IRC-Galleria

Oikein meni hyvin tämäkin päivä.

Ilmapallon lailla intoa täynnä läähätin oksennusrefleksin partaalla fillarin selässä töistä kotiin todetakseni, että DHL:n lähetti oli jo paria tuntia aiemmin yrittänyt tuoda pakettiani perille. Ei sit saatu kamoja tai kasailtu pyörää tänään.
Siirsin toimituksen työpaikalle huomiseksi, niin saa kamat sentään ennen viikonloppua hanskaan. Harmi kun eivät tänään enää kerenneet tuomaan.

Töissäkään ei jutut luistaneet ja pyöräkin kulki ainakin töihin päin hiljaa. Lisäks on pimeetä, masentaa ja on aikaasaamaton olo. Kaikki samaan hintaan. Koitin sijaistoimintana vaihdella trailipyörän XTR-voimansiirron tilalle sramin X0-palikkaa, mutta edes kasvanut hipoarvo ei auttanut.

Jos ny huomenna natsais paremmin. Toivomma niin. Ei muuta.

Täysii!
Yön ja illan aikana sateli kolmisenkymmentä senttiä lunta. Ihan pirun hienoo. Lehti kolahti postiluukusta sisään töihin lähtiessä jossain puoli kuuden aikaan, kun se normaalisti on eteisen lattialla jo kahden aikaan yöllä. Liikenne on sekaisin ja ihmiset kyhnöttää sisällä. Ja samaa tahtia pitäisi sadella lunta vielä pari päivää.
Itseä ei lumisade niinkään haitannut. Työmatkaan meni fillarilla 5min pidempään kuin normaalisti siinä missä iso osa autolla kulkevista oli enemmän tai vähemmän myöhässä. Mitä nyt työpaikan pihaan piti mennä pyörää kantaen, kun 40cm lumikinokset alkaa olemaan ja vähän liian iso este ajamiselle. Jokunen autokin sinne pihaan taisi jumittua. On ne autoilijat vaan säiden armoilla...
Onneksi älysin eilen vaihtaa työmatkapyörään suoran tangon ja nappularenkaat, niin käsiteltävyys ja pito palasivat vähän inhimillisemälle tasolle. Kiinteävälitteistä maantiepyörää kun ei sellaisenaan ole ihan täysin talvikäyttöön auraamattomille teille suunniteltu.

Lumi on kivaa. Jos nyt ei ota huomioon että se tuntuu ikävältä silmissä ajaessa, mutta muuten en pane alkuunkaan pahakseni. Alkoi heti tuntumaan oikeasti talvelta ja on valoisampaa. Hyvä näin. Toivottavasti ei mene enää loskaksi. Tosin tuo taitaa olla aikalailla toiveajattelua.
Lisäksi kerrostaloelämän valoisiin puoliin kuuluu, ettei lumitöistä tarvitse sen enempää välittää. 15 vuotta isopihaisessa omakotitalossa asuneena tämä on mitä hienoin harppaus parempaan päin.
Vaan vielä mitä, en ollu tänään edes ehtinyt töistä lähteä, niin jo soiteltiin vanhempien luokse lumitöitä tekemään. Joutui kyllä passaamaan tuon homman ihan puhtaalla valehtelemisella ja tekosyillä, kun ei vaan napannut. On niitä omiakin kotitöitä. Kuten yhden lasin ja lautasen tiskaaminen ja patterin säätäminen.

Muuten on viikko mennyt varsin leppoisasti. Mitään ihmeellistä en ole saanut aikaan, mutta eipä ole liiaksi napannutkaan puuhata mitään kummosta. Huomenissa pitäisi tulla eilen Irlannista lähteneet fillarin osat ja ajokamppeet ja huomisen olenkin ajatellut viettää laatuaikaa kasaten uutta fillaria.
Duunissa ollaan kovasti koitettu saada uutta sorvia tekemään asioita mitoilleen Mazakin asentajan kanssa. tiedä jos lähtisi huomenissa natsaamaan. Tai melko sama itselle. Työthän on vaan töitä.

