IRC-Galleria

kuuntelen tällä hetkellä reipasta suomipop- rallia nimeltä (esittäjä - kappale) Mokoma - Nujerra ihminen. löysin kappaleen myspacesta. tämä biisi tuo synkimmät ja vihaisimmat ajatukset aivolimojen pimeiltä kujilta keskelle punaisten lyhtyjen aluetta.

aloitan kirjoittamisen lähtien perusaineksista. tunnen sydämeni hakkaavan virvelin tahtiin. nopeasti, tarkasti ja tiukasti nasahtaen. samalla bassorumpu teettää minulle rytmihäiriöitä. tehokkaasti tuntuu katkovan sydämestä lähtevät valtimot ja laskimot... pellit helisevät. lautasten säkenöivä taajuus aiheuttaa vihlomista sydämen alueelle.

bassokitaran sävelet aiheuttavat päänsärkyä, bassontoisto on vaikuttava.
samalla kun basso ja rummut takaavat kovemman luokan perusrytmit sekä takaavat kappaleen fyysisen vaikutuksen voimakkuuden, kitarat rouhaisevat.
lihakseni kouristelevat. kuin olisin keskellä raiskausta, minua repii. eläimelliset halut nousevat.. tekee mieli raadella joku hengiltä ja syödä uhri kunnes hampaat viimein iskevät luuhun. olo on kuin hyeenalla. kitaravallin yli on mahdotonta päästä, murtaminen on mahdotonta ja alittaminen on myös turha yritys puhumattakaan kiertämisestä. nämä taajuudet saavat minut haluamaan verta ja suolenpätkiä.

laulu/huuto/matala murina/korina. nämä viimeistelevät vihaisen olon täydellisesti. Hra Annala on vakuuttava. saan kylmiä väreitä, jotka hiipivät pitkin selkärankaani päätyen lopulta varpaisiin josta palaavat takaisin aivoihin ja kierros alkaa alusta. aallot tuntuvat loputtomilta.
lyriikat tekevät vielä vihaisemman ja väkivaltaisemman tunteen. loputkin järjestä sanoi hyvästi.

missään kohdasta kirjoitusta en hauku kappaletta, päinvastoin.