IRC-Galleria

vaikka muistelisin kirjoittaneeni etten kirjoittaisi tänne ennen ensi kesää, tajusin sen nyt olevan yhtä tyhmä lupaus kun pikkuveljelleni lupaama 10 euronen, SE ei vaan onnistu.
Joten tämän aion kirjoittaa tänne muitten silmien eteen:

Historiallinen päivä mulle

Päivä alkoi kuten muutkin viikonloppu päiväni, nukun kunnes minut herätetään.
Muistin silloin herätessäni, että olin vastannut Kyllä äitini eiliseen kysymykseen "haluasitko nähdä Dalai Laman?". Sillä äitini oli järjestänyt jonkun Mandalatalon kautta reissun helsinkiin katsomaan ja kuuntelemaan Dalai Lamaa (mun äiti on siellä madalatalossa ja sillä oli muutama "peruutus" lippu (3) ).
Noh aamiasena oli puoli 9 aikoihin pekonia ja kananmunia, söin lautasellisen ja puin kunnolla vaatteet päälle, sillä söin boxereissa ja kurttuisessa t-paidassa, säädin (eilen leikatut) hiukset geelillä ja mukaani otin takin, mp3, kännykän, lompakon ja tietysti avaimet.
kun saavuimme kohtaamis paikalle paikalla oli vähän vanhempia ihmisiä ja tietysti muutama opiskelia ikäinen.
Bussi saapui muutaman kiusallisen hetken päästä ja hyppäsimme/kömmimme kyytiin kaikki omaan tahtiinsa, matkaan päästiin ja matka sujuin mukavasti, pysähdyimme kerran noin 30 minuutiksi, jolloin ahmin pullan, leivän ja hörppäsin limsaa.
matkalla mandaltalon puheenjohtaja sanoi keskuskansakontaktikoneistoon joka sijaitsi bussin etu osassa kaikenlaista ja kyseli pysähtyisimmekö syömään helsingissä vai vasta tulomatkalla toisen kerran?, ja ketkä haluaisivat auttaa jotain helsinkiläsitä tutkijaa täyttämällä monisteen
(siinä oli kaikkia kysymyksiä kuten millaisia tunteita tilaisuus herätti ynnämuuta ynnämuuta).
Suostuin lappuun ja enemistö päätti että söisimme vasta tulomatkalla......( ei tästä tän enempää).

helsingissä satoi ja finlandia talolle menimme taka-kautta, bussi jätti meidät sinne ja ryhmä meni taloon. Erkaanuin tietysti ryhmästä heti ja kiertelin ihmisten täyttämää finlandia taloa yksikseni kunnes törmäsin äitiini joka soitti siskolleen(=pirkko). Meinasin pistää tavarani jo narikkaan, mutta äitini sanoi ettei viellä kanntaisi. soiton jälkeen menimme pihalle odottamaan kunnes pirkko tuli. Tervehdimme ja juttelimme siinä pylväitten luona hetken kunnes jotkut turvamiehet pyysivät ihmisiä menemään seuraavan pylvään luo.
tajusimme että Dalai Lama tulisi etuoven kautta sisälle (toimittajia pörräs siinä ympärillä kameroilla Pirkko sanoi, että siinä oli joku kuuluisa juoru-toimittaja Rita Vainola) hienosti kolme mustaa mersua pysäköi riviin ja ensimmäisestä astui esiin "herra isokiho" "suuri opettaja" Herra Dalai Lama. edessäni ei ollut paljoon ketään joten napsin kuvia kamera kännykälläni (tulokset näätte joskus kun julkasen ne kuvat).
Sillä muuten oli aika hauska nauru kun se kätteli siinä eturivissä olevia tyyppejä, ite keskityin ottamaan kuvia niin en pääsyt kättelemään. ( siinä syvällinen kysymys: otatko kuvia vai kokemuksen, ite otin kuvia).
kun hän meni sisälle mekin menimme mutta veimme tavarat narikkaan ( jos oisin aiemmin vienny en ois saannu kuvia Dalai Lamasta, onni matkassa...(ehkä)).
saliin ei saannut viedä tavaraa joten kaikki elektroniset laitteet piti pistää narikkan myös.

Saliin päästiin kuitenkin ja minulla oli hyvä paikka seittemännellä rivillä vasemmassa reunassa yleisöstä päin katottuna. kesti hetken ( puol tuntii) ja Dalai Lama saapui lavalle, tunnetta oli ilmassa ja kaikki nousivat seisomaan ja taputtamaan.
itse juttuun hän pääsi kun kääntäjät olivat säätäneen penkkien kanssa hetken. (se puhui enlanniks ja se käännettiin suomeksi).
hän kertoi kaikenlaista elämästä itsestään, mailman nykytilanteesta, ihmisistä ja luottamuksesta ja kaikesta muustakin, mutta en muista mitä.

siteeraan niin hyvin kun osaan yhtä osaa puheista:

" luottamusta on kolmea lajia, ensimmäinen, toinen ja kolmas.
Ensimmäinen taso on luottamus läheisiin kuten kavereihin rakkautta ja myötätuntoa, mutta silti osoittaa liiallista kiintymystä.
toinen taso: tuntea "sääliä" hädän alaista.
nämä kaksi eivät kuitenkaan ole sitä puhtainta myötä tuntoa.
kolmas ja kaikken suurin taso: on tuntea myötätuntoa vihollisiin jokta vihaavat sinua, ja silti ymmärtää heitä ja tuntea myötätuntoa heitä kohtaan".

muutama teistä kuitenkaan ei ota selvää tosta tekstistä joten voin ottaa sen poiskin (tuskin).

kuitenkin siinä kesti jonkun verran ja sitten yleisö sai kysyä kysymyksiä.
avustajat kiikutti halukkaille mikin jotka sit kysy kysymyksiä.....
kysyttiin uudelleen syntymisestä, uskon vaihtamisesta ja kaiken kaiken laisista muistakin jutuista.

siinä se oli... taputuksien ja kiitosten saattelemana hän hähti ja niin mekin.

Bussiin menimme kun olimme hakeneet tavaramme ja lähdimme muita odotettuamme takaisin Jyväskylään...
matkalla pysähyttiin kerran ja Jyväskyässä sisko toi auton jolla me lähdimme kohti muurametta.