Ei lisättävää.

Kotikaupunkini Imatra on ilmeisesti kasvanut viime yönä pinta-alaltaan vähintään kaksinkertaiseksi.
Ensimmäinen oikea pakkasyö sai hieman lunta maahan ja samalla jäädytti kosteat tienpinnat sangen liukkaiksi. Eipä tuossa suoraan ajellessa niinkään jännitä, mutta mutkissa jännittää vähän normaalia enemmän, kun ei voi olla aivan varma suunnasta, mihin loppupeleissä päätyy.
Tästä johtuen ajovauhti ja matka-ajat kasvavat ja etäisyydetkin tuntuvat suuremmilta. Eio helppoo.

Tuttu alkutalven jäykkyyskin on palannut, kun hätäpäissään ajelee yläkroppa paskanjäykkänä ilman täyttä varmuutta siitä, mitä on tekemässä. Kyllä tuokin kokemuspohjalla muutaman rypemisen jälkeen katoaa. Kypärääkin voisi alkaa pitämään ainakin työmatkatempossa, kun nurin kuitenkin ollaan menossa ihan lähitulevaisuudessa aika suurella todennäköisyydellä.

Mukavampi näin. Viime viikon iltavuorojen jälkeen olin kotimatkan jälkeen joka päivä läpeensä märkä ja vaatteetkin sai ensialkuun kotiin saapuessa heittää suoraan suihkuun kuivumaan. Ja sitä hiekkaakin näyttäisi taas olevan tarpeeksi. Jos lämpötila pysyisi vaan säädyllisesti miinuksen puolella ja luntakin vähän satelisi lisää, niin olisi kaikki paremmin kuin hyvin. Sormet ristiin. Ja silleen.

Muuten viikonloppu menikin aikalailla siivillä. Vanhempia kävin moikkaamassa molempina päivinä ja kuppilassakin tuli istuttua. Perjantai meni buterilla tarjoussiiderien parissa ja lauantai-illan parille lähtö päätyi tunnetulla tavalla ja kotiin saavuin noin kuuden aikaan aamulla. Härkäkapakka on muuten ankea paikka. Ei kannata mennä jos ei oo pakko.

Mutsikin täytti vuosia. Lahjaksi antamani Marimekon kukkaheijastin (sininen) tuotti toivotun tuloksen ja selvisin näistäkin merkkitapahtumista ihan ilman haukkuja. Halvalla saatiin ihmiselle hyvä mieli. Ja onnea paljon äipälle.

Sain tänään lykättyä osatilauksen Irkkuihin menemään. Nyt saatiin äksyrassin viimeisetkin partsit tilattua ja samalla muutakin pidempään himoiltua osaa ja vaatetta. Työkalujen hommaamisen joutui nyt passaamaan, kun jännittää vielä tuon luottokorttilaskun suuruus nähden varallisuuteen. Eipä tuo onneksi nykymaailmassa ole enää vaikeaa tilata lisäkamaa myöhemmin, kun toimitusaika on nopeampi ja toimituskulutkin kohtuulliset nähden kotimaan liikkeisiin.

Ensi viikko olisi onneksi inhimillesempää aamuvuoroa aamukuudesta kahteen iltapäivällä.
Kahedesta iltakymmeneen kestävä iltavuoro kun syö aika tehokkaasti mahdollisuudet sosiaalisiin kontakteihin ja sensellaisiin aktiviteetteihin, joten on kai mukava viettää ihan ihmisen elämääkin ainakin nyt tämän yhden viikon verran ennen seuraavaa iltavuoroviikkoa.

Vaikka talviaikaan siirtyminen antoikin vuorokauteen yhden tunnin lisään, niin nukkuminenkaan ei olisi pahasta. Huomenissa viideltä aamulla seisaille ja sorvin ääreen. Ihan konkreetisesti jopa.

