IRC-Galleria

Näin ne päivät vain kuluvat huomaamattaan, viime päiväkirja merkinnästä on jo huimat kahdeksan päivää tai jotain vastaavaa. Paljon on asioita tapahtunut tässä pienessä ajassa, tunteita tullut ja mennyt. Pääasiassa mennyt, mikä on vain hyvä asia, alkavat asiat taas pitkästä aikaa kirkastua entiseen loistoonsa. On ollut niin paljon muita aktiviteetteja, että ei ole mitään muuta edes kerennyt miettimään, varsinkaan naisia. Tunteet ovat taas nollapisteessä, toivottavasti jossain vaiheessa (ei kumminkaan ihan pian) tulee joku mukava tyttö vastaan, mikä on hyvin epätodennäköistä, kun minusta puhutaan.

Mutta lopetetaanpas taas tämä paskan jauhaminen ja siirrytään sitten niihin oikeisiin asioihin. Eli, tässä on tullut nyt kirjoiteltua uusia biisejä valmiiksi, kun luovuus on ottanut miehestä täyden vallan ja tekstiä on ilmestynyt, kuin tyhjästä. Huomenna nauhoittelen Nosta Käsi Ylös-biisin ja se saatta myös ilmestyä saman tien Mikseriin, jos nyt tosiaan saan sen täysin valmiiksi huomenna. Biisi kertoo miehestä, jolla kaikki menee aivan päin helvettiä, hän menettää huoltajuuden lapsistaan ja sortuu alkoholismiin, luonnollisesti. Yllätys kyllä, häneen on biisissä kumminkin helppo samaistua, toisessa versessä kerron "omasta" näkökulmasta miehen tilanteesta, tietenkin fiktiivisessä muodossa. Eli sellaista tiedossa tällä kertaa.

Myös koulu on alkanut jotenkin maistumaan, siis en todellakaan siellä mielelläni käy ja koko paska ei kiinnosta yhtään, mutta tähän asti kaikki mennyt yllättävän hyvin sielläkin. Uskoa kuitenkin löytyy, että koeviikko menee tällä kertaa kunnialla läpi. Tosin, taas tulee varmaankin koulukavereiden kesken kilpailu, että kuka lukee vähiten kokeisiin ja minullahan on aina tapana voittaa se. Ei sillä, että ei pari koulukaveria olisi antanut hyvää vastusta.

Nyt, kun on tämän alkusyksyn stressi ja pahin masis on ohi, niin voi keskittyä loppuvuoteen ihan kunnolla ja saa nähdä, mitä se tuo oikein tullessaan. Toivottavasti jotain hyvää, kerrankin.