IRC-Galleria

90-luvun alussa Karjalan palauttaminen Suomelle oli lähempänä kuin ikinä, kun Союз Советских Социалистических Республик hajosi palasiksi. Eräiden väitteiden mukaan Suomelle jopa tarjottiin takaisin sodissa menetettyjä alueita.

Karjalan palauttamisesta on ollut melkoisen paljon vaatimusta, myös muiden kuin Tampereen Karjala-aktiivin Seppo Lehdon toimesta. Palauttamisen vastustajien ässä hihassa on ollut se, että maakunnan palauttamisen jälkeen Suomessa olisi 300 000:n ihmisen kokoinen uusi karjalanvenäläisten vähemmistö. Se olisi kuulemma iso ongelma, varsinkin jos he levittäytyisivät nykyisiltä asuinsijoiltaan koko maahan.

Sitran yliasiamies Esko Aho vaatii maahan vuosittain 50 000 uutta maahanmuuttajaa. Kuudessa vuodessa tämä tekisi tuon 300 000:nen ihmisen joukon. Samanlaisia lukuja on nähty muiltakin tahoilta, kuten olen kirjoittanut. Käytännössä on vaadittu noin miljoonan ihmisen maahanmuuttoa pääkaupunkiseudulle.

Ero näiden välillä on paitsi kvantitatiivinen, myös kvalitatiivinen. Jos vertaa venäläisiä suomalaisiin, ovat he niin moraalikoodistoltaan kuin myös paljolti tavoiltaan lähempänä suomalaisia kuin halutut yksi miljoona Lähi-Idästä ja Afrikasta peräisin olevaa ihmistä. Se jos mikä auttaisi kotoutumaan uuteen kotimaahan. Lisäksi suurin osa asuisi siellä missä ovat tähänkin asti asuneet, eli kotonaan. Miljoonalle maahanmuuttajalle pitäisi jostain järjestää asunto. Se ei paljon helpota kuvitteellista työvoimapulaa, vaan enemmänkin pahentaa jo olemassa olevaa oikeiden osaajien pulaa rakennusalalla.

Tässä valossa Suomen olisi pitänyt 90-luvun alussa tarttua tilaisuuteen ja ottaa Karjala takaisin, kun siihen oli mahdollisuus. Nyt lienee enemmän kuin myöhäistä.

Kunnioitan Tarja Halosen suorittamasta ryvettämisestä huolimatta presidentti-instituutiota. Tästä huolimatta Mauno Koiviston tulisi minusta hävetä sitä, ettei osannut vastata myöntävästi tarjoukseen Karjalan palauttamisesta. Kaikella kunnioituksella.

Kun en saa aikaiseksi omaa tekstiä paljonkaan, niin suositellaanpas taas toista kirjoittajaa.

Turjalainen

Taloussanomat kirjoitti tänään seuraavaa:

"Vuonna 2004 irakilaisista oli työttömänä peräti lähes 30 prosenttia, iranilaisista ja somaleista puolestaan 25 prosenttia."

Työvoimahallinnon tilastot taas antavat seuraavat luvut:

Irakilaiset 66%
Iranilaiset 51%
Somalit 59%

Täällä galtsussa olen törmännyt useaankin tapaukseen, jolla kököttää häkissä yksinäinen marsu. Paljon en ole jaksanut vahdata marsunomistajia, eli käsitykseni ongelman laajuudesta saattaa olla väärä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että yksinäiset marsut muodostavat melkoisen ison joukon kaikista marsuista. Jos olen kysynyt asiasta varmistaakseni sen, ymmärsinkö oikein marsun olevan yksin, vastauksena on kaikenlaista "ei tuo kumminkaan enää hyväksyisi toista marsua" tai "pidänhän sille seuraa, ei se yksinäinen ole".

Jokaisen luulisi nykyaikana ymmärtävän, että marsu on laumaeläin, joka tarvitsee lajikumppanin seuraa yhtälailla kuin oikeanlaista ravintoakin. Mutta kun ei. Kyse ei varmasti ole siitä, etteikö tietoa olisi. Kyse on ilmeisesti siitä, ettei monikaan oivalla lauseen "marsu tarvitsee lajikumppanin seuraa" tarkoittavan, että marsu tarvitsee lajikumppanin seuraa.

