IRC-Galleria

Ei jaksa, mikään ei kiinnosta, mikään ei huvita. Haluaisin maata peiton alla, unohtaa pahan maailman ja olla oman itseni kanssa. Normaalia? Ei. En ole ihminen, joka viihtyy kotona montaa päivää, max.1. Mutta nyt on se tunne. Kutsuja tulee kylään, kaffille jne. mutta en saa lähdetyks ja mentyä. Miks? En tiedä, ei vaan jaksa.

Suunnittelen mitä kaikkea tarvis tehä: hakee loput systeemit Lempäälästä, ajaa mopolla, ostaa kaikenlaista, käydä kylässä vähän joka puolella jne... Äh, tuskin teen tänäänkään mitään noista. Kun ei jaksa. Tai ehkä shoppaan jos jaksaa käydä suihkussa. Ja pestä hampaat.

Väsyttäiskin muttei saa nukutuks, nälkäkin muttei maistu. Jos lähtis pois täältä niin väsyttäiskö sen jälkeen ja maistuis ruoka, ehkä kokeilen.

Tällästä rustasin viime yönä, kello tais olla kolme- neljä. Tää löi jumiin niin kirjotus jäi kesken. Suoraa tekstiä, suoria lainauksia mutta mulla ei enää mitään hävittävää. Ihan sama kuka lukee ja tietää, kenestä ja mistä kyse. Paskaa lentää lisää ja lisää niskaan, joten e.v.v.k.

Viesti meni perille ja haki tänään (eilen...) kamojaan. Sänky ja vaatteita jäi huomiselle (tälle pv:lle...), sitten on homma paketissa ja yksi elämänvaihe päättynyt. Vastauksia yritin kaivaa, lausahduksista päätellen vika olis ollu mun: "olisit opetellut mut paremmin tunteen", "mikset kysyny oikeita kysymyksiä", "toiset tykkää rajummasta kosketuksesta kun toiset" ja plaaplaaplaa... Niin ja mun olis pitäny auttaa häntä muutossa "olisit päässy nopeemmin eroon" mutta mulla kuulemma tyypillinen petetyn asenne kun en tehny mitään. MITÄ VITTUA MUN OLIS KUULUNU TEHÄ?! TAI MIKS OLIS OLLU JOKU MUU ASENNE?! Sen elämän ja sen kamat ei tällä hetkellä kiinnosta paskan vertaa. Piste.

Hän ei tehny tätä ekaa kertaa kun asiaa tiedustelin... Ja kysyin, minkäs ikänen oot ku et vielä oo oppinu toisen ihmisen arvostusta ja kunnioitusta. Anteeks pyys ja harmittaa kun ei sanonu aiemmin mitään, mielessä oli kuitenki käyny. Oho, wau. Joo ja tää on hyvä: kysyin et jokos jakorasian aviomies tietää niin vastaus oli ettei kuulu hälle. Jatkoin et miten niin et oot pääs tunkenu toisten perhe- elämään, kahen pienen lapsen perheeseen mutta siihen vastattiin, ettei hän ole tässä yksin syypää. Että niin paljon kiinnostaa lapset. Ja ylipäätään muiden elämä.

Vei kamojaan vanhalle känpälle nii siellähän se eukko oli pihalla vastassa, eka yritti kieltää ja si vastas et luulekko etten nähny sua. MUN näkeminenhän se tässä onkelma olikin. Vittu. Kävin kaupassa ja ajoin ohi.

Monet itkut itkeny, nytkin itken lisää ja monet tulen vielä itkemäänkin. Vaikeinta oli soittaa omalle isälle ja kertoa, miten sen tytärtä tällä kertaa on kohdeltu. Haukku Jarin syvimpään koloon, iskä yleensä se joka yrittää hillitä mun suoraa kielenkäyttöä mutta tänään ei ollut se päivä. Vanhan kansan miehenä järkyttynyt siitä, mihin Jari päänsä on sotkenu. Ja pettymys luokkaa mega. Samoin se pettymys on Jarin kavereilla ja ystävillä, tyyppi kusee omaan punttiinsa tällä hetkellä niin lujaa kun joku vaan voi kusta. Se lohduttaa.

Ja se, että känppä mun. Tosin yksiön kamoilla ei kolmioo täytetä, hieman askeettista tulee oleen koska kaikkee ei pysty kerralla ostaan. Ennen mun kamat mahtu tälläseen olkkarin kokoseen boksiin, lisänä nyt keittiö plus kaks makkaria. Iskä ehotti alivuokralaista mut kiels ottamasta petollista miestä.;)

Ai joo ja tää oli kans hyvä: sano et häntä alkaa pikku hiljaa vituttaan. Vastasin et voih, onpa surullista (e.v.v.k.). Hän siihen et sullahan asiat hyvin kun suunnittelet juhannusta ja kesälomaa. Teki mieli lyödä, hetken asiaa harkitsinkin. MITÄ VITTUA MUN KUULUIS TEHÄ?!

Mutta joo, tähän loppuun ISO kiitos jälleen ystäville ja työkavereille. Viime illan/ yön mua kuunteli Kati, Anu ja Susanna S. Ja ystävistä kukin vuorollaan, yritän olla rasittamatta ketään liikaa.

Nii ja mulla lähtee hiukset päästä, kourasee ni jää setti käteen. Kaljuunnun?

Kuinkahan monta osaa tähän tuleekaan... En oo ikinä kirjottanu päiväkirja- päiväkirjaa mutta näin se maailma muuttuu ja sähköinen malli vie voiton...

Tarina senkun paranee: ihan oikein naapurikylän raitilla kävelty ihan oikein käsi- kädessäkin uuden "tytön" kanssa. Ja kylän, missä mun työpaikka ja suurin osa työkavereista asuu. Tuntuu niiiiiiin kivalta ja mukavalta! Ja paskat, vituttaavituttaavituttaa ja vitusti vituttaakin. Missä on vitutuksen raja?! Jaa-a, let mii sii vai miten se meni. Ja missä menee raja, että ihminen kasvaa aikuiseks?! Eikö kohta 37-vuotias ole jo riittävän aikuinen tietämään, miten toisia kohdellaan ja miten käyttäydytään?! Ilmeisesti ei iästä kiinni, kusipää mikä kusipää.

Sillä on ma ja ti aikaa hakee kamansa, ke aamuna vien ulos ja sieltä haettavissa. Ja vien ne, kaiken tämän jälkeen täysin ansaittua. Naapurit tuskin tykkää mut se ei mun onkelma... En koko kesälomaa kuluta sen kamojen katteluun, haluan jatkaa näkemättä niitä.

Niin, kesäloma. Mitäs tekis, mitäs keksis? En tiedä, en todellakaan tiedä. Kaikki auki, paljon riippuu kelistä. Ja ennenkun on hakenu kamansa, en suunnittele mitään kun en pysty.

Perkeleen perkele.

Niin, 13.6 asiat selkis ja alko kesäloma. Vuonna 2001 13.6 sain kuulla, että Jonilla toinen. Ja alko viikon kesäloma. Mitä tästä opimme?! Tämä tyttö ei IKINÄ enää alota lomaansa 13.6. Piste.

Niin, töistä selvitty ja kaikki kait hengissäkin. Ei pysyny käsissä pakit, ei hesepullat, ei pekonit, ei pihdit, ei lastat. Ärtynyt olo, kiukkunen olo, vihanen olo, täyttä ymmärrystä vailla. Työkaveri oli kysyny toiselta: onks Jaanalla kaikki hyvin, yleensä kiva ja mukava ja juttelee mut ny jotenki kiukkusen olonen. Niihä mä olin ja olen, kiukkunen mutta vihainen mutta surullinen. Mietin tulevaa, menneisyyttä ja tätä hetkeä, vailla mitään järjestystä ja tolkkua.

Ja tiedättekö mitä tällä hetkellä teen? Istun partsilla, nauttien sateen tuoksusta, kone sylissä ja oluttölkki kädessä. Kyllä, juon olutta työpäivän päätteeksi tänä sunnuntaiaamuna. Miksi? Jotta rentoutuisin, saisin unen päästä kiinni ja jopa nukuttua. Miksi? Edessä yksi kiireinen yö ennen kesälomaa.

Jotain hyvää tässä suossa: minulla on aivan huippuja ja ihania työkavereita! Kiitos Anne, Anu, Kaisa, Sanna ja Minna. Teidän avullanne jaksoin yön, selvisin aamuun asti. Kiitos kun jaksoitte kuunnella, kuunnella, kuunnella, kuunnella koska se on keino selvitä. Saan puhua,jauhaa ja jauhaa ja jauhaa, helpottaa oloa. Vastauksia ei ole eikä niitä tarvita, jos olis niin elämä olis liian helppoa. Eipä sillä, joskus olis kiva olla onnellinen ja elämässä päästä helpolla, vaihtelu virkistäis.

Näihin kuviin , näihin tunnelmiin päätämme tämän osion.

Syksy ottaa sydämen
Rakkautta en käymään peremmälle saa
Kun se kääntyy kannoillaan
Syksy sydämeni saa ja ajaa lemmen pois
Kuin jäätä raastavaa rinnassani ois
Pettymys ja painovoima ne maata kohti vie
Ja suolaisesta veestä sumenee mun tie
Mä äsken vielä uskoin odottaviin huomisiin
Mä äsken vielä toivoin vaan pettyä voi niin

kertosäe:
Mun ei oo mieltä jatkaa jos vaihtoehtosi oon viimeinen
Mun ei oo mieltä jatkaa oon ollut korviketta ihmisen
Ja mä tunnen kuinka syksy ottaa sydämen

Kuinka äkkiä se käy kun kaikki selviää
Lause yksi vaan ei epäselvää jää
Vaikka kieltää koitin sen oon sulle sijainen
Ja koska kestä en luotas pakenen
Mä äsken vielä uskoin odottaviin huomisiin
Mä äsken vielä toivoin vaan pettyä voi niin

Tämä kaupunki oli kaunis ja elämää tulvillaan
Vaan syksy saapui ennen aikojaan
Nyt rauniot kaiken peittää, nimi kartalta pyyhitään
Vaikka lähden pois niin paljon tänne jää

Meni kapteeni mukana laivan, meni syvälle aaltoihin
Vaan nousee vielä pinnalle takaisin
Tuuli näytä minulle tietä sitä tunne ei kukaan muu
Hei näytä minulle tietä nyt ei valaise täysikuu

kertosäe:
Ja huomenna kaupungin erämaahan rakennan
Tiedän sen laakson vuorien takana missä joet kohtaavat
Ne kohtaavat puiden varjoissa niinkuin löysin kerran hänetkin
Nyt hän on mennyt pois, ei täältä löydy elämää
Kun hän on mennyt pois vain rauniot rakkauden jää

Olen oppinut kyllä aina loppuun asti taistelemaan
Mutta oppinut koskaan en anteeksi antamaan
Tämä kaupunki oli kaunis niin ja elämää tulvillaan
Sen tuhkaa tuuli kauas nyt kuljettaa

En sitä ymmärrä vieläkään, mä vaikka tahtoisin
Sä miks et pystynyt välittämään, vain vähän lujemmin
Vaatinut en liikaa kai, tai itse niin sen näin
Mut silti sinulta sen kaiken toinen sai, mä siitä paitsi jäin

kertosäe:
Silti uskon ja luotan, että kerran kuulla saan
Sanat joita sinun suustasi, en koskaan saanut kuullakkaan
Silti uskon ja luotan, läpi katkeran kaipauksen
Että joskus vielä löydän, sen oikean rakkauden

Mä toistan itsellein aina vain, hän jostain saapunee
Ken ehkä etsinyt on kaltaistain, pois luotain ei hän mee
Vaikka särkyi kaikki tää, kun surun maljan join
Niin yhä rakastan vieläkin elämää ja toivoakkin voi

Isäni syntymäpäivä, kaks viikkoa uudessa kodissa- selvis et mies käy vieraissa. Näin, olinhan mä onnellinen...hmmm....puolisen vuotta?! Miksi ihmiset lappaa paskaa toisten niskaan? Miksei sanota jollei haluta olla yhessä? Tai muuttaa yhteen? Miks pitää mennä pylsiin jotain toista eukkoo? Ja kun kysytään, mikä on niin miksei vastata? Miksi pitää satuttaa toista?

Näihin ku saisin vastauksen mutta ei, harmittaa ku paskaan käteni lykkäsin. Ja se et välitin, olis tarvinnu antaa olla. Mutta toinen täysillä mukana,yhessä suunnittelemassa yhteistä tulevaisuutta ni mistäs olisin tienny et kusipää mikä kusipää.

Vittuun käskin painua, vaikkapa eukon luo. Aijoo, mitäs jos sen aviomies onki kotosalla...

Mitäs ny sitten? Meitsi asustaa yksin kolmiossa, ajelee mopollaan ja käy töissä. Heittää ukon huit helvettiin, keräilee itteensä ja ilmeisesti asuu loppuelämänsä yksin, perheettömänä ja lapsettomana.

Se joku tuli ja suorilla läpi kaikkien esteiden ja huolella valettujen muurien. Poissa kaikki kohta-se-kuitenki-häviää ajatukset ja murheet. Poissa yksinäisyys, jota olen monetmonet itkut itseni kanssa itkenyt. Poissa kaikki kukaan-ei-mua-halua ajatukset. Poissa kenellekään-en-kelpaa ajatukset. Niin ja tämän kaiken on saanut aikaan yksi ihminen, pelkällä olemisella ja läsnäolollaan. Tilalle on tullut onni, ilo, odotus, haaveilu, suunnittelu, ikävä jne... mitä suinkin vain ihastuminen pitää sisällään. On tunne, että kaikki syvälle tungetut ja haudatut tunteet tulvii ja vyöryy esiin. Ja kun kohde vastaanottavainen, nii mikäs siinä. On hyvä olla!

Niin, koska olen viimeksi ollut OIKEESTI ihastunut?! En tiedä.

p.s. Ja tämä yksi ihminen täyttää kaikki kriteerit: haluaa lapsia, tykkää moottoripyöristä, kestää kaikenlaisia höpötyksiä, vois kuvitella lähtevänsä meidän kanssa reissuun, välittää ja huolehtii.

Niin, eilen sain huomata kuinka paljon ystävät oikeesti toivoo et joku täs vierellä keikkuis. Kaikenlaisia ohjeita ja opastuksia tuli: sen pitää tykätä moottoripyöristä, jaksaa kuunnella meijän fiksuja juttuja, viihtyä meidän kans viikko mökillä, ei saa olla mikää lököhousu ja Mamia ei saa millään tavalla satuttaa. Nii ja isoveikan seula on tiukka, kaikki se hyväksyy mut eri asia tuleeko juttuun... Tähän päälle vielä omat kriteerit ni ei mikää helppo juttu... Aika näyttää, löytyykö sellasta nyt tai myöhemmin joka tästä kaikesta selkiäis...

Joo, MP- näyttelyssä eilen porukalla olimme. Ja mukava reissu oli, hienoja "perus"pyöriä ja erikoisuuksia. Ja oli mukavata tavata kavereita, joita aikoihin nähny. Nii ja vaihtaa kuulumisia, kuten yksi porukasta totesi. Niin-no, Myllykukossa kävimme keskustelua siitä kuka käy paskalla/ kusella ja kuka kakalla/ pissalla.... Kuulumisiahan nekin, ei mitään tietoa kuka missäkin asuu ja kenen kanssa ja missä töissä, oleellinen tuli selvitettyä. Ja kaikille muillekin paikalla olijoille...:)

Nyt jos hetken nukkuis ja alkais ootteleen iltaa...