IRC-Galleria

Morjesta pöytään taas.

Käväsinpa extemporé paikallisessa Onnelassa. Eipä siinä, muuten oli varsin hieno keikka taas, mutta tulihan se pakollinen vastaiskukin koettua.

Joku hieno henkilö päätti siis illan mittaan viedä farkkujeni takataskusta kovin rakkaat ja käytännön hyväksi toteamat grenaden käsineet. Monessa katuojassa uitetut ja varamasti viime röytöjen jäljiltä väljähtäneelle bisselle haisevat käsineet, jotka vielä joskus menneisyydess valkoiset olivat, osoittautuivat sitten jollekin liian suureksi houkutukseksi.
Pakkohan ne oli sitten viedä. Lisäten vielä, että olivat siis poikkeuksellisen ryöttäiset, poikkeuskellisen pienet ja vieläpä naisten mallin käsineet. Tosiaan ihmetyttää, kuka ne siis todenteolla halusi omakseen. Noh, toivottavasti tuovat suuren ilon uudelle omistajalleen, itse joutunen naputtelemaan uuden tilauksen uusista hanskoista. Vieläpä ensi vuoden mallia, joka on reilusti kuluvan vuoden mallia rumempi. Täytyy sitten uskoa kättöarvon nimeen.

Vaan elämähän on vastaiskuja täysi. Koitetaan tästäkin päästä vielä ihmisenä yli.

Ja mitäs muuta?

Palveluksen puolella aliupseerikurssi loppui viime viikolla ja sain sen paljolti odotetun siirron takaisin Lappeenrannan Rakuunaeskadroonaan. Sieltä nakattiin melkeinpä heti paikalle saapumisen jälkeen lomille loppuvuodeksi. Siihen väliin ei paljoakaan harmittanut, puolen vuoden jälkeen lähes kahden viikon vapaa ei tosiaan ollut epämieluisa yllätys.

Muutoin Lahti osoittautui Haminaakiin paskemmaksi paikaksi. Koulutus tosin oli edelleen kiintoisaa ja motivoivaa, mutta muutoin koko varuskunta osoittautui paljon huonommin toimivaksi ja kurittomammaksi kuin kumpikaan aiemmista palveluspaikoista. Lisäksi yleisen palvelusohjesäännön vastaisia paikallisia erikoisuuksia löytyi varsin merkittävä määrä, joka edelleen sotki homman toimintaan. Vaan mitäpä Hennalasta, pitäköön siellä keskenään kivaa, ei enää varsinaisesti kuulu omaan toimialaan koko paikka.
Ase-au-porukka oli kuitenkin mitä hienointa ja leirielämä ym. tällä porukalla olikin hienointa koko kurssin aikana. Lohtajan leirillä vieläpä ammuttiin niin tolkuttomasti ja mietä erikoisemmilla vehkeillä, ettei pääse siitäkään valittamaan. Muutenkin leirin meininki oli niinkin lepiä, ettei paremmasta väliä. Ja saunassakin oli lämmintä. Ja kelitkin oli hyvät.

Muuten loppuvuosi onkin mennyt lähinnä kotona notkuessa. Joulut ym. oli ja meni, vähän vähämmen juhlallisesti kn aikaisemmin, mutta saipahan olla omassa rauhassa omassa kodissa. Ja toki vanhempia piti käydä morjestamassa ja ruokia syömässä.

Soppahommiksihan se sit muutoin menee, uuttavuotta ja uusia mortteja odotellessa. Jatkoja.

- Mikko

Kas näin, olen tässä aikojen saatossa kerennyt jo viettämään päivän poikineen armeijan palveluksessa. Vaan ei hätää kuomat, vielä on rutkasti jäljellä! Tarkemmin sanoen jotain pikkusta vajaa 300 aamua. Ei oo monella näin paljoo!

Ajankulu on tosin nopeutunut melkoisesti, viimeiset pari kuukautta on hujahtanut ohi silmien aivan päätöntä vauhtia ja sopii toivoa että näin käy jatkossakin. Kas kun Hamina on paikkana varsin paljon haitarista. Siis todella merkittävän paljon.

