Moro!
En olisi koskaan uskonut, että päätyisin jälleen kerran istuutumaan koneeni äärelle kirjoittamaan juttua, mistä nyt sitten alankaan kirjoitamaan.
Syitä kirjoittelemattomuuteeni en rupea kertomaan, vaan jokainen voi itse miettiä niitä ja kuvitella tilannetta, jossa jätät jonkin "ei niin tärkeän" asian hoitamatta ja toistat itsellesesi: huomenna sitten, tai ehkä sitten joskus myöhemmin...
Tilanne jatkuu, kunnes muutamien viikkojen päästä sinulla on aikaa käsilläsi ja päätät hoitaa homman sanoin kuvailemattoman energisillä, jopa hiukan kylmettyneillä sormillasi.
Kuitenkin jos kuvitelmia lähdit hakemaan, täältä on turha lukea seuraavia ajatuksen juoksujani.
Eiköhän voisi ihan kunnolla aloittaa, tämän suuren, kummastuttavan ja joitakin hämmentävän tekstin.
Aikaa on kulunut paljon, hyvinkin paljon. Jos nyt aloittaisin kertomaan elämän mysteerejä, tarinoita, paikoista, tapahtumista tai muuten vain, siitä mitä on tapahtunut viime heinäkuusta tähän päivään saakka, saattaisin hiukan muistuttaa niitä kuvitteellisia vanhuksia, jotka aina kertovat tarinoitansa "kun minä olin nuori"- tyyliin.
En kuitenkaan sorru moiseen vaan, keskityn ajankohtaiseen tiedottamiseen.
*piiipipipiii-piipipiipii-pipipipiiipiipipii* <-- (taitava rekonstruktio uutis-tyylisestä ratkaisusta)
hyvää iltaa, tässä tämän kirjoitus kerran pääuutisia.
*Kummalliseksi todettu Antti nousee kahden viikon kuluttua lentokoneeseen, joka tulee matkustamaan kohti Saksan ilmatilaa. Lentokone tulee laskeutumaan paikalliselle saksalaiselle lentokentälle. Kyseessä on viikon mittainen matka Saksan mantereelle, jossa oudoksuttava nuori aikoo viettää viikon saksalaisessa perheessä. Koulutuslaitoksen tempaus on huokutellut mukaan myös muita paikallisia nuoria matkalle. Passivirkailijat jatkavat tutkimusta tilanteen kehittyessä eteenpäin...*
*Nyt muihin aiheisiin. *
*Täällä kotimaassa on alkanut satamaan lunta. Paikalliset ihmiset ovat kiirehtineet vaihtamaan kulkuneuvoihinsa nastarenkaita ja keräävät varusteita nopeasti kasvavaan lumikarhu uhkaan. Useita havaintoja nopeasti liikkuvista lumikarhuista on saatu Ranuan alueelta. Viranomaiset ovat kertoneet, ettei syytä panikkiin ole, sillä lumikarhut eivät pääse häkeistänsä ulos. Monet ovat kuitenkin kerenneet jo linnoittautua Igluihinsa ja odottavat turvassa seuraavaa kesää.*
*tässä olivat pääuutiset tällä kertaa, sillä jos uutisia olisi enemmän, pääuutis- sanan merkitys hälvenisi kasvavan pääuutis määrän lisääntyessä.*
Nyt on muutosten aika, kuten eräs mies kerran totesi, mies jota kunnioitan syvästi.
Päätin, etten aikoisi enään kirjoittaa juttujani tuolla "muka" uutismaisella, oudoksuttavalla ja erikoisella tavalla. En kuitenkaan aio tehdä kirjoitukseni suhteen muutosta 360 asteen verran, sillä silloinhan tekisin täyden ympyrän, jättäen pääni hiukan pyörähtäneenä ja mitettien mitä äsken juuri tapahtui.
Ajatuksiini nousi idea siitä mahdollisuudesta, että alkaisin kirjoittamaan useammin kuin kerran puolessa vuodessa... Katsotaan mitä käy.
Vasen aivopuoliskoni on ruosteessa pitkän tauon jälkeen, joten tekstin laatu heittelee kohtuullisen huonosta, huomattavan karmeaan.