IRC-Galleria

Morjesta pöytään taas.

Käväsinpa extemporé paikallisessa Onnelassa. Eipä siinä, muuten oli varsin hieno keikka taas, mutta tulihan se pakollinen vastaiskukin koettua.

Joku hieno henkilö päätti siis illan mittaan viedä farkkujeni takataskusta kovin rakkaat ja käytännön hyväksi toteamat grenaden käsineet. Monessa katuojassa uitetut ja varamasti viime röytöjen jäljiltä väljähtäneelle bisselle haisevat käsineet, jotka vielä joskus menneisyydess valkoiset olivat, osoittautuivat sitten jollekin liian suureksi houkutukseksi.
Pakkohan ne oli sitten viedä. Lisäten vielä, että olivat siis poikkeuksellisen ryöttäiset, poikkeuskellisen pienet ja vieläpä naisten mallin käsineet. Tosiaan ihmetyttää, kuka ne siis todenteolla halusi omakseen. Noh, toivottavasti tuovat suuren ilon uudelle omistajalleen, itse joutunen naputtelemaan uuden tilauksen uusista hanskoista. Vieläpä ensi vuoden mallia, joka on reilusti kuluvan vuoden mallia rumempi. Täytyy sitten uskoa kättöarvon nimeen.

Vaan elämähän on vastaiskuja täysi. Koitetaan tästäkin päästä vielä ihmisenä yli.

Ja mitäs muuta?

Palveluksen puolella aliupseerikurssi loppui viime viikolla ja sain sen paljolti odotetun siirron takaisin Lappeenrannan Rakuunaeskadroonaan. Sieltä nakattiin melkeinpä heti paikalle saapumisen jälkeen lomille loppuvuodeksi. Siihen väliin ei paljoakaan harmittanut, puolen vuoden jälkeen lähes kahden viikon vapaa ei tosiaan ollut epämieluisa yllätys.

Muutoin Lahti osoittautui Haminaakiin paskemmaksi paikaksi. Koulutus tosin oli edelleen kiintoisaa ja motivoivaa, mutta muutoin koko varuskunta osoittautui paljon huonommin toimivaksi ja kurittomammaksi kuin kumpikaan aiemmista palveluspaikoista. Lisäksi yleisen palvelusohjesäännön vastaisia paikallisia erikoisuuksia löytyi varsin merkittävä määrä, joka edelleen sotki homman toimintaan. Vaan mitäpä Hennalasta, pitäköön siellä keskenään kivaa, ei enää varsinaisesti kuulu omaan toimialaan koko paikka.
Ase-au-porukka oli kuitenkin mitä hienointa ja leirielämä ym. tällä porukalla olikin hienointa koko kurssin aikana. Lohtajan leirillä vieläpä ammuttiin niin tolkuttomasti ja mietä erikoisemmilla vehkeillä, ettei pääse siitäkään valittamaan. Muutenkin leirin meininki oli niinkin lepiä, ettei paremmasta väliä. Ja saunassakin oli lämmintä. Ja kelitkin oli hyvät.

Muuten loppuvuosi onkin mennyt lähinnä kotona notkuessa. Joulut ym. oli ja meni, vähän vähämmen juhlallisesti kn aikaisemmin, mutta saipahan olla omassa rauhassa omassa kodissa. Ja toki vanhempia piti käydä morjestamassa ja ruokia syömässä.

Soppahommiksihan se sit muutoin menee, uuttavuotta ja uusia mortteja odotellessa. Jatkoja.

- Mikko