IRC-Galleria

Tervehdys,
On taas aikaa kuluteltu pyörien naapuruston keinuissa keikkuen ja sitä päätyy lopulta istahtamaan koneen ääreen taas kerran kitjoittelemaan typöja ja seikkailemaan muutenkin internetin syvissä bittiviidakoissa, tietenkin musiikin säestyksessä.
On taas ihanasti kulunut aikaa viimekirjoituksista ja ehkä se viimevuoden kirjoittelu innostus on eksynyt jonnekkin satunnaiseen paikkaan. Kartta ja kompassi on kuitenkin tallessa, joten ehkä sitä taas voisi aloitella kirjoittelua. Ainoana ongelmana saattaisi olla käsiteltävien asioden puute, mutta tuskin, sillä nyt on aikalailla niitä vaiheita jolloin jopa minunlaisellakin heinähatulla syttyy lamppu jos muutama. Joten ajatuksia riittää vaikka näin muille jakaa.

On selvästikkin tajuttavissa vihreistä lehdistä, tarkoitan siis niitä lehtiä joita näemme jokapuolella, en niitä vihreälle painettuja lehtimainoksia vaikka niistäkin voi toki jotain päätellä, että kesä on sateiden saattelemana tullut tänne karuun pohjolaan. Merkkejä on toki nekin että auringolla on tapana olla kauemmin meidän yllä ja vanhat talvitakit on jätetty naulaan roikkumaan. Lomaakin on meillä suomalaisilla runsaasti, ainakin meillä opiskelijoilla. Aurinkoa ja aikaa, mitä muuta sitä tarvitseekaan. Vaikka loma alkaa olemaankin jo loppu suoralla, ei kannata katsoa tulevaisuuden kirjavuoria ja tuntea epätoivoa, elämä jatkuu, lomankin jälkeen. Ei mennä nyt viellä ihan loman loppumiseen, vaan keskitytään olennaiseen, siihen ihmeelliseen lomailuun.
Olen jo kerennyt loman aikana tehnyt vaikka mitä ja täyttänyt jo kesäni tavoitteet. Kuitenkin taskussani polttelee viellä ilmaislippu kokkolarockfestivaalille jonka voitin jostain, haluasin nähdä kokoonpanon nimeltä Von Hertzen Brothers, joten katsoo nyt eksynkö sinne asti. Kesäni päätavoite, eli se tiputtautuminen sieltä korkeuksista on jo suoritettuna, joten vaikka nyt eteeni läntättäisiin se karmea pitkänmatikan kirja, ottaisin vain vähillä irvistelyillä vastaan reppuuni kannettavakseni. Mikä on onnistunut kesä? Sitä varten jokaisella on varmasti oma mittarinsa, minun näyttää jo hiukan onnistustuneen yli, mutta viellä sitä mittaria voi järkyttää muutaman pykälän ylöspäin sinne täydellisten kesien kansioon.
Rahattomana festareiden jälkeen istun taas miettien mitä sitä tekisi. Menisikö vihdoin sinne parturiin lyhentämään jo pitkäksi heittäytynyttä "lettiäni", ennenkuin joku tulee ja letittää hiukseni paikallisbussin käytävällä tolppaan kiinni (sillä se voi olla ihan mahdollinen uhka), vai lähtisikö sitä taas töihin ansaitsemaan lisää rahaa tulevia hyppelyjä tai seikkailuja varten.

Toivottavasti kaikki ovat tähän asti viettäneet hienon loman, ottakaa ilo irti "loma-arjesta" ja lähtekää viettämään sitä yliarvostettua kesälomaa, pois satunnaisten vihersilmägalleriapäiväkirjahörhöjen juttuja lueskelemasta. Ensi kertaan!
Antti jolla eioleoikeestaan ole lempinimeä kiittää, kuittaa ja moikkaa