Unta siis ->

Kuten otsikko antaa ymmärtää, nyt on speksaus huipussaan. Hirmu täpinöissä on laskettu grammoja ja katsottu tilin saldon hupenevan hämmästyttävää tahtia, mutta nyt ollaan jo melkein perillä.

Eli kansankielellä todeten, uuden fillarin osat on aika pitkälti valittu ja tilattu. Vielä kun yhden tilauksen naputtelisi Irlantiin menemään ja viilaisi ekan laskun mastercardille tulemaan niin alkaisi pyörä olemaan kasaamista vajaa valmis. Loppujenlopuksi päädyin hommaamaan kaikki mahdolliset osat race facen tuotoksina. Yhdenmukaisuus on pop. Ja rallinaaman osatkin hyviä.

Halvalla on selvitty, jarrutkin löytyi torstaina oikein edukkaasti käytettyinä. Juuri äsken kaatelin takarenkaan sisään 80ml lateksiliemiä ja nyt sormet ristissä toivotaan että sisärenkaaton kumi alkaisi pitämään ilmaa.

Perjantaikin meni ihan leppoisasti. Tuli ajeltua ympäri kaupunkia erilaisten asioiden tiimoilla ja illalla sitten istuskeltua kuppilassa keskustellen elämästä vanhojen partojen kanssa. Oli kivaa. Yömyöhään en tosin jaksanut, vaan siirryin jo kymmenen aikaan kotiin laittamaan ruokaa ja loppujenlopuksi nukahdin sohvalle kesken big brotherin silmäilyn. Saipahan nukuttua, olinkin heti aamusta aika pirteänä tänään hereillä, joskin väkisin lojuin sängyssä hereillä toista tuntia ihan vaan siksi, että se on mahdollista. Viikonloppu on hieno juttu.

Muuten viikonloppu onkin ohjelmaltaan vielä ihan avoin. Sunnuntaina pitäisi kai lähteä ajelemaan cyclocrossia, tätä ensi kauden kovinta juttua. Saas nähdä miten maantiepyörä nappulakumeilla taittuu polkuajoon. Ja osaanko ylipäätään enää ajaa jarrullisella pyörällä. Ainakin aikaisemmin kesällä oli välillä aika hektisiä hetkiä, kun alla olevaa pyörää täytyikin jarruttaa kahvoista eikä jaloilla.

Eipä enempää tällä kertaa. Loppupeleissä melko turhaa tälläinen kirjoittelu, kun itsensä ja ajatustensa julkituominen on tietenkin todella homoa ja naurettavaa. Toisaalta näitä kukaan luekaan, joten ehkä päästään tässäkin hommassa plussan puolelle. =)

Hyvät pyhät. Ja silleen.

Kovin mielelläni haluaisin tavoittaa sen henkilön, joka käy kippaamassa kämppäni lattialle tasaisin väliajoin muutaman kuution hiekkaa. Ei varmaan ole paskamaisempaa asiaa, kun kävellä suihkun jälkeen paljain jaloin laminaattilattialla vaan tajutakseen että jalkapojat ovat täynnä hiekkaa.
Sukatkin saavat osansa ja sitten levittävät sitä vaatekaappiin ja kenkien sisään.
Eika alkuunkaan kuumota liikuksia vuokratussa kämpässä ja pelätä lattian naarmuuntumista.

Ja ei helvetti, kurkkasin laukkuun (joka siis on varsin isolla läpällä suljettavissa ja vedenpitävä) ja eikö sielläkin ole ihan sisälle asti eksynyt merkittäviä määriä mitäpä muutakaan kun hiekkaa! Vittu!

Syksy on siis oikeasti paikalla. Kosteasta tienpinnasta tarttuu joka ikinen hiekanmuru kenkiin, housuihin, takkiin, pyöriin (joita siis säilytetään sisällä) ja kaikkeen muuhun mahdolliseen ja asioiden kuivuessa on kaikki tämä hiekkamäärä pitkin kämppää. Eikä edes huolellinen ennaltaehkäisy ja asioiden putsaaminen ennen sisään tuloa ole merkittävästi tilannetta parantanut.
Ei nappais imuroida.

