IRC-Galleria

Jartsa istuu yöhuoltamolla puoli kolmelta
tuijottaa tyhjää kahvikuppiaan
takana on luja putki rilluvuosien
se tuntee jäljet tuhansien tuoppien

Tiedän olevan hyvää ja kaunista
enemmän kuin unelma onnesta
tiedän olevan hyvää ja kaunista
enemmän kuin unelma onnesta

Lissu jalkakäytävällä polvillaan
kiroo kaatunutta kassiaan
sil on luvut kesken ja
viisviikkoinen lapsi mahassaan
jäljet johtaa Jartsan kantakapakkaan

Tiedän olevan hyvää ja kaunista
enemmän kuin unelma onnesta
tiedän olevan hyvää ja kaunista
enemmän kuin unelma onnesta

Tiedän olevan hyvää ja kaunista
enemmän kuin unelma onnesta
tiedän olevan hyvää ja kaunista
enemmän kuin unelma onnesta

...Maailman ihanimmalle Miehelle, jota rakastan yli kaiken...

Meillä on ollut vaikeutemme, mutta ainahan alku on hankalaa. Jos et olisi tuollainen, en olisi varmaankaan yhtä onnellinen tänään.

Toinen sija on menetetty ja ensimmäinen ansaittu.

Pöytä on siivottu ja kaikki voi alkaa puhtaalta pöydältä.

Ilman kaikkia asioita, jotka olemme kokeneet, voisimme tuskin koskaan olla oikeasti onnellisia yhdessä.

Kunpa vaan kaikki antaisivat meidän edes yrittää. Kuitenkin parisuhteeseen kuuluu vain kaksi. Kaksi ihmistä, jotka yrittävät oppia ja tutustua toisiinsa ja saada parisuhteensa itse toimimaan.

Maailman paras ja turvallisin paikka on kainalossasi illan pimeinä tunteina. Pitkän matkan takaa rauhoittavinta musiikkia korvilleni on äänesi. Olet lähelläni silloinkin kun olemme erossa. Olet ensimmäinen ajatukseni aamuisin kun herään ja viimeinen iltaisin kun nukahdan. Olet ilma, jota hengitän.

Rakastan sinua Mieheni <3<3<3

... pienistä väärinkäsityksistä tulee isoja ongelmia.
Ensin on yksi pienenpieni väärinymmärrys, josta tulee väärinkäsitys. Toinen puhuu naurismaasta ja toinen naurismaan aidasta. Soppa on valmis. Sit lisätään mausteita. Lisää väärinkäsityksiä ja annetaan itsemme ymmärtää ne vielä enemmän väärin. Osaksi tarkoituksella, pahoittaen omaa mieltämme ja osaksi mielikuvituksestamme. Sit soppa syödään. Soppa on pohjaan palanu ja maistuu kauhealle. Se on pakko lusikoida.

Kunnes tulee hetki jolloin uteliaisuus voittaa ja kysytään se ratkaiseva kysymys: Onko näin? Ja se vastaus: Ei.

Sitten ihmetellään, miksi tätä ei ole aikaisemmin kysytty... Kaikki tuntee itsensä hassuiksi ja typeriksi.

On silti parempi kysyä myöhään kuin milloinkaan. Parempi kysyä kuin katua. Kuinka pahasti väärinkäsitykset voivatkaan pilata asioita... Todella pahasti.

Tämä on tullut huomattua viime aikoina.

... Rakastan....

.... Olen onnellinen....

T<3<3<3<3<3

... kaikkien äitien päivä....

Kiitti kävyistä....

...- 2,4 kg viikos....

Tää dieetti puree.

Monesti mä oon asettanu toivon johonki henkilöö,ja todennu et vittu ei tää toimikkaa,ja joka kerta se viiltää samalla tavalla,se on vitun raskasta jatkaa taas,ku alkaa tottua pettymää,alkaa kyynistyä,tähä asti mä oon selvinny,toivo ei oo menny,se on sussa....

... hurrikaani iski. Kaikki sekaisin. Epäjärjestystä ympärillä.
On totta ettei koskaan aamulla tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Nyt odotan pelolla aamuja, ne voivat olla pahan päivän alku.

Väsyttää, on raskasta. Mikään ei jaksata. Tahdon kotiin. Haluan olla yksin. Haluan nukkua. Haluan olla heräämättä, kunnes olen varma, että alkava aamu tuo hyvän päivän tullessaan.

Mä en pysty tähän...

Multa kysyttiin joskus, vaaditaanko multa liikaa. Silloin vastasin, että ei. Nyt en tiedä. Jos multa ei vaadittaisi liikaa, tuntuisiko tää musta tältä?

Hetken se sattuu, sitten sitä ei tunne enää... Niin se kipu katoaa. Vai katoaako?

Välillä pitää sattua, että tietää elävänsä. Välillä elämän pitää potkia päähän ja muistuttaa olemassaolostaan. Mutta tarviiko sen osua aina muhun? Eikö ketään muita löytynyt, jotka tarvitsisivat muistutusta? Vai olenko mä listalla aina ensimmäinen?

Odotan kotiinpääsyä. Ehkä huominen on parempi. Ehkä.

... varaa kommentoida, mut ei uskalla ottaa kommenttia vastaan.

Fakta: Kaikki ei tykkää et niiden kuvat on näkyvillä.

Korkeelta putoo lujaa.