Noniin lapsukaiset, pienokaiset. Se olisi sitten uusi vuosi taas vahvasti aluillaan. Ensimmäinen kuukausikin alkaa jo olemaan takanapäin ja hyvä niin, onpahan yksi kuukausi vähemmän tässäkin paska-annoksessa jäljellä. Mutta kuinkas se vuosi sitten alkoikaan? Menikö kaikki paremmin kuin viime vuonna samoihin aikoihin? Joko nyt menivät asiat mallilleen? Arvatkaapa. Niin, Simo sieltä takarivistä, olepa hyvä.
Mitä vittua? Vihjaatko sinä, Simo, että minun vuoteni on alkanut kurjasti? Että vaapuin ensimmäisenä arkipäivänä töihin silmät punaisena ja vapinoissani? Luuleeko Simo tosiaan, että elämä on jatkanut laskusuhdannettaan vielä tänäkin vuonna? Selkääsi Simo sietäisit saada, ei sinun ikäistesi ja tuolla lailla käyttäytyvien lapsien tulisi oikeassa olla vakavissa asioissa. Pitääpä laittaa lappua mukaan vanhemmille vietäväksi, josko sillä vaikka remmiä heltiäisi.
Nojoo, eipä se alkuvuosi ole sen kummempi ollut. Mitä nyt hieman kylmempiä ilmoja tarjoillut. Kyllä tuossa pakkasen tuivertaessa tuli mieleen, että mukavampaa se on kun auto jättää kesällä tien poskeen kuin talvella. Rasvakerrosta varmasti pitäisi koittaa hieman kerätä, josko taas tarkenisi paremmin. Jussipaidan alle aimo vararengas niin eikö sillä säästyttäisi pahimmista. Helmikuukin kun on vielä tulossa ja pakkaset arvatenkin vain kovenevat. Toisaalta hyvä niin. Jos tästä kuukaudesta nyt jotain hyvää pitää etsiä niin ainakin meillä on lunta. Kyllä se kuitenkin aina sen vitun sohjon voittaa joka kenkien mukana kulkeutuu sisätiloihin ja johon ihmiset sitten kilpaa liukastelevat.
Mitäpä sitten loppuvuoden suunnitelmiini kuuluu? Ehkä voisin lisätä kuntoilua, tulisipa tehtyä jotain kohtalaisen järkevääkin aikansa kuluksi. Toisaalta taas, uskon, että homma menee perinteisen kaavan mukaan ja kalenterista saa vetää perjantain ja lauantain kohdalle viivasuorat pystyviivat ja viivan päähän teksti; "En tiedä, olin kännissä."
Mutta ehkäpä raportoin tämänkin vuoden aiheita tässä sitten taas. Palailemisiin, Wuorinen.