IRC-Galleria

Sitten lähtee niin erikoinen teksti tulille etten tiärä ittekkää että mitä vittua tapahtuu, yliväsyneen kofeiinillä höystetyn mielikuvituksen vilkasta tuotantoa.

Oletteko koskaan pysähtyneet pohtimaan todellista luontoanne, mitä me oikeastaan olemme, miksi me olemme, mitä helvettiä me täällä teemme? Miten te koette itsenne? Sinä olet sinä ja that's it? Ei mitään muuta? Uskonnot ovat huru-ukkojen hapatuksia joissa ei ole mitään järkeä? Vai kyteekö teissä palava halu tietää enemmän? Ymmärtää omaa itseänne?


Koitetaanpa pientä ajatusleikkiä. Ajatelkaa itsenne kehonne sisälle, missä te sijaitsette? Sydämessä? Aivoissa? Jossain muualla? Vai oletteko te vain koko kehonne?

Jos te sijaitsette jossain muualla, esimerkiksi päänne sisällä, esimerkiksi aivoissanne, niin mikä sitten on kehonne? Onko se vain kasa luuta ja nahkaa? Jos mietitte kehoanne tarkemmin, ja satutte vaikka muistamaan jotain muutakin kuin kondomin käyttöohjeet biologian tunnilta, ymmärrätte varmaankin kehonne monimutkaisuuden, sen täydellisyyden. Palautellaampa basiccejä mieleen, mistä keho oikeastaan koostuu?

• Verenkiertoelimistöstä. (Sydän, Verisuonisto, Veri)
• Ruoansulatuselimistö. (Suu, Mahalaukku, Haima, Sappirakko, Maksa, Suolisto)
• Hermosto. (Aivot, Selkäydin, Keskushermosto)
• Luuranko. (Pääkallo, Selkäranka, Kylkiluut, Reisiluu)
• Lihaksisto.
• Sukupuolielimistö. (Pilu ja Kiguli. *tirsk*)

Mietitäänpä, mikä osa kehosta on tiedoton, eikä millään tavalla liitoksissa tietoisuuteen. Tai yritetään miettiä, mitä enemmän koetan itse pyöritellä päässäni kyseistä kysymystä eri kehon osien kohdalla, sitä useammin löydän kehon osista kytköksen hermoston eri osa-alueisiin.

Hermosto voidaan jakaa kuuteen eri luokkaan, näiden kaikkien läpi käyminen tulisi viemään aikaa aivan perkeleesti, joten jos se ne kiinnostavat enemmänkin, suosittelen englannin kielistä wikipediaa aluksi. Anyways, se mitä haluan sanoa on, että hermosto pitää koko kehosi käynnissä vastaanottamalla ja välittämällä informaatiota kehosi sisältä, ulkopinnalta, sekä ympäristöstä, hermoston toiminta on hyvin pitkälti tahdosta riippumatonta. Et mahda sille mitään vaikka kuinka haluaisit, se kontrolloi kehoasi, jopa mielialaasi vapauttamalla tai pidättämällä eri välittäjäaineita.(serotoniini, noradrenaliini, dopamiini etc.)

Joten, voiko kehosi siis olla vain pelkkää luuta ja nahkaa ilman minkäänlaista tietoisuutta? Tiede sanoo, ettei hermostoa kiinnosta ainakaan sinun tietoiset halusi.


Entäs sitten mieli? Mikä mieli oikeastaan on? Einstein sanoi mielen olleen uskollinen palvelija, ja intuition olleen pyhä lahja, miten hän siis koki itsensä ja tietoisuutensa? Oletko sinä yhtä ja samaa mielesi kanssa? Missä mielesi sijaitsee? Oletettavasti päässäsi?

Pohditaanpa taas ajatusleikkiä. Mielihalut, mitä ne ovat? Röökinhimo, karkinhimo, seksinhimo, alkoholinhimo, laiskottelu tai velvollisuuksien välttely jotta pääsisi helpommalla, kateus? Voiko kateus olla mielihalu? Tuskin halu, mutta mielipahe kenties? Eivätkö oikeastaan kaikki luettelemani esimerkit ole mielipaheita? Vai voidaanko olettaa esimerkkieni olevan hyödyksi sinulle pidemmällä aikavälillä? Tuskin.

