatko mielummin uimaopetusta?

http://www.armorgames.com/games/thelaststand_popup.html

Mie ja Peip ons KK joos!

Niin.. Japanilaiset.. Nyky-yhteiskunnan pop- kulttuuriin suuresti vaikuttavat pienikokoiset idän ihmeet. Tämä seuraava linkki vei viimeistenkin aivomehujeni tajunnan ja todennäköisesti tätä lukiessanne olen sairaalassa aivovihanneksena...

Nauttikaa:

http://www.youtube.com/watch?v=vj8iOWg8MsI

Pullot kilisi ja päässä helisi. Saunan raikkaat höyryt saivat pitkätukkaisille ja karvaisille pojille hien pintaan. Samalla kun saunottiin, muutama uskalias pelasi pokeria... rahasta. Heidän ohitseen juoksivat hipinalut nakuina käymään tupakalla ulkoilman viileydessä. Oli pimeää, mutta valot valaisivat poikien hikimarinaadia... Tunsimme olevamme grilliherkkuja. Saunominen loppui ja pystyimme keskittymään olennaiseen, keskikaljiin. Jostain mielihyvän johteesta päätimme Kumpparin kanssa lähteä juoksemaan ympäri kylää alasti ja hieman kikatellen. Takaisin pääsimme kuitenkin. Television informatiivisesta maailmasta löysimme kaksi pornokanavaa, joiden tuomaa informaation tulvaa ei aivokapasiteettimme pystyneet käsittelemään.. Jotenka aloimme painia hieman. Tuntui homolta ja kuulosti homolta kun hikikarpaloiden vieriessä otsalla pyöriskelimme poikain kanssa lattialla. Hetken etsiskeltyämme seksuaalista suuntautumistamme, oli aika lopettaa. (Tässä välissä on muistikatkos!) ... ja vielä aamuyöllä metsästä kaikui uhkaava murina: "Riesen..."

(Päätösjakso tarinalle Taneli "The Rikos" Murhin seikkailut. Tarina perustuu tositapahtumiin)