... Kulta tulikin eilen kotiin. Ihan yllätyksenä. Ilmoitti vasta matkalla tänne olevansa tulossa. Mut ihana yllätys oli. Ja aivan ihana tuliainen oli mulle Puolasta. Marilyn Monroeta taas. Ihana mies. Niin rakastan häntä <3<3<3
Ja Rokrok`, olen ylpee sinusta paljon. Sinun ei tarvi käsii paskaan sotkee, koska oot niin sen yläpuolella. Oot niin paljon parempi ku sen ex, oot niin paljon parempi ku se. Ja oli parempi et toi tapahtunu nyt ku sit vuosien päästä. Kaikki ei vaan ansaitse sua.
Ja sit keskustelua tunnevammaisista: Niistä selviää. Aluksi se ei tunnu siltä, ne on saanu sun haaviin ja sä et sieltä haavista pois pääse. Ainakin susta tuntuu siltä. Mulla meni 1,5 vuotta sen tajuamiseen, miten sieltä pois pääsee. Odotin tunnetta, yhtä pientä tunnetta koko ajan, vielä sen jälkeenkin odotin tunnetta, että olisin vaan saanu kostaa. Sit ymmärsin yhtenä aamuna. Miten muka saisin yhtään tunnetta enää, kun en saanut niitä 1,5 vuoteen. Ymmärsin et turhaa näen vaivaa edes ajatella asiaa. Se jätkä on niin tunnevammainen et kärsii siit eniten itse loppuviimeksi. Se aiheutti mulle paskan olon. Mä unohdin monta ihanaa asiaa, mustakin tuli tunnevammainen. Mut onneksi löysin prinssini, joka pelasti mun siltä noidalta.
Sen jälkeen ollaankin pelasteltu toinen toisiamme menneisyytemme noidilta.
Rakastan Miestäni paljon <3<3<3 Hän ilma, jota hengitän. Valo, jolla näen. Ja Hänen haluan olevan onnellisin kaikista. Hän on sen ansainnut.