Tuskan ahjossa kerran suli
sydämeni kova ja
hiljainen.
sitä liekit söi, sen
puhdisti tuli,
ja itse kuolema takoi sen.
Niin, elämä: aseellas
raskaimmalla
lyö, iske! Enää en murtua
voi.
Minun sydämeni helisee
moukarin alla,
mitä kipeämmin lyöt, sitä
syvemmin se soi.