Odottelin tässä joitakin aikoja sitten linja-autoa Ikaalisissa. Siinä bussipysäkillä oli myös pieni joukko nuoria, vähän vaille täysi-ikäisiä. Kolme poikaa ja yksi tyttö. Poliisipartio ajoi vierestä ja siinä poliisit ja nuoret sitten morjestelivat ohimennen toisiaan. Siis eivät keskisormin, vaan niin kuin ihmisillä yleensä on tapana morjestella. Väkisinkin tuli mieleen vapun tapahtumat Helsingissä. Siellähän nuorisojoukko provosoitui poliisin näkemisestä niin, että he kokivat tarpeelliseksi heittää poliiseja kaikenlaisella käteen löytyvällä tavaralla, lähinnä pulloilla. Pännivätpä poliisit näkökentässä jopa niinkin pahasti, että jonkun sankarin piti kostoksi nakata sivullista ihmistä kuohuviinipullolla päähän. HS:n keskusteluissa osa kirjoittajista oli sitä mieltä, että tämä nuorison toiminta oli täysin normaalia ja odotettavaa. Poliisin näyttäytyminen järjestyksenpitomielessä on tarkoituksellinen provokaatio. Onkohan ajattelussani jotain vikaa, kun pidän pikkukaupungin nuorten suhtautumista poliisiin paljon terveempänä ja toivottavampana?

Ja sitten tiedotusluonteisena asiana: reinoblog jatkaa jälleen toimintaansa. Suosittelen.

http://reinoblog.blogspot.com/

HS kirjoitti tänään Suomen islamilaisen neuvoston olevan huolissaan siitä, että vielä ilman virallista asemaa oleva Suomen islamilainen puolue vaikuttaa ihmisten asenteisiin islamia kohtaan.

"-Moni muslimi on kokenut, että islamilaisen puolueen esilläolo on lisännyt rasismia muslimeja kohtaan, neuvosto pahoittelee kannanotossaan.

Nimestään huolimatta puolueesta olisi puhuttava vain omaa ohjelmaansa ja kannattajiensa edustavana, ei islamia edustavana puolueena, neuvosto opastaa."

Tästä uutisesta tuli mieleen pari huomiota. Islamista tehtiin rotu, mistä olen kirjoittanut ennenkin. Tällä vääristelyllä on selvä tarkoitus. Rasismia pidetään kaikissa tilanteissa ja yhteyksissä tuomittavana, toisin kuin negatiivista asennetta erilaisiin aateisiin. Aatteet eivät siis ole rodun kaltaisesti suojattuja kaikenlaiselta kritiikiltä. Mikä olisikaan parempi tapa suojata vaaralliseksi koettu aate vastarinnalta kuin pukea se sellaiseen muotoon, jota pidetään koskemattomana? Islamin rodullistaminen on siis suojakilpi kritiikkiä vastaan.

Toinen huomio on jo sekin vanha kysymys. Kenellä on oikeus määrittää sen, mikä on islamia? Onko se Suomen islamilaisella neuvostolla, Astrid Thorsilla, Jaakko Hämeen-Anttilalla, muslimimaissa elävillä imaameilla vai Suomen islamilaisella puolueella? Kysymystä on hyvä lähteä purkamaan pohtimalla sitä, kenellä on syitä väittää islamia sellaiseksi kuin se ei ole ja kieltää sen, mitä se on? Suomen islamilaisella neuvostolla on selkeä motiivi valehdella islamista. Sen tarkoitus on ajaa muslimien asemaa maassamme. Ja koska islamilaiset arvot ovat melkoisen voimakkaasti erilaiset kuin länsimaiset arvot, tosiasiat eivät välttämättä ole tämän tavoitteen mukaisia. Jaakko Hämeen-Anttilalla on aatteellinen motiivi puhua islamista hyvässä valossa, samoin maanmuuttoministeri Astrid "sharia on islamin vastainen" Thorsilla. Näillä kaikilla on tarve esittää islam ulkopuolisten silmissä hyvänä asiana. Muslimimaiden imaameilla sen sijaan on motiivi esiintyä edukseen saman kulttuuripiirin edustajien silmissä. Heidän etunsa mukaista on saarnata muslimeille sellaisia asioita, jotka nämä kokevat islamiin kuuluviksi. Suomen islamilainen puolue ajaa hyvin samanlaista islamia maahan kuin mitä se on muslimimaissa. Vaikka Astrid muuta väittää, sharia nimenomaan on islamin mukaista. Näin ollen Suomen islamilaisen puolueen ohjelma nimenomaan on islamin mukainen ja edustaa sitä.

Olen tässä vähän aikaa kirjoittamatta tänne tai kirjoitan vain lyhyesti. Osasyyllisenä ovat pienet marsunpoikaset ja niiden isommat versiot, jotka vaativat kokolailla paljon aikaa. Myös uusi Pentaxin digijärkkäri vaatii oman osansa, joka lienee oikeampi syy ajanpuutteelle. Tuollaisessa kamerassa on opettelemista.

