En tunne enään olemassa oloani. En saa tunnetta elämään yksin...
Ei ennen näin paljoa koskettanut olla erossa jostakin mikä vielä on näin tuntematonta.
Tuhannet kuulo puheet mahdollisuudesta satuttavat enemmän kuin varmuus epäonnistumisesta.
Pitääkö taas vain elää ja toivoa olla onnellinen ja taas vain odotaa ja odottaa toivossa joka aina
tähänkin asti on pettänyt sen hetken joilloin minullakin olisi ollut mahdollisuus tuntea olevani olemassa. Tuntea ylpeyttä, kun voi täydentää toisen elämää olemalla syy jatkaa huomiseen.