Mitä mielipaheita meillä sitten voikaan olla? Turhamaisuus, kateus, viha, laiskuus, ahneus, himo? Kyllä minä luettelisin nuo asiat mielipaheisiin, vai onko joku teistä sitä mieltä, että nämä asiat ovat hyväksi teille? Ja tähän listaan kun vielä lisätään ylensyönti, saadaan aikaan lista seitsemästä kuoleman synnistä, joista osa teistä varmaankin on kuullut rippikoulussa, tai sitten elokuvassa se7en.

Mitä nämä seitsemän kuolemansyntiä sitten yhteen nidottuna muodostavat? Egon. Tarkkailkaapa seuraavan kerran ihmistä jonka ego puskee esille, helpoimmin varmaan seuranta onnistuu hankkiutumalla kännisen ihmisen seuraan. Katsokaa mitä eri mielipaheita egoileva ihminen heijastaa, turhamaisuus, ahneus, kateus, viha? Ne taitavat olla yleisimmät.

Joten, jos mieli koostuu hyvin pitkälti mielipaheista, ja mielipaheet muodostavat egon, niin silloin ego piilee mielen sisällä, ja voisiko olla peräti niin, että juuri tästä syystä Einstein luokitteli mielen uskolliseksi palvelijaksi? Te ette ole mielenne, koska te ette ole pelkkä egonne, mikäli olette, niin tuskin edes olette lukeneet tekstiäni näin pitkälle.

Eli, me emme ole kehomme, emmekä ole myöskään mielemme, mutta nämä molemmat ovat kuitenkin meissä, me pääsemme niitä pakoon ainoastaan uneksiessamme.


Entäs sitten aivot ylipäätään? Olemmeko me aivomme? Kuinka aivomme, jotka ovat aineellisia voisivat olla tietoisia siten kuin me koemme olevamme? Mitä aivoissa oikein tapahtuu? Aivojen tehtävä on on käsitellä hermoston välittämää informaatiota siten, että meidän toimintakykymme ympäristössämme säilyy. Näin ollen me emme siis oikeastaan voi olla aivomme, aivomme on osa kehoamme, ja se pitää huolen selviytymisestämme.

Einstein puhui myös intuitiosta, olen myös itse käsitellyt jossain aikeisemmassa blogauksessa intuitiota ja sen suurta merkitystä itselleni. Ei ole mitenkään harvinaista, että suurimmat tieteelliset läpimurrot ovat syntyneet intuitiivisesti, ensin on syntynyt vastaus ongelmaan, ja vasta intuitiivisen vastauksen ympärille on muodostunut ilmiön, ja vastauksen selittävä teoria. Emme kuitenkaan voi myöskään olla intuitiomme, koska muuten saisimme tietäisimme hyvin pitkälti kaiken kaikesta, sen informaation puitteissa jonka olemme joskus saaneet. Olen joskus miettinyt intuition ja sielun yhteyttä.

Kuvitellaanpas taas hieman, sielun käsitetään monissa uskonnoissa olevan väliaikaisesti ruumiiseen yhdistynyt aineeton, oleellinen osa ihmisyksilöä, joka on ikuinen ja joka fyysisen kuoleman yhteydessä siirtyy metafyysiseenmaailmaan. Sielua on kyetty selittämään tieteessä vain aivojen ja muiden elinten toiminnan tuote, mutta onhan toki montaa muutakin asiaa pidetty vuosituhansien aikana tärkeänä ja nykyään demonisena.

Pohditaan sielun toimintaa ihmisessä, sielun on käsitetty erottavan ihmiset eläimistä. Sielu on osa inhimillisyyttä, sielu opastaa meitä tekemään oikeita ratkaisuja, mutta oletteko pohtineet mitä intuitio tekee? Oletteko koskaan luottaneet intuitioonne täysin sataprosenttisesti? Oletteko huomanneet miten intuition tekemiä päätöksiä on välillä mahdoton ymmärtää rationaalisella mielellä, mutta silti ne päätökset tuottavat aina parhaan mahdollisen lopputuloksen, joskus pitkällä, joskus lyhyellä juoksulla? Eikö sieluun luottaminen tee aivan samalla tavalla?