Suosittelen tässä välilukemiseksi Kullervo Kalervonpojan tekstejä:

http://kullervokalervonpoika.wordpress.com/

Aamun Hesarissa on artikkeli siitä, että Suomen sosiaaliturvamenot ovat Pohjolan pienimmät ja EU:n keskitasoa. Vaikka uutinen on otsikoitu niin, että sosiaaliturvan taso olisi tämä, ei menojen pienuus suoraan määrää turvan tasoa. Asia ei ole ihan noin yksipiippuinen. Varsinainen pommi oli kuitenkin Päivi Repon kommenttiosiossa:

"Tällaisella sosiaaliturvalla ei houkutella Suomeen yhtään huippuosaajaa."

Ei houkutellakaan, huippuosaajat menevät niihin maihin, joissa on matala verotus ja matala sosiaaliturva. Huippuosaajathan eivät tee sosiaaliturvalla yhtään mitään, mutta haluavat saada mahdollisimman hyvän vastineen osaamisestaan. Suomeen haalittavat "huippuosaajat", joita "moniosaajiksikin" kutsutaan, tulevat nimenomaan sosiaaliturvan vuoksi. Korkea verotus ei heille sattuneesta syystä ole millään tapaa merkityksekäs asia.

Edellisestä merkinnästäni saa helposti sellaisen kuvan, että vastustaisin perustulomallia. Tämä on kuitenkin väärä tulkinta. Perustulomallilla on paljon kritisoijia, enkä siitä täydellistä versiota ole missään nähnytkään esitellyn. Kuitenkin se pitää sisällään vastauksia niihin ongelmiin, joita nykyisessä sosiaaliturvaratkaisussa on, eikä kaikki kritiikki perustu todelliseen tietoon. Minusta kaikkea pitää saada vastustaa, mutta vääriin ja valheellisiin perusteisiin nojaava argumentointi on sellainen asia, josta en erityisemmin pidä. Pääosa vastustuksestahan juontuu ajatuksesta, ettei joutenolosta saa maksaa rahaa. Tosiasiassa nimenomaan nykyinen järjestelmä tekee juurikin niin ja typerimmällä mahdollisella tavalla. Seuraavassa kerron, mitä ongelmia perustulomalli nähdäkseni ratkaisee ja mitä etuja sillä on.

Leimaava ominaisuus nykyiselle sosiaaliturvamallille on päällekkäisyys. Tukien saajat saavat useita tukia: esimerkiksi työttömyyskorvausta, asumistukea ja päälle vielä toimeentulotukea. Jos kaikki tuet laitettaisiin nippuun, vähenisi byrokratia melkoisen paljon. Näin säästettäisiin henkilötyövuosia ja siten osaavia ihmisiä yhteiskunnan kannalta järkevämpiin tehtäviin. Nythän esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden työstä suuri osa on toimeentulotukien myöntämistä, vaikka varmasti ongelmaperheiden auttamisessa muissakin kuin toimeentuloasioissa olisi varmasti jo riittävästi tekemistä.

Nykyinen sosiaalitukijärjestelmä ei ole kannustava. Jos työtön ottaa vastaan pienipalkkaisen osa-aikatyön tai aloittaa opiskelut, siitä rangaistaan taloudellisesti. Ja vieläpä oikein isolla kädellä. Palkka saattaa helpostikin jäädä alle työttömyysturvan, eikä toimeentulotukena saatava täydennys lähellekään aina auta samalle tasolle mitä saisi, jos olisi pelkkien tukien varassa. On vaikea kuvitella ihmisten valitsevan työnteon ja pienemmän toimeentulon, jos vaihtoehtona on rajattomasti vapaa-aikaa ja paremmat tulot. Jos toimeentulotukea saava tekee pienipalkkaista työtä, työstä saatava palkka vähentää toimeentulotukea lähes suhteessa 1:1. Työnteosta ei siis saa juuri minkäänlaista taloudellista hyötyä. Ilmeisesti elintason paranemista ei pidetä työntekoon kannustava asiana. Opiskeluja ei työttömän myöskään ole helppo aloittaa, sillä opintoraha on huimasti matalampi kuin työttömille myönnettävät avustukset. En voi liikaa korostaa sitäkään, että siinä missä yhteiskunta takaa joutilaalle ainakin vähimmäistoimeentulon, opiskelijan odotetaan ottavan markkinakorkoista lainaa ruokaostoksiin. Ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Tätä vääristymää perustellaan sillä, että opiskelu on sijoitus tulevaisuuteen ja että jokaisen pitää olla valmis sijoittamaan lainarahaa paremman tulevaisuuden eteen. Minusta pitäisi ajatella asiaa siltä kantilta, että nimenomaan yhteiskunnan kannattaisi sijoittaa tulevaisuuteen. Koulutuksen tukeminen on pitkällä tähtäimellä varsin kannattavaa sijoitustoimintaa yhteiskunnalta, jos vaihtoehtona on työväen passivoittaminen kortistoon. Perustulomalli tekisi työnteosta ja opiskelusta taloudellisesti kannattavaa kaikissa tilanteissa.