Pihan vaahteratkin ovat viikon aikana varistaneet viimeisetkin lehtensä maahan, josta isännöintiyhtiö sitten keräsi paksun keltaisen maton jätesäkkeihin. Hitto siellähän olikin nurmikko alla.
Asiat alkavat siis konkretisoitua. Lisäksi jos ulkona ei sada, niin sitten on ainakin aivan helvetin kylmä. Tulinko jo maininneeksi, että syksy on todellakin perseestä?

Ja pimeyskin vielä. Ihan varoittamatta on aivan säkkipimeetä eikä ees oo sitä lunta tuomassa illuusiota valosta. Ei voi käsittää. Aamullakin on vaikeempi herätä eikä työmatkatempokaan ole alkuunkaan hienoa kun perillä on kuin uitettu koira tai muu karvainen otus. Minkä ihmeen takia tällainen vuodenaika on edes pantu aluille?

Kesiä sais olla useemmin. Tai ees talvia.

Pitäis kai imuroida...

Kas näin. Haavat on suunnilleen ehjääntyneet ja arvet odottavat parantumistaan. Edes pääkopassa ei ole tuntunut mitään normaalista poikkeavaa ja kaikki on kait fyysiselta osin ok.

Vaan tulipa eilissäpäivin todettua, että liikenteessä on jotenkin epävarma olo. Jotain on kai jäänyt vaivaamaan perjantailta tai jotain. Mene ja tiedä. Ikävää kun on jatkuvasti epävarma olo jos ajelee vähänkään enemmän vauhdilla. Kyrpii suuresti.

Lauantaina kippuratangon tilalle vaihdettu suora tanko toki muuttaa tuntumaa melkolailla ja epävarmuus saattaa vaan johtua korkeammasa ajoasennosta tai jostain. Pitänee vaihtaa vanha stonga takaisin ja kattoa kuinka vaikuttaa.
Muuten suora tanko fiksissä on ihan mukava tuttavuus. Tulee varmaan talvipakkasille vaihdettua takaisin droppitangon tilalle, niin ei tarvitse talvivaatteet päällä kurotella niin paljoa tangolle.

Kävin perjantaina sairaslomapäivän kunniaksi hakemassa uuden projektirungon. Sangen edukkaasti saatu Ellsworthin Enlightenment-runko on ainut Suomeen tuotu kappale ja sen ympärille pitäisi lähitulevaisuudessa kasata alle kymmenkiloinen polkuohjus. Moisella tulisi varmaan sitten ajeltuakin enemmän kun tuo trailitäysjousto on jäänyt harmillisen pienelle käytölle.

Pyöriäkin alkaa kait olemaan liikaa. 21 neliön kämpässä majailee tällä hetkellä neljä ajokuntoista fillaria, pari runkoa ja epämääräinen kasa fillarin osia. Pitäisi kai jostain luopua, kun tuolle Ellsworhille ei oikeen oo valmistuessaan enää tilaa. Jos joku tarvitseen atomlabin dirttipyörää asiallisilla (kalliilla) osilla niin täältä löytyisi yksi vähän ajettu. Eikä oo kallis.

Muuten viikonloppu onkin mennyt kotona grammoja laskiessa (maksanko 80e 50g painonsäästöstä jne) ja käytännön asioita hoidellessa. Kavereitakin on kerenny näkemään vaikkei iltasella ole mihinkään jaksanut lähteä. Ruokahuollon olen hoitanut vanhempien luona ja näin säästänyt kai suuria summia rahaa (ja tiskiä) ja samalla saanut hoidettua sosiaalisia suhteita myös lähisukulaisten parissa. Mukavaa ottaa välillä ihan iisiti, vaikka näin sunnuntain taittuessa iltaan tuntuukin ettei mitään ole saanut aikaan ja koko viikonloppu olisi mennyt hukkaan. Välillä näinkin.

Taitaa tämä blogipelleily kaatua tylsyyteen ennen varsinaista alkamistaan. Tässä omia juttujani silmäillessä huomaan niistä 90% käsittelevän jollakin tapaa pyöräilyä tai jotain siihen liittyvää.
Tylsä jätkä, minkäs teet. Katsellaan jos saisi jotain muutakin joskus kirjoitettua.

Vois vaikka lähteä ajamaan ennen kuin on oikeesti pimeetä ->

Voisiko mennä perjantai paremmin?
Pannujen jumala on jo muistutellut olemassa olostaan viime maanantaina isohkon kaatumisen muodossa. Ko. kerralla mentiin aika vauhdilla katuun riittävän isosti, mutta selvittiin sentään pelkällä säikähdyksellä ja lihaskivuilla, vaikka rautatiesillan kaiteet kävivätkin aivan tarpeeksi lähellä.

Vaan ei riitä. Pakko se on kaatua vähintään kahdesti viikossa.
Tänä aamuna kostautui aamukohmelossa liian kovaa ajaminen ja työmatkalla mentiin vauhdilla ja isosti kohti maaäitiä vieläpä tiepätkällä, missä ei ole mitään pannuja edesauttavaa. Ohainkannatin tankoineen pääsi pyörähtämään kaulaputken sisällä ja jatkoin matkaani tangentin suuntaan pyörän mennessä täysin eri paikkaan. Aikani ilmassa vietettyäni laskeuduin oikean lonkan ja kyynärpään kautta liukumaan karhealla asfaltilla. Pääkin kolahti aika voimalla maahan jossain välissä.

Lopputulos:

Oikea reisi täysin jumissa, oikea lonkka ja kynärpää ruhjeilla, ajohanska puhki, päähän ruhjeita ja riittävän kokoinen päänsärky. Fillari selvisi aika vähillä. Tankoteippi on taas piloilla ja 3TTT competizione-stongassa on komeat naarmut. Eikä edes vituta, kun kerran ostinkin koko fillarin lähinnä tuon tangon takia. Eipä tarvi enää keirinteippauksia ajatella. Vittu.

Tiistaina ostettu löfflerin windstoppertakki säästyi kuin ihmeen kaupalla lähes virheettömänä, vaikka sen varassa liu-uttiinkin merkittäviä matkoja asfaltilla. Silti kyynärpäähän ja lonkkaan tuli siis verta vuotavat ruhjeet ja kerrastopaita onkin ko. kohdista asianmukaisesti veressä. Eikä irtoa taatusti pesussa. Melko hc.

Kaikeksi onneksi lekurikäynti kuitenkin varmisti, ettei kyseessä ole kuin kudosvammoja ja kolaus päähän. Ei aivotärähdystä tai aivoruhjetta. Kolmas aivotärähdys alkaisikin olemaan jo liikaa.

Ja kuinka voikaan olla kotona pitkästyttävää? Nyt voin hyvällä omatunnolla sanoa, että töissä olisi hauskempaa. Tai sitten olla edes sairaslomalla ILMAN että tarvitsee herätä aamuviideltä lähteekseen töihin, teloa itsensä pyörällä, jonottaa lekurissa ja pohtia että millähän helvetillä sen pyörän saisi takas kotiin töistä.

Ohjeeni kaikille:

- Käyttäkää kypärää.
- Kiristäkää ne ruuvit. Oikeesti.

Tai:

- Kärsikää seuraamuksista.

Itse jouduin valitsemaan vastoin omaa tahtoa jälkimmäisen. En suosittele.

EDIT:

Selkeyttääkseni epämääräistä ulosantiani:

Kaatuminen johtui siis ohjainkannattimen kiinnityspultin löystymisestä. Tangon kääntely ei siis vaikuttanut etupyörän suuntaan ja sitten mentiin. Huolellinen kuski olisi toki tarkastanu pultin kireyden ajoissa. Pitänee ruveta huolelliseksi.