Eivätkö sielu ja intuitio molemmat tuota välitöntä tietämistä asiaan kuin asiaan liittyen? Voisivatko intuitio ja sielu näin ollen olla yksi ja sama-asia, toinen tieteellisen näkökulman ja toinen teologisen näkökulma luoma? Teologiselta näkökulmalta sielua/intuitiota pyritään hyödyntämään egon kukistamiseen ja onnellisuuteen tilanteesta riippumatta, ja tieteelliseltä näkökulmalta intuitiota/sielua pyritään hyödyntämään mahdottomilta tuntuvien ongelmien ratkaisuun.

Eikö näidenkin välillä ole yhteyttä? Mahdottomalta tuntuvien ongelmien ratkaisu tuottaa onnellisuutta, ja onnellisuus taas kukistaa egon luomat mahdottomat ongelmat.

Me emme kuitenkaan ole sielumme tai intuitiomme, emme ainakaan vielä, jos joku kokee olevansa niin kertokoon ihmeessä!


Joten keitä me siis olemme? Ja mitä helvetin persettä tämä blogaus nyt taas sitten tarkoittaa? No ei välttämättä mitään, kunhan filosofioin lämpimikseni, mutta miettikääpä, onko tietoisuutenne oikeasti laajempi, kuin mitä koette sen olevan? Olemmeko me pikemminkin jonkinlaisia entiteettejä, kuin vain ihmisiä? Ja mikäli olemme, koostummeko me kehostamme, mielestämme, intuitiostamme/sielustamme, ja.. meistä itsestämme. Ja kun kuolemme mitä tapahtuu? Yhdistymmekö me sielumme/intuitiomme kanssa, jolloin sielumme oppii kaiken kokemamme, ja mahdollisesti reinkarnoituu uudestaan uuteen minään, jolla ei kuitenkaan ole muistikuvia tästä elämästä jota tällä hetkellä elän?

\o/ Chill MF-FM! \o/ Studiossa hyvin kierot touhut tänään, kun ensimmäistä kertaa samaan mikkiin onanoi Sensei-RUUGERI ja Hämärä-MikeGonzales! http://chillfm.in/kuuntele.php / ctrl+L http://stream.chillfm.in:8500 \_o_/ Huolet, murheet ja turhat toiveet osotteeseen mappi Ö! Eiku hä? Siis #chillfm @QuakeNET

Rakkaat herkkuperseet ja rapamahat! Tänään on aika astua kaapista ulos ja juontaa pitkästä aikaa. Sorvin ääreen asettuu Dj Leca ja illan musiikki tulee olemaan genreltään niin sekalainen, että allekirjoittanuttakin pelottaa.. Ohjelmaa ei suositella perheen pienimmille. http://www.chillfm.in/kuuntele.php !LIVE!

Noinkin naurettavaa paskaa on multa kysytty viime aikoina? Onko mulla auktoriteetti-ongelma? No ei ole, koska en tunnusta auktoriteettejä. Miksi ihmeessä tunnustaisin? Miettikää omaa elämäänne, auktoriteettejä ympärillänne, mitä hyötyä niistä todellisuudessa on?

Auktoriteetit on luotu rajoittamaan elämää ja tekemisiä. En minä tarkoita, että olisin itsepäinen enkä huomioisia ihmisiä ympärilläni, minä vain en näe yhtäkään järkevää syytä tunnustaa auktoriteettejä. Elämänne suurin auktoriteetti tulee aina olemaan vanhempanne, mutta onko se myöskään oikein vanhemman roolissa käyttää asemaansa hyväkseen ohjatakseen lapsensa valintoja, lapset ovat äärimmäisen lojaaleja vanhemmilleen vaikka he eivät sitä tunnustakaan, ja vanhempien mielipide saattaa olla todella suuri este nuoren unelmien toteutumiselle. Vanhempien suhde lapsiin toki on tärkeä, eikä tarkoitukseni ole istuttaa päähänne ajatuksia vanhempien turhuudesta jne, tietenkin vanhempien sanoista kannattaa ottaa oppia, mutta kannattaako niitä noudattaa kuin raamattua? En usko.

Entä muut auktoriteetit? Seuraavaksi lähimmät auktoriteetit elämässänne luultavasti ovat koulunne opettajat/luokanvalvojat ynnä muut. Mielestäni heillä on melko suuri osuus nuorten kasvatuksessa, mutta miksi ihmeessä kouluympäristössä opettajat ovat suuria auktoriteettejä joiden valvontaa pitää kaihtaa ja varoa? Miksi opettajat tunkevat nenänsä nuorten asioihin niin hanakasti? Miksi nuoria ei rohkaista käymään kuraattorin puheilla ongelmistaan? Itse muistan, että meille yläasteella näytettiin missä on kuraattorin kanslia, mutta sainko rohkaisua mennä sinne puhumaan silloin kun kaikki meni päin vittua? En. Ja se kyllä suorastaan vitutti jonkin aikaa, miksi kouluissa on tärkeä palvelu nuorille mutta kyseisen palvelun käyttöä ei opasteta?

Jotten täysin eksyisi aiheesta niin palataan muiden auktoriteettien pariin, viranomainen on ehkä turhimpia ja naurettavimpia auktoriteettejä joita on olemassa. He ovat ihmisiä jotka ovat virkansa puolesta auktoriteettejä, mutta eivät välttämättä oikeasti ymmärrä mistään mitään. Auktoriteetin asemaan pääsy, joka nyt sinällään on jo aika turha asia, tulisi sisältää jonkinlaista yleismaailmallistakin opastusta, kenet näkisin mieluiten auktoriteetteinä? Ne henkilöt löytyvät yhteiskunnan vähemmistöluokista, esim: homoseksuaaleista, pitkäaikaistyöttömistä, toipuvista alkoholisteista -ja huumausaineiden väärinkäyttäjistä, etc, miksi? Koska huolimatta kyseisten ihmisten halveksutuista asioista nämä väestöryhmät yleensä oikeasti ymmärtävät muutakin kuin mitä aistit ympärillä näkevät, ihmisiä jotka miettivät muutakin kuin mitä heille annetaan mietittäväksi.

Mieluiten toki näkisin koko auktoriteetti-ympyröiden katoavan. Onko se muka oikeasti jollekulle hyödyksi, että kitketään oma ajattelu pois ja tyrkytetään ns. "oikeita mielipiteitä" auktoriteettien suunnalta, mielipiteitä joita te ette hyväksy, mutta ette uskalla myöskään kyseenalaistaa vain ja ainoastaan sen vuoksi, että mielipiteen esittäjä on mukamas korkeammassa asemassa kuin te.

Paskan vitun lötinää, kukaan ihminen tässä maailmassa ei ole ketään korkeammassa asemassa, eikä kenelläkään ole oikeutta olla pakotettu auktoriteetti toiselle. Miksi tunnustaisitte ketään ihmistä aukotriteetiksi? Itse en tunnusta, en ketään. On vain ihmisiä joiden mielipiteille annan hieman enemmän painoarvoa kuin toisille, mutta loppuviimein muodostan omat moraaliarvoni, mielipiteeni, ja käsitykseni oikeasta ja väärästä itse. En minä pelkää sanoa niin kutsuttuja auktoriteettejä vastaan, miksi pelkäisin? Mitä he voisivat oikeasti tehdä minulle? Eivät mitään.

Niin kauan kuin kukaan ei pääse tunkeutumaan pääni sisälle, minulle ei kukaan voi tehdä mitään, ihan sama kuinka isoksi auktoriteetiksi kukin itsensä tuntee, olette mielestäni huvittavia. Useimmilla auktoriteetin omaavilla ihmisillä on myös ilmeisesti suuria itsetunto-ongelmia, koska he kokevat itsensä uhatuksi huomatessaan, että minua ei liikuta heidän asemansa millään tapaa, he ovat minulle ihmisiä siinä missä muutkin, ei heissä ole mitään erikoista. Miten voisin ottaa vakavasti ihmistä joka pääsee auktoriteetin asemaan sillä avulla, ettei koskaan kyseenalaista mitään hänelle kerrottua?

Fuck the shit, olkaa vapaita, älkää alistuko auktoriteettien edessä, uskaltakaa olla oma itsenne, nouskaa auktoriteettejä vastaan jos koette heidän sortavan itseänne. Miksi ette nousisi? Miksi kääntäisitte vain toisen poskenne? Koska se on helppoa? No onhan se, mutta päädytte vain inhoamaan itseänne.

Kello on vitusti, väsyttää, en jaksa jäsennellä ajatuksiani paremmin, muotoilen koko paskan joskus uusiksi jos jaksan.