IRC-Galleria

... meillä on hetkemme, hyvät ja huonot.

Meillä on epävarmuutemme, mun ahdistava epävarmuus ja pelko kaiken katoavaisuudesta, sun menettämisen pelko.

Meillä on tahtomme, yhtä voimakkaat molemmilla.

Meillä on luonteemme, molemmat periksiantamattomia.

Meillä on toiveemme, osa sanomattomia, osa sanottuja. Osa toiveista toteutuu, osa ei ikinä.

Meillä on tunteemme, niin vahvat ja voimakkaat.

Meillä on rakkautemme, niin periksiantamaton ja niin vaativa. Niin molemminpuolinen, niin aito.

Me emme ole osanneet olla näiden asioiden kanssa. Emme ole osanneet tehdä kompromisseja, antaa periksi. Me emme ole osanneet tuntea ja puhua ja tuntea uudestaan.

Vasta nyt, tämän viikon aikana, olemme oppineet. Olemme oppineet etenemään ja huomioimaan toisenkin. Tekemään ja toteuttamaan kompromisseja. Se ei ole ollut helppoa kahdelle samanlaiselle luonteelle. Se on ollut PIRUN vaikeaa. Se on ollut upeinta. Me olemme alkaneet oppia toisiamme, ymmärtämään. Vuorovaikuttamaan. Olemaan toista varten. Olemaan sen toisen tilalla.

Ehkä vielä jonain päivänä se on helpompaa, mehän vasta harjoittelemme.

Ehkä, kun kaikesta tulee julkista ja asia on kaikkien tiedossa, se helpottuu. Nyt olemme vielä piilossa, suojassa, turvassa. Muilla ei ole mielipiteitä, tietämättömyys on hyvä asia.

Ehkä me voimme opettaa tämän asian tuleville polville.

Kiitos Rakas eilisestä. Tiedän, että asia oli vaikea, mutta mulle se merkitsi. Nyt mä tiedän. Sä olet mun elämäni mies. Meillä on hetkemme, mutta sä teet mun onnellisemmaksi kuin kukaan ikinä. Sä ymmärrät mua.

Kiitos Armaani <3<3<3