Sosiaaliturvan tulisi olla tasapuolista. Sosiaalidemokraattiseen tasapuolisuuteen kuuluu lopputuloksen tasapuolisuus, eli sama palkkio riippumatta siitä, miten paljon näkee vaivaa oman ja yhteisen edun eteen. Nykyinen järjestelmä ei pääse edes siihen, vaan ahkeruudesta ja tulevaisuuden rakentamisesta rangaistaan. Minusta tilanne pitäisi muuttaa täysin päinvastaiseksi, eli taata lopputuloksen sijaan tosiasialliset tasapuoliset mahdollisuudet. Sen jälkeen jokainen olkoon oman onnensa seppä. Ylläesitetyn rakenteellisen epätasapuolisuuden lisäksi on olemassa myös erityinen ongelmakohta, joka on toimeentulotuen harkinnanvarainen osuus, josta osa itse asiassa on rakenteellista. Harkinnanvaraisena avustuksena romaneille myönnetään säännönmukaisesti aina KHO:n päätöksellä erityinen avustus työltä suojaavan vaatetuksen hankkimiseen. Kyseessä on siis etnisin perustein myönnettävä sosiaalituki, johon kansan enemmistöllä ei ole mahdollisuutta. Lisäksi harkinnanvaraista toimeentulotukea myönnetään naaman perusteella. Sosiaalityöntekijät saavat siis tapauskohtaisesti henkilökohtaisten mieltymyksensä mukaisesti myöntää rahaa niille henkilöille ja ryhmille, joista vain sattuvat pitämään. Mielivaltaiset päätökset eivät kuulu demokraattiseen yhteiskuntaan. Oman osansa sosiaaliturvan epätasapuolisuudelle antaa varmastikin yhdenvertaisuuslaki, joka sallii ns. positiivisen syrjinnän. "Kaikki väestöryhmät ovat yhdenvertaisia, mutta toiset väestöryhmät ovat yhdenvertaisempia kuin toiset", voisi Orwellia mukaillen kuvailla lain henkeä. Jos kaikilla olisi sama perustulo, tällaista syrjintää ei esiintyisi. Syrjintä on aina syrjintää, vaikka se olisi positiivista. Sen kääntöpuolena nimittäin syrjintä suuntautuu negatiivisena muita kohtaan.

Perustulomallia on vastustettu sillä, ettei yhteiskunnalla ole varaa maksaa kaikille kansalaispalkkaa. Oikeasti järjestelmä on helppo tasapainottaa niin, että sosiaaliturvaan kuluu sama summa kuin nytkin. Hyväpalkkaiset maksavat enemmän veroja, joka syö heidän perustulonsa pois. Olennainen asia perustulossa onkin, että se poistaa vain turhan päällekkäisyyden ja virtaviivaistaa järjestelmää. Lisäksi se poistaa kannustinloukut ja siten parantaa työllisyyttä ja ihmisten toimeentuloa, sekä tuo todellista tasapuolisuutta sosiaaliavustusten jakamiseen.

Perustulomalli on oikeasti hyvä järjestelmä ja on iso virhe jättää se vain vihervasemmistolaisten ja prekaeetujen asialistalle.

Näin vapun kunniaksi HS ruotii vasemmistolaisuutta ja vasemmiston tulevaisuutta. Yhtenä artikkelina haastatellaan Vasemmisto etsii työtä-kirjan tekijää, "osuuskuntaa" nimeltä General Intellect, joka määrittelee itsensä seuraavasti: "Kuka tahansa, muuttuva, liikkuva ja rajaton parvi. Olemme monta eikä kukaan. Kenties kukin spreijasi oman taginsa, jätti jälkensä, mutta tila on yhteinen ja naamiomme." Artikkelissa tahoa edustaa Jussi Vähämäki.

General Intellect vaatii valtiollisten rajojen poistamista ja liikkuvuuden rajoitusten poistamista. Kirjassa tämä persoonaton taho vaatii myös kaikille perustuloa, eli palkkaa jokaiselle ilman vastiketta. Hesarin toimittaja Saska Snellman kunnostautuu kysymällä, että eikö tällainen järjestely houkuttele aika paljon väkeä Suomeen nauttimaan kansalaispalkkaa, johon prekaeetuhörhöjen vastaus on melkoisen hymyilyttävä:

"Sitä emme tiedä. Pelko ja toivo ovat huonoja oppaita."

Kysymykseen siitä, miten tämä kansalaispalkka kustannettaisiin, jos kenenkään ei tarvitse tehdä työtä palkkansa eteen, vastaus on melkoisen tyhjentävä:

"Rahat pankista."

Niinpä niin, mitä suotta työtä tekemään, kun taikaseinästä saa rahaa? Ja sitä suomalaista taikaseinärahaa riittää jokaiselle ihmiselle maailmassa.