Se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.Täysin varoittamatta, ei antanut mahdollisuutta juosta karkuun.Paeta sen synnyttämää tuhoa ennen kuin jäät itse sen saartamaksi.Mitään ei ole tehtävissä; katselet tulen armotonta etenemistä. Näet miten se syö kaiken tieltään jättäen jälkeensä vain kasan tuhkaa. Jähmetyt aloillesi, yrität huutaa.Kukaan ei kuule huutoasi, sillä se hukkuu sinua ympäröivään liekkimereen.Huomaat jääneesi yksin. Jos minun olisi sanoin yritettävä kuvailla sisälläni jäytävää tuskaa, luulisin tämän valaisevan sitä aika paljon. Se tuli ensimmäiseksi mieleeni ,sillä kummassakin tapauksessa olet yksin kärsimyksiesi kanssa. Kukaan ei tule pelastamaan, huolimatta huutosi voimakkuudesta, rukouksesi syvyydestä tai toivomuksesi suuruudesta. Sinun on selvittävä itse, oltava vahva ja taisteltava vastaan. Et saa luovuttaa ennenkuin on pakko, et vaikka huomaisit voimiesi kuluneen loppuun jo aikoja sitten. Se tosiasia pätee niin rakkaudessa kuin kaikissa muissakin toivottomilta vaikuttavissa tilanteissa..