IRC-Galleria

Voimat on kantaneet pitkän matkaa
päättäny jaksaa, mä en anna valtaa tuskalle mä mitä
tunnen toisinaan
sillä meidät on luotu jatkamaan,
Jaksamaan, tätä matkaa
-Sinä tiedät sen

Jos siipeni, mä saisin
Ne kantaisi, mut kauas pois.
Mä siipeni haluan vihdoinkin,
viemään mut parempaan paikkaan...

Läpi elämän muistaa kaikki voimakkaat hetket.
Ku ilon tai surun tunteist virtas kyyneleet.
Toivon tuntevani taas sen minkä kauan sitten tunsin.
Siivet oon mä saanu selkää- ainoastaan mun unis...
--siivet--

On kova ulkokuori... Vahvana sen muut näkevät.
Ei vaan kukaan koskaan katso sen sisälle.
Ei kukaan sen tuskaa huomaa, ei sen veristä minääni.
Sitä raadellaan vain enemmän. Hyvät asiat muuttuvat tuskaksi, ja
tuska kuolemakseni...
On helvetin helppo sanoa kauniisti tarkoittamatta. On se taas vitun helppoa tehdä
olo tukalammaksi, kun ei voi tuntemaani tuskaa muuttaa enää sanoiksi, mitä
ei edes enää löydy.
Yritä hymyillä vaikka sattuisikin...
Ajatukseni ja mieleni eivät kulje enää samalla radalla missä unelmani, uskoni ja ruumiini
meinaa hajota.

I tried be to someone else,
but nothing seemed to change!
I know now, this is who I really am inside...
Falling from myself.
Falling for a change.
Break me down...
Bury me...

En rakasta sitä mitä ei ole...
En rakasta onnea, koska se on aina kallis hinta siitä,että
se on hetkellistä.
En maksa vaivaa elämälleni,jossa onni on vain sana eikä koskaan
toteutuksen arvoinen. Ei tämä ole"sanapeliä", vaan
todellisuutta...
En haluaisi maksaa omasta elämästäni enää.
En siitä, että se tuhoutuu ja ajatukset sisälläni kasvavat toteutettaviksi.
Olen antanut sen vain virrata ohitseni, enkä ole huomannut sen maatumista...

I close my eyes and I can see
something Evil lives inside of me...
How long must I lives in this pain?
Is it unforgivin?
I think it is
unforgivin...