IRC-Galleria

Kovin mielelläni haluaisin tavoittaa sen henkilön, joka käy kippaamassa kämppäni lattialle tasaisin väliajoin muutaman kuution hiekkaa. Ei varmaan ole paskamaisempaa asiaa, kun kävellä suihkun jälkeen paljain jaloin laminaattilattialla vaan tajutakseen että jalkapojat ovat täynnä hiekkaa.
Sukatkin saavat osansa ja sitten levittävät sitä vaatekaappiin ja kenkien sisään.
Eika alkuunkaan kuumota liikuksia vuokratussa kämpässä ja pelätä lattian naarmuuntumista.

Ja ei helvetti, kurkkasin laukkuun (joka siis on varsin isolla läpällä suljettavissa ja vedenpitävä) ja eikö sielläkin ole ihan sisälle asti eksynyt merkittäviä määriä mitäpä muutakaan kun hiekkaa! Vittu!

Syksy on siis oikeasti paikalla. Kosteasta tienpinnasta tarttuu joka ikinen hiekanmuru kenkiin, housuihin, takkiin, pyöriin (joita siis säilytetään sisällä) ja kaikkeen muuhun mahdolliseen ja asioiden kuivuessa on kaikki tämä hiekkamäärä pitkin kämppää. Eikä edes huolellinen ennaltaehkäisy ja asioiden putsaaminen ennen sisään tuloa ole merkittävästi tilannetta parantanut.
Ei nappais imuroida.

Pihan vaahteratkin ovat viikon aikana varistaneet viimeisetkin lehtensä maahan, josta isännöintiyhtiö sitten keräsi paksun keltaisen maton jätesäkkeihin. Hitto siellähän olikin nurmikko alla.
Asiat alkavat siis konkretisoitua. Lisäksi jos ulkona ei sada, niin sitten on ainakin aivan helvetin kylmä. Tulinko jo maininneeksi, että syksy on todellakin perseestä?

Ja pimeyskin vielä. Ihan varoittamatta on aivan säkkipimeetä eikä ees oo sitä lunta tuomassa illuusiota valosta. Ei voi käsittää. Aamullakin on vaikeempi herätä eikä työmatkatempokaan ole alkuunkaan hienoa kun perillä on kuin uitettu koira tai muu karvainen otus. Minkä ihmeen takia tällainen vuodenaika on edes pantu aluille?

Kesiä sais olla useemmin. Tai ees talvia.

Pitäis kai imuroida...

Kas näin. Haavat on suunnilleen ehjääntyneet ja arvet odottavat parantumistaan. Edes pääkopassa ei ole tuntunut mitään normaalista poikkeavaa ja kaikki on kait fyysiselta osin ok.

Vaan tulipa eilissäpäivin todettua, että liikenteessä on jotenkin epävarma olo. Jotain on kai jäänyt vaivaamaan perjantailta tai jotain. Mene ja tiedä. Ikävää kun on jatkuvasti epävarma olo jos ajelee vähänkään enemmän vauhdilla. Kyrpii suuresti.

Lauantaina kippuratangon tilalle vaihdettu suora tanko toki muuttaa tuntumaa melkolailla ja epävarmuus saattaa vaan johtua korkeammasa ajoasennosta tai jostain. Pitänee vaihtaa vanha stonga takaisin ja kattoa kuinka vaikuttaa.
Muuten suora tanko fiksissä on ihan mukava tuttavuus. Tulee varmaan talvipakkasille vaihdettua takaisin droppitangon tilalle, niin ei tarvitse talvivaatteet päällä kurotella niin paljoa tangolle.

Kävin perjantaina sairaslomapäivän kunniaksi hakemassa uuden projektirungon. Sangen edukkaasti saatu Ellsworthin Enlightenment-runko on ainut Suomeen tuotu kappale ja sen ympärille pitäisi lähitulevaisuudessa kasata alle kymmenkiloinen polkuohjus. Moisella tulisi varmaan sitten ajeltuakin enemmän kun tuo trailitäysjousto on jäänyt harmillisen pienelle käytölle.

Pyöriäkin alkaa kait olemaan liikaa. 21 neliön kämpässä majailee tällä hetkellä neljä ajokuntoista fillaria, pari runkoa ja epämääräinen kasa fillarin osia. Pitäisi kai jostain luopua, kun tuolle Ellsworhille ei oikeen oo valmistuessaan enää tilaa. Jos joku tarvitseen atomlabin dirttipyörää asiallisilla (kalliilla) osilla niin täältä löytyisi yksi vähän ajettu. Eikä oo kallis.

Muuten viikonloppu onkin mennyt kotona grammoja laskiessa (maksanko 80e 50g painonsäästöstä jne) ja käytännön asioita hoidellessa. Kavereitakin on kerenny näkemään vaikkei iltasella ole mihinkään jaksanut lähteä. Ruokahuollon olen hoitanut vanhempien luona ja näin säästänyt kai suuria summia rahaa (ja tiskiä) ja samalla saanut hoidettua sosiaalisia suhteita myös lähisukulaisten parissa. Mukavaa ottaa välillä ihan iisiti, vaikka näin sunnuntain taittuessa iltaan tuntuukin ettei mitään ole saanut aikaan ja koko viikonloppu olisi mennyt hukkaan. Välillä näinkin.

Taitaa tämä blogipelleily kaatua tylsyyteen ennen varsinaista alkamistaan. Tässä omia juttujani silmäillessä huomaan niistä 90% käsittelevän jollakin tapaa pyöräilyä tai jotain siihen liittyvää.
Tylsä jätkä, minkäs teet. Katsellaan jos saisi jotain muutakin joskus kirjoitettua.

Vois vaikka lähteä ajamaan ennen kuin on oikeesti pimeetä ->

Voisiko mennä perjantai paremmin?
Pannujen jumala on jo muistutellut olemassa olostaan viime maanantaina isohkon kaatumisen muodossa. Ko. kerralla mentiin aika vauhdilla katuun riittävän isosti, mutta selvittiin sentään pelkällä säikähdyksellä ja lihaskivuilla, vaikka rautatiesillan kaiteet kävivätkin aivan tarpeeksi lähellä.

Vaan ei riitä. Pakko se on kaatua vähintään kahdesti viikossa.
Tänä aamuna kostautui aamukohmelossa liian kovaa ajaminen ja työmatkalla mentiin vauhdilla ja isosti kohti maaäitiä vieläpä tiepätkällä, missä ei ole mitään pannuja edesauttavaa. Ohainkannatin tankoineen pääsi pyörähtämään kaulaputken sisällä ja jatkoin matkaani tangentin suuntaan pyörän mennessä täysin eri paikkaan. Aikani ilmassa vietettyäni laskeuduin oikean lonkan ja kyynärpään kautta liukumaan karhealla asfaltilla. Pääkin kolahti aika voimalla maahan jossain välissä.

Lopputulos:

Oikea reisi täysin jumissa, oikea lonkka ja kynärpää ruhjeilla, ajohanska puhki, päähän ruhjeita ja riittävän kokoinen päänsärky. Fillari selvisi aika vähillä. Tankoteippi on taas piloilla ja 3TTT competizione-stongassa on komeat naarmut. Eikä edes vituta, kun kerran ostinkin koko fillarin lähinnä tuon tangon takia. Eipä tarvi enää keirinteippauksia ajatella. Vittu.

Tiistaina ostettu löfflerin windstoppertakki säästyi kuin ihmeen kaupalla lähes virheettömänä, vaikka sen varassa liu-uttiinkin merkittäviä matkoja asfaltilla. Silti kyynärpäähän ja lonkkaan tuli siis verta vuotavat ruhjeet ja kerrastopaita onkin ko. kohdista asianmukaisesti veressä. Eikä irtoa taatusti pesussa. Melko hc.

Kaikeksi onneksi lekurikäynti kuitenkin varmisti, ettei kyseessä ole kuin kudosvammoja ja kolaus päähän. Ei aivotärähdystä tai aivoruhjetta. Kolmas aivotärähdys alkaisikin olemaan jo liikaa.

Ja kuinka voikaan olla kotona pitkästyttävää? Nyt voin hyvällä omatunnolla sanoa, että töissä olisi hauskempaa. Tai sitten olla edes sairaslomalla ILMAN että tarvitsee herätä aamuviideltä lähteekseen töihin, teloa itsensä pyörällä, jonottaa lekurissa ja pohtia että millähän helvetillä sen pyörän saisi takas kotiin töistä.

Ohjeeni kaikille:

- Käyttäkää kypärää.
- Kiristäkää ne ruuvit. Oikeesti.

Tai:

- Kärsikää seuraamuksista.

Itse jouduin valitsemaan vastoin omaa tahtoa jälkimmäisen. En suosittele.

EDIT:

Selkeyttääkseni epämääräistä ulosantiani:

Kaatuminen johtui siis ohjainkannattimen kiinnityspultin löystymisestä. Tangon kääntely ei siis vaikuttanut etupyörän suuntaan ja sitten mentiin. Huolellinen kuski olisi toki tarkastanu pultin kireyden ajoissa. Pitänee ruveta huolelliseksi.