Peruskoulutuskauden siis saatoin loppuun Lappeenrannassa ja sain näin rakuunan sotilasarvon. Tämän jälkeen nakkasivat sitten Haminaan opettelemaan sotilaspoliisin hommia. Sikäli varsin kiinnostavaa hommaa ja koulutuskin on ollut varsin laadukasta, pistoolilla ollaan ammuksittu ja tehty muitakin hurjuuksia, mutta jotenkin tuo palveluspaikka ei oikeen sytytä. Pari viikkoa on takana ja viisi edessä, josta neljä aliupseerikoulun ykköspuolikkaalla sotilaspoliisiaukissa, josta sitten nakataan aseseppä-aukkiin Lahteen. Lahtea ootan innolla, Lahti on sentään kaupunki ja kaikkee.

Muutoin sitten meneekin varsin normisti. Lomien ihmeellisyyttäkin oon jo jonkun kerran päässyt ihmettelemään. Aika päihteisiä ovat olleet, mutta eipä siitä oo sen enempää valittamista.

Nuo lomat ovat tosin sitten vasta menneetkin nopeasti. Tuntuisi, ettei koskaan saa niin yhtään mitään aikaisiksi koko loman aikana ja näinhän se todellisuudessakin menee. Koskaan kerkeä kaikkia hienoja kanssaihmisiä näkemään tai muutenkaan tekemään mitään kummosta. Paitti ehkä viinottelemaan. Lenkilläkin oon käynyt koko intin aikana kokonaista yhden (1) kerran.

On tohon pariin kuukauteen mahtunut tietty hienojakin juttuja. Varoryhmähommat Taipalsaaren ampuma-alueella olivat jotain siisteintä aikoihin, yleismeininkiä näkee tuolta kuvakansiosta. Joka iltaista saunomista, sodessa istumista ym. ei tosin käy sieltä ilmi. Voi pojat kun oli hienoo siellä.
Ja janttereitahan on aina hauska ampuilla.

Tällä hetkellä on tätä väliaikaista vapautta noin tunnin verran jäljella, ennen kuin lomakyytiauto koppaa kyytiinsä ja suuntailee taas Haminan suuntaan. Tosin enää kuus aamua seuraaviin lomiin =). Ens viikko pitäisi sisällään spol-miehistökurssin loppukokeen. Jos saa hommat menemään kuten kuuluu, niin pitäisi taas ansaita yksi kuntoisuusloma entisten neljän päälle. Saas vaan nähdä saako niitäkään ikänä pidettyä...
Torstaina olis sit muuttopuuhaa 500m päähän nykyisestä kasarmista toiseen ja sinne asettumista. Aikaisemman tieustelun mukaan siellä pitäisi olla ainakin minimaalisesti mukavammat oltavat, kun nykyisissä tiloissa. Eikä sielläkään onneksi pitkään tarvi notkua.

Ja sitäpaitti joulukin on kohta. Eikä joulussa sinällään vielä mitään, mutta parhaan joululahjan tarjotaa valtio siirtämällä mut takaisin Lappeenrantaan aseseppä-alikersanttina. Voi kuinka vinhaa!

No mutta tähän on kuitenkin vielä sen verran rutkasti eikaa, että taidan nyt koittaa pysyä pöksyissäni niiltä osin.

Kotikin on päässyt vähän repsahtamaan, kun ei oo ollu ketään hoitamassa käytännön hommia, kuten siivoilua jne. Äippä ja isukki kyllä ansaitsevat isot kiitokset tiettyjen käytännön juttujen hoitamisesta, ilman äitiä ei olis kämppää siivottu kahteen kuukauteen ja ilman isukkia ei olis viksissä ratasta.

Vielähän tässä kerkeäisi vähän paikkoja siistimään, joten saatetaan nämä kirjoittelut siis loppuun.

Pitäkääpä tahoillanne siis hauskaa ja pysykää yhteyksissä vaikka oonkin hieman poissaoleva varsinkin arkisin. Kahvilla on mukava käydä ja viinottelu hyvässä seurassa on mitä hienoin harrastus.

- Mikko

Vietinpä 10 päivää Helsingissä. Oli melkosen vinhaa. Polvikin laukes taas kun miljardin prosentin päihteessä ajoin fiksillä tolppaan. Ideaalisiteellä siis nivel nippuun ja tulehduskypilääkettä huiviin. Ja kylmäpusseja. Neo vinkeitä laitteita.

Eilen sitten ihmettelin Lappeenrannassa grappa-nimisen nesteen ominaismakua. Vaikutus oli tuttu, hyvinkin päihdyttävä, mutta maku sen verran karmaiseva että voisin kehua joskus juoneeni jotain paremmankin makuista nestettä.

Samalla loppui sitten Imatran kymmenen päivän mittainen bigband-viikko. Aivan loistavaa, eio enää tyhmiä ihmisiä meluamassa ikkunan alla yömyöhään asti. Ja muutenki. Turha tapahtuma muutenkin, ihan nähty ja kuultu juttu. Rumat ihmiset, kiitos että lähditte pois ikkunani alta kävelykadulta koteihinne. Pysykää siellä ensi vuonnakin!

Tänään on siis krapula. Aika kova. Hiottaa ja tärisyttää ja ahdistaa siihen päälle. Eikä kotona oo ees mitään ruokaa. Hauduttelin taas tota polveakin ajan kuluksi kylmällä, ei se ees enää turpoa ja kävelykin natsaa jo ihan ok.

Onneksi huomenna on jotain tekemistä! Ja ehkä 12kk huomisesta eteenkin päin! Paitti jos ne panee mut kotiin parantelemaan tätä polvea. Se se vasta jotakin olisi.

Ei lisättävää, menen potemaan kuolemaa ->

- Mikko

jey! Kävimmepä tuolla poluilla napsimassa fillarointikuvia. Saatto jopa tulla hyviä. Kuuma ainakin tuli mut kivaa oli. Lisäksi tais pamahtaa keulasta vaimennuspuoli ns. "paskaksi". Hinnakasta remppaa tiedossa. jee!
Lisäksi fillaria kolmanteen kerrokseen kantaessa löyty selästä ihan uusi lihas. En tienny että joku asia voi olla noin kipee. Ei näin.

ei muuta

- Mikko

Kas näin.
Pitkään odoteltu kesäloma on sitten korkattu aluilleen tämän viikon alkaessa. Parasta aikaa viettelen pisintä lomaputkea pariin-kolmeen vuoteen. Aika jännää.

Vaan kuinka ollakaan, ihmeellisiä tapoja se ihminenkin omaksuu.
Emmä mitään lomailla osaa! Kokoajan jotenkin sellainen olo, että pitäis jotakin oikeesti tehdä. Käydä lenkillä tai jotain. Ja sitten kun asiaa alkaa laittamaan aluille, niin ei vaan saa aikaiseksi. Eipä o lenkkeilty, käyty kaupassa tai hodettu jokapäiväisiä hommia. Safkaamassa jaksaa tosin käydä. Ja yksillä.
Jännää muuten tuo yksillä käyminen. Poikkeuksena entiseen osaan jopa käydä vaan yksillä. Tai kaksilla. Enempää ei vaan tee mieli juoda vaikka olisi helposti siihen varaa ja aikaakin vaikka lampaat söis. Rennompaa vaan istuksia ja juoda se yksi. Ei mee ees kuula sekaisin. Oon ehkä aikuinen! Jei!

Palatakseni itse asiaan, aikaansaamattomuuden määrä on aivan käsittämätön. Kelassakin oon käyny tällä viikolla joka päivä "huomenna" nakkaamassa sotilasapupapereita menemään, vaan enpä oo saanu aikasiksi. Ja sit pitäis vähän reissailla, mutta enpä oo jaksanut koko asiaa enempiä suunnitella. Edes juhannuksesta ei oo mitään hajua. Tähdellisemmäksi olen kokenut mm. sunnuntaina tehdyn tsygäosatilauksen statusikkunan "päivitä"-nappulan painelun ja yleisen netissä jumittelun. Eivätpä oo muuten vieläkään kamoja lähettäneet. Eikä täältä kotoa mihinkään pääse reissaamaan ennen kun oon ottanut tilauksen vastaan ja saanut sieltä mm. tuikitarpeellisen isomman laukun.
Tämäkin risoo ihan tarpeeksi.

Lisäksi nämä yöt ovat varsin kiintoisia. Pitkään nukutut aamut (oikeastaan jo päivän puolelle venyneet) johtavat toki siihen, ettei iltaisin tahdo saada unta ja nytkin olisi energiaa tehdä vaikka mitä. Lenkille ei tosin viitsi lähteä, kun menisi sitten aamuvarhaiseen asti ennen nukkumista ja muita aktiviteetteja on aika mahdoton harrastaa kaiken ollessa kiinni öisin. Ja oikeet ihmiset sentään nukkuu tähän aikaan!

Tänään oon sentään saanut tuhlattua öistä energiaani ja rauhoitettua ajatuksiani siivoamalla ja hoitelemalla muita kodin hommia; pyykkäämistä ja sensellaista.
Ajatuksetkin ovat tosiaan pyörineet tiedä missä. Perussetit, tulevaisuus, onko tässä mitään järkeä, mikä on elämän tarkoitus ja kaikki muut. You name it! Koita siinä sitten hokea itselle että kyllä aika näyttää. Silti mielialat ja tunteet voi yhden illan ja yön aikana mennä pohjalta huipulle useempaakin otteeseen =)

Ja tosiaan, viime päiväkirjamerkinnästä onkin kulunut jo sen aikaa, että olen tällä välillä kerennyt vaihtaa kämppääkin 21 neliöstä 42-neliöiseen. Letkee luukku tämä nykyinen, jossain tuolla kuvissa näkyy ehkä pikkusen. Me likes. Kaikesta muusta paitsi lattiapinnoista, joiden luuttuamiseen menee ikuisuus.
Mut ei se mitään, täällä mahtuu ajamaan tsygällä kasia!!! Kahville saa tulla kunhan etukäteen siitä ilmoittaa.

Ja mitäkö muuta? No, intin odottelua. 9. heinäkuuta se alkaa! Jei!
Eipä tohon siis pitkää aikaa oo, onneksi sentään kaikki ennen sitä vapaata. Oon koittanu olla ajattelematta koko asiaa ja siinä jokseensa onnistunutkin. Ja parempi niin, ei sinne tarvi kuitenkaan mitenkään valmistautua.

Kaikesta huolimatta koko homma risoo ihan loputtomasti. Miksi just nyt, kun jotkin asiat saattais alkaa natsaamaan. Ensi viikolla valmistunee maastoajelun ultimaalisuus, enlightenment kokee äärimmäisen painonpudotuksen ja sitten lennetään. Niinsiis just se sama tsygä jonka piti olla valmis jo alkutalvesta. Nälkä kasvaa syödessä jne. =)
Ja muutenkin. Viime kesä oli ehkä paras ikinä. Varsinkin loppukesä. Tästä kesästä tulis vielä kovempi ilman tota juttua. Hitto.

Loppujenlopuksi oleilen kuitenkin mieluummin tämän ajan kotosalla mieluummin kun duunissa. Kun saa palkkaa ja kaikkee. Ja huomenna saan oikeesti aikaseksi vaikka mitä! Ihan oikeesti!

öi!

- Mikko

Oikein meni hyvin tämäkin päivä.

Ilmapallon lailla intoa täynnä läähätin oksennusrefleksin partaalla fillarin selässä töistä kotiin todetakseni, että DHL:n lähetti oli jo paria tuntia aiemmin yrittänyt tuoda pakettiani perille. Ei sit saatu kamoja tai kasailtu pyörää tänään.
Siirsin toimituksen työpaikalle huomiseksi, niin saa kamat sentään ennen viikonloppua hanskaan. Harmi kun eivät tänään enää kerenneet tuomaan.

Töissäkään ei jutut luistaneet ja pyöräkin kulki ainakin töihin päin hiljaa. Lisäks on pimeetä, masentaa ja on aikaasaamaton olo. Kaikki samaan hintaan. Koitin sijaistoimintana vaihdella trailipyörän XTR-voimansiirron tilalle sramin X0-palikkaa, mutta edes kasvanut hipoarvo ei auttanut.

Jos ny huomenna natsais paremmin. Toivomma niin. Ei muuta.

Täysii!
Yön ja illan aikana sateli kolmisenkymmentä senttiä lunta. Ihan pirun hienoo. Lehti kolahti postiluukusta sisään töihin lähtiessä jossain puoli kuuden aikaan, kun se normaalisti on eteisen lattialla jo kahden aikaan yöllä. Liikenne on sekaisin ja ihmiset kyhnöttää sisällä. Ja samaa tahtia pitäisi sadella lunta vielä pari päivää.
Itseä ei lumisade niinkään haitannut. Työmatkaan meni fillarilla 5min pidempään kuin normaalisti siinä missä iso osa autolla kulkevista oli enemmän tai vähemmän myöhässä. Mitä nyt työpaikan pihaan piti mennä pyörää kantaen, kun 40cm lumikinokset alkaa olemaan ja vähän liian iso este ajamiselle. Jokunen autokin sinne pihaan taisi jumittua. On ne autoilijat vaan säiden armoilla...
Onneksi älysin eilen vaihtaa työmatkapyörään suoran tangon ja nappularenkaat, niin käsiteltävyys ja pito palasivat vähän inhimillisemälle tasolle. Kiinteävälitteistä maantiepyörää kun ei sellaisenaan ole ihan täysin talvikäyttöön auraamattomille teille suunniteltu.

Lumi on kivaa. Jos nyt ei ota huomioon että se tuntuu ikävältä silmissä ajaessa, mutta muuten en pane alkuunkaan pahakseni. Alkoi heti tuntumaan oikeasti talvelta ja on valoisampaa. Hyvä näin. Toivottavasti ei mene enää loskaksi. Tosin tuo taitaa olla aikalailla toiveajattelua.
Lisäksi kerrostaloelämän valoisiin puoliin kuuluu, ettei lumitöistä tarvitse sen enempää välittää. 15 vuotta isopihaisessa omakotitalossa asuneena tämä on mitä hienoin harppaus parempaan päin.
Vaan vielä mitä, en ollu tänään edes ehtinyt töistä lähteä, niin jo soiteltiin vanhempien luokse lumitöitä tekemään. Joutui kyllä passaamaan tuon homman ihan puhtaalla valehtelemisella ja tekosyillä, kun ei vaan napannut. On niitä omiakin kotitöitä. Kuten yhden lasin ja lautasen tiskaaminen ja patterin säätäminen.

Muuten on viikko mennyt varsin leppoisasti. Mitään ihmeellistä en ole saanut aikaan, mutta eipä ole liiaksi napannutkaan puuhata mitään kummosta. Huomenissa pitäisi tulla eilen Irlannista lähteneet fillarin osat ja ajokamppeet ja huomisen olenkin ajatellut viettää laatuaikaa kasaten uutta fillaria.
Duunissa ollaan kovasti koitettu saada uutta sorvia tekemään asioita mitoilleen Mazakin asentajan kanssa. tiedä jos lähtisi huomenissa natsaamaan. Tai melko sama itselle. Työthän on vaan töitä.

Ei lisättävää.

Kotikaupunkini Imatra on ilmeisesti kasvanut viime yönä pinta-alaltaan vähintään kaksinkertaiseksi.
Ensimmäinen oikea pakkasyö sai hieman lunta maahan ja samalla jäädytti kosteat tienpinnat sangen liukkaiksi. Eipä tuossa suoraan ajellessa niinkään jännitä, mutta mutkissa jännittää vähän normaalia enemmän, kun ei voi olla aivan varma suunnasta, mihin loppupeleissä päätyy.
Tästä johtuen ajovauhti ja matka-ajat kasvavat ja etäisyydetkin tuntuvat suuremmilta. Eio helppoo.

Tuttu alkutalven jäykkyyskin on palannut, kun hätäpäissään ajelee yläkroppa paskanjäykkänä ilman täyttä varmuutta siitä, mitä on tekemässä. Kyllä tuokin kokemuspohjalla muutaman rypemisen jälkeen katoaa. Kypärääkin voisi alkaa pitämään ainakin työmatkatempossa, kun nurin kuitenkin ollaan menossa ihan lähitulevaisuudessa aika suurella todennäköisyydellä.

Mukavampi näin. Viime viikon iltavuorojen jälkeen olin kotimatkan jälkeen joka päivä läpeensä märkä ja vaatteetkin sai ensialkuun kotiin saapuessa heittää suoraan suihkuun kuivumaan. Ja sitä hiekkaakin näyttäisi taas olevan tarpeeksi. Jos lämpötila pysyisi vaan säädyllisesti miinuksen puolella ja luntakin vähän satelisi lisää, niin olisi kaikki paremmin kuin hyvin. Sormet ristiin. Ja silleen.

Muuten viikonloppu menikin aikalailla siivillä. Vanhempia kävin moikkaamassa molempina päivinä ja kuppilassakin tuli istuttua. Perjantai meni buterilla tarjoussiiderien parissa ja lauantai-illan parille lähtö päätyi tunnetulla tavalla ja kotiin saavuin noin kuuden aikaan aamulla. Härkäkapakka on muuten ankea paikka. Ei kannata mennä jos ei oo pakko.

Mutsikin täytti vuosia. Lahjaksi antamani Marimekon kukkaheijastin (sininen) tuotti toivotun tuloksen ja selvisin näistäkin merkkitapahtumista ihan ilman haukkuja. Halvalla saatiin ihmiselle hyvä mieli. Ja onnea paljon äipälle.

Sain tänään lykättyä osatilauksen Irkkuihin menemään. Nyt saatiin äksyrassin viimeisetkin partsit tilattua ja samalla muutakin pidempään himoiltua osaa ja vaatetta. Työkalujen hommaamisen joutui nyt passaamaan, kun jännittää vielä tuon luottokorttilaskun suuruus nähden varallisuuteen. Eipä tuo onneksi nykymaailmassa ole enää vaikeaa tilata lisäkamaa myöhemmin, kun toimitusaika on nopeampi ja toimituskulutkin kohtuulliset nähden kotimaan liikkeisiin.

Ensi viikko olisi onneksi inhimillesempää aamuvuoroa aamukuudesta kahteen iltapäivällä.
Kahedesta iltakymmeneen kestävä iltavuoro kun syö aika tehokkaasti mahdollisuudet sosiaalisiin kontakteihin ja sensellaisiin aktiviteetteihin, joten on kai mukava viettää ihan ihmisen elämääkin ainakin nyt tämän yhden viikon verran ennen seuraavaa iltavuoroviikkoa.

Vaikka talviaikaan siirtyminen antoikin vuorokauteen yhden tunnin lisään, niin nukkuminenkaan ei olisi pahasta. Huomenissa viideltä aamulla seisaille ja sorvin ääreen. Ihan konkreetisesti jopa.

Unta siis ->

Kuten otsikko antaa ymmärtää, nyt on speksaus huipussaan. Hirmu täpinöissä on laskettu grammoja ja katsottu tilin saldon hupenevan hämmästyttävää tahtia, mutta nyt ollaan jo melkein perillä.

Eli kansankielellä todeten, uuden fillarin osat on aika pitkälti valittu ja tilattu. Vielä kun yhden tilauksen naputtelisi Irlantiin menemään ja viilaisi ekan laskun mastercardille tulemaan niin alkaisi pyörä olemaan kasaamista vajaa valmis. Loppujenlopuksi päädyin hommaamaan kaikki mahdolliset osat race facen tuotoksina. Yhdenmukaisuus on pop. Ja rallinaaman osatkin hyviä.

Halvalla on selvitty, jarrutkin löytyi torstaina oikein edukkaasti käytettyinä. Juuri äsken kaatelin takarenkaan sisään 80ml lateksiliemiä ja nyt sormet ristissä toivotaan että sisärenkaaton kumi alkaisi pitämään ilmaa.

Perjantaikin meni ihan leppoisasti. Tuli ajeltua ympäri kaupunkia erilaisten asioiden tiimoilla ja illalla sitten istuskeltua kuppilassa keskustellen elämästä vanhojen partojen kanssa. Oli kivaa. Yömyöhään en tosin jaksanut, vaan siirryin jo kymmenen aikaan kotiin laittamaan ruokaa ja loppujenlopuksi nukahdin sohvalle kesken big brotherin silmäilyn. Saipahan nukuttua, olinkin heti aamusta aika pirteänä tänään hereillä, joskin väkisin lojuin sängyssä hereillä toista tuntia ihan vaan siksi, että se on mahdollista. Viikonloppu on hieno juttu.

Muuten viikonloppu onkin ohjelmaltaan vielä ihan avoin. Sunnuntaina pitäisi kai lähteä ajelemaan cyclocrossia, tätä ensi kauden kovinta juttua. Saas nähdä miten maantiepyörä nappulakumeilla taittuu polkuajoon. Ja osaanko ylipäätään enää ajaa jarrullisella pyörällä. Ainakin aikaisemmin kesällä oli välillä aika hektisiä hetkiä, kun alla olevaa pyörää täytyikin jarruttaa kahvoista eikä jaloilla.

Eipä enempää tällä kertaa. Loppupeleissä melko turhaa tälläinen kirjoittelu, kun itsensä ja ajatustensa julkituominen on tietenkin todella homoa ja naurettavaa. Toisaalta näitä kukaan luekaan, joten ehkä päästään tässäkin hommassa plussan puolelle. =)

Hyvät pyhät. Ja silleen.

Kovin mielelläni haluaisin tavoittaa sen henkilön, joka käy kippaamassa kämppäni lattialle tasaisin väliajoin muutaman kuution hiekkaa. Ei varmaan ole paskamaisempaa asiaa, kun kävellä suihkun jälkeen paljain jaloin laminaattilattialla vaan tajutakseen että jalkapojat ovat täynnä hiekkaa.
Sukatkin saavat osansa ja sitten levittävät sitä vaatekaappiin ja kenkien sisään.
Eika alkuunkaan kuumota liikuksia vuokratussa kämpässä ja pelätä lattian naarmuuntumista.

Ja ei helvetti, kurkkasin laukkuun (joka siis on varsin isolla läpällä suljettavissa ja vedenpitävä) ja eikö sielläkin ole ihan sisälle asti eksynyt merkittäviä määriä mitäpä muutakaan kun hiekkaa! Vittu!

Syksy on siis oikeasti paikalla. Kosteasta tienpinnasta tarttuu joka ikinen hiekanmuru kenkiin, housuihin, takkiin, pyöriin (joita siis säilytetään sisällä) ja kaikkeen muuhun mahdolliseen ja asioiden kuivuessa on kaikki tämä hiekkamäärä pitkin kämppää. Eikä edes huolellinen ennaltaehkäisy ja asioiden putsaaminen ennen sisään tuloa ole merkittävästi tilannetta parantanut.
Ei nappais imuroida.

Pihan vaahteratkin ovat viikon aikana varistaneet viimeisetkin lehtensä maahan, josta isännöintiyhtiö sitten keräsi paksun keltaisen maton jätesäkkeihin. Hitto siellähän olikin nurmikko alla.
Asiat alkavat siis konkretisoitua. Lisäksi jos ulkona ei sada, niin sitten on ainakin aivan helvetin kylmä. Tulinko jo maininneeksi, että syksy on todellakin perseestä?

Ja pimeyskin vielä. Ihan varoittamatta on aivan säkkipimeetä eikä ees oo sitä lunta tuomassa illuusiota valosta. Ei voi käsittää. Aamullakin on vaikeempi herätä eikä työmatkatempokaan ole alkuunkaan hienoa kun perillä on kuin uitettu koira tai muu karvainen otus. Minkä ihmeen takia tällainen vuodenaika on edes pantu aluille?

Kesiä sais olla useemmin. Tai ees talvia.

Pitäis kai imuroida...