IRC-Galleria

olis varmaan aika aiheellista kirjoittaa juuri joulusta tai uudesta vuodesta tai jostain ihan muusta joka nyt liittyy tähän aikaan.
joulu-aatto meni Leivonmäellä mökillä serkkujen kanssa kuten meni päivä ennen sitä ja sen jälkeen, meitä oli sellaset 4 perhettä, eli jotain 18 hekilöä, ei me tietenkään oltu mökillä pelkästään vaan oltiin myös serkuilla, noh mitäs muuta kun pelaamassa.
kun tuli se päivä jolloin joulupukki tuli, päivä täynä ruokaa, kinkkua kuten pikku veljeni sanoi:” kinkkua, miks kinkkua! possukin olis parempaa” ja tietysti lahjoja.
en ollut toivonut muuta kuin vähän tasku-rahaa ja jotain pientä.
sain ison kirjan maailman suurimmista taisteluista, sukkia, urheiluvaatteita ja muitakin vaatteita, karkkia, jonkun verran rahaa tilille ja yllätyin kun sain uuden näppiksen ja hiiren en ollut edes maininnut näistä mitään, taidan olla koneella liikaa…
siinä joulu-aatostani pienen pieni palanen.

sitten siitä muutama päivä myöhemmin oli meidän papan synttärit, se täytti kai 83 ja olin siellä juhlissa mummolassa muutaman tunnin. sen jälkeen mentiin taas pelaamaan, tietty.

Onneks joulu ei menny ihan pipariks ja me syötiin kinkkua.

se oli siinä, olin tänään esiintymässä meidän esityksessä.

alotan tämän jutun nyt jotenkin.
Heräsin tänään kello 7 sillä minut oli käsketty tulemaan aikasin koululle valmistautumaan esitykseen. Eilen menin aikasin nukkumaan, siinä 10-11 maissa ja ajattelin pistää viellä kännykän herättämään kello 06.45 huoneen toiseen päähän.
aamulla kuitenkin olin onnistunut väistelemään huoneeni tavaroita, sammuttanut kännykän ja mennyt takaisin nukkumaan muistamatta asiasta mitään.
heräsin sitten siinä vähän yli seittemän, kun porukat herätti ja lähti töihin.
kokosin siinä itseni ja rupesin pistää kamoja päälle ja siinä puolen maissa olin jo koululla.
olin ekana paikalla ja muita saapui sitten muutama kerrallaan.

sitten me pistettiin lava kunnolla kuntoon, katottiin kamat valmiiksi, kerrattiin vuorosanoja ja availtiin ääntä.

mua ei jännittänyt se ajatus että me esiinnyttäisiin koululle, ennen kun sali rupes täyttymään ihan kunnolla, mut kukaan meistä ei mennyt paniikkiin.

Esitys alko. kaikki meistä jännitti, mutta saatiin repliikit hyvin ja juttu eteni. jännitin erittäin paljon ja jäädyin kerran ehkä neljäks tai viideksi sekaksi siinä 45min aikana ja se oli kauheaa ajatus ei juossu tai mitään olin täysin unohtanu mitä mun piti siihen puhelimeen sanoa, mutta paikkasin aika hyvin eikä kukaan tajunnut että olin jäätyny. yleisö repeili ja jutut toimi.
mulla oli siinä loppu laulussa soolo kohta heti siinä alussa sähkökitaran säestyksellä ja se meni aika hyvin miettien että laulon siinä abaut 150 ihmiselle.

"joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy,
sinne saattaa löytää vaikka paikallansa pysyy,
katson taivaan tähtiä ja niiden helmi nauhaa,
itsestäni etsittävä on mun joulu rauhaa."

se esitys meni hyvin taputuksia tuli. Sitten meillä oli jotain 30 minuuttia aikaa ennen kun toinen salillinen. Meille tuotiin ruokalasta jotain riisi puuroa ja sitä syötiin sit siellä lavalla jutellen ja naureskellen siitä ekasta esityksestä ja muistakin jutuista.

harjoittelin sitä kohtaa missä mokasin vähän ja sitten sali rupes täyttymään taas.

sama joulu laulu mikä soi samalla kun yleisö tuli sisään rupes olemaan vähän jo pelottava, vaikka se olikin joku ilonen lasten laulu. Sali täytty ja verhot aukes ja eka kohtaus alko, eka kohtaus koorvatunturilla meni ja katsoin sitä salin toiselta puolelta. pian se loppu ja oli perheen vuoro, mä esitin perheen isää Tarmoa. mua ei enään jännittänyt yhtään niin paljon kun ekassa ja vuorosanat tuli ihan luonnostaan. tähän toiseen esitykseen me panostettiin ehkä vähän enemmän ja sen kyllä huomas, yleisön revetessä monessakin kohtaan se oli aika mahtava tunne olla lavalla.


voi että sitä tunnetta kun se oli juuri lopuillaan ja lauloin taas joulumaa laulusta se eka osan ite.

"joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy,
sinne saattaa löytää vaikka paikallansa pysyy,
katson taivaan tähtiä ja niiden helmi nauhaa,
itsestäni etsittävä on mun joulu rauhaa."

ja sitten kaikki muut tuli mukaan

"joulu maa on muutakin kuin tunturi ja lunta,
joulu maa on ihmis mielen rauhan valtakunta,
eikä sinne matka sillon kovin kauaa kestä,
joulu maa jos jokaiselta löytyy sydämmestä."

siinä kumarrellessa ja yleisön taputellessa oli hymy aika korkeella.

kun se sitten loppu, me hurrailtiin ja syötiin niitä pullia mitä me ei esityksessä syöty,
vaihettiin vaatteet ja lähdettiin sitten takas oppilaiden sekaan hymyillen suurella hymyllä.

sitten kun oltiin oltu siellä hetken fiilistellen kavereitten ja kanssa jutellen, oli luokanvalvojan tunti, siellä katottiin ice age1 ja lähettiin kotiin siinä puol yhen maissa.



millanenkohan tunne mulla olisi jos olisinkin valinnut sen valinnaisen atk:n tän sijaan?

ajattelin tehdä tästä oiken mahtipontisen jutun jossa minä kertoisin vaikka siitä, että huomenna minä olen lavalla koko koulun edessä, tai oikeastaan puol ja puol koulua kerrallaan.
tai sitten siitä että minut on valittu luokkamme tuki-oppilaaksi tai sitten siitä, että en ole toivonut yhtään lahjaa ja joulu-aatto on jo muutaman päivän päästä.
päädyin tekemään jutun jossa on vähän näitä kaikkia, ilman sitä mahtipontisuutta.

Huomenna on suuri päivä, sillä minä olin seiska luokalla valinnut teatterin valinnaiseksi ja huomenna esitetään meidän esitys koko koululle.
me esiinnyimme jo vanhemmillemme ja muutamille kavereillemme eilen ja se meni mahtavan hyvin, yleisö taputti kovasti ja nauroi jutuille. voi sitä jännityksen tunnetta ennen ja esityksen aikana ja sitä mahtavan hyvää tunnetta esityksen loputtua. se piti hymyä yllä viellä pitkään.
Paitsi tänään kenraali-harkka meni ihan päälaelleen, esitys mateli, porukka unohteli repliikkejään ja osa repeili.
Ohjaajamme Mari kertoi että toinen esitys menee aina huonointen ja sen jälkeiset onnistuvat aina mahtavasti.
Tiedän, että huominen esitys onnistuu hyvin, sillä:
kyllä kaikki järjestyy..., ehkä..., varmasti.


Toinen asia, minut on valittu luokkamme tuki-oppilaaksi, ei siitä sen enempää.


nyt ehkä (teidän mielestä) tärkeimpään asiaan, koulu loppuu huomenna, tai niin mä ainakin luulen ja silti joudumme yli-huomenna käydä koululla hakemassa todistukset ja söydä koulun tarjoama pieni jäätelö-annos.

kai se on sen arvoista sillä tänä sunnuntaina tulee asia jonka takia pienet lapset ovat esittäneet kilttejä jo joulukuun alusta asti, asia jonka takia olen jokaisena jouluna tätä ennen kirjoittanut toive listan jääkaapin oveen ja asia jota odotan ehkä eniten vuodesta.

mutta tänä jouluna en ole kirjoittanut toive listaa.
Tähän en tiedä tarkkaa syytä, mutta minulla ei ole tarvetta saada jotain tiettyä tavaraa.
mopoa en toivo vaikka kohta on siihen ikää,
tietokoneeni pyörittää sen verran hyvin että pelit eivät "lagaa" liikaa,
takki on vähän yli-iso mutta se ei haittaa, osasta farkuistani on revennyt lahkeen reunat, mutta osaan korjata ne. lautailu monosta on reuna-ommel vähän ratkeillut, mutta se ei haittaa ainakaan viellä, kännykkäni nokian 6020 toimii sen verran että pärjään sillä ihan hyvin ja mp3:seni on jo iso ja vanha malli, mutta kestän kyllä.

Ainoa oikea toiveeni on asia jota vanhempani eivät voi paketoida, asia jota ei voi pistää pankkitilille, asia jota kannatta vain toivoa jos oikeasti sitä haluaa, asia jota en täällä kerro tai kirjoita ja se on asia jonka voi saada vain yrittämällä.

Itsenäisyyspäivä,
Niin hieno ja kunniallinen päivä, täynä juhlavaa tunnelmaa ja hienoja paraateja.
Tunsin oman itsenäisyyden kutsun aamulla, kun iskä tuli pakko herättämään minut (olin juuri valvonu neljään asti viimeyönä ja mut herätettiin puol10 maissa) ja vei minut ja pikku-veljeni Jyväskylään katsomaan suomen itsenäisyyspäivän paraatian, taino ainakin sitä että ne tankit oli rivissä ja miehistö valmiina ajamaan. Jyväskylässä olin siihen kahteentoista asti jolloin se paraati virallisesti alko, mutta me lähdettiin jo kotia päin sillon.
Iskäni otti paljon kuvia, joista osan pitäisi näkyä galleriassa, näihin en kommentoi sillä nolaisin kuitenkin itseni kirjoittamalla :"onpas hienoja tankkeja "tms (jos ymmärrät pointin).

Luulin että menisimme sen jälkeen mummolaan ja serkuille, mutta emme menneetkään ja palasimme kotiin, kotona tietenkin pyrin pelaamaan, mutta tietysti Matti pyysi kaverinsa (3-5 en oo varma monta niitä oli) meille pelaamaan, joko cs:ssää tai wow:ia. Olen kai huono suostuttelemaan, sillä se että sain ne pois koneelta kesti sellaset 5 tuntia.... pikku veli saa mut yleensä siinä 1-3 tunnin paikkeilla kun ottaa äitin mukaan....

Mutta asiaan, Itsenäisyyspäivä on juhlan aikaa, tänään näkyy linnan juhlat, jossa naiset taistelevat kunniasta pitää yllänsä kauneinta pukua ja jossa useimmat miehet ovat vain ilmaisten juhlaruokien perässä ja juhlan kättelyä seuraa iso osa suomen televisio kansasta miksiköhän, yksi syy on varmaan iltapuvut, en tiedä, enkä totta puhuen välitä.
Perinteisesti Tuntematon sotilas elokuva jonka melkein kaikki suomalaista mukaan lukien minä, on nähnyt tuli taas tänään, kuten ensikin vuonna ja tulee senkin jälkeen ja senkin jälkeen ja senkin jälkeen,..

Onneksi