IRC-Galleria

.. tuskaa tuottaa. Selkä kärventyi eilen. Mut oltiinpa ainakin pihalla ja kauan nautittiin kesästä.

Hetkittäin tuntuu siltä kuin et on mahdotonta enää mennä enempää pieleen mikään, mut sit tulee ain se positiivinen yllätys: Mä olin niin väärässä. Välillä kaikki on loistavasti, paremminkin voisi olla ja sit taas menneisyys muistuttaa olemassa olollaan. Kaikilla on sellainen. Tuntuu vaan et mun menneisyys vaan on kaikist huomioitavin. Mä en ole ollu mikään enkeli. Mut kannattaisi ehkä miettiä omaakin menneisyyttä ja tekoja, jotka olis voinu jättää tekemättä. Mä en moralisoi, ei mulla siihen ole varaa. Mut olis ehkä parempi et ei yrittäisi olla tekopyhiäkään. Se kruunu ei ole kiiltävä ja se polttaa.

Muilla on oikeutuksia toimia kuten toimivat, mun toiminta on tietenkin perustunut järjestelmällisyydelle ja suunnitelmallisuudelle.
Mä yritän ymmärtää, ehkä joskus liikaakin. Mä unohdun itse itseltäni. Mä syyllistän itseäni toisten pahoista oloista ja mietin mitä olen tehnyt väärin. Mua ei haluta ymmärtää. Tuntuu siltä. Mä en ole tasavertainen, mä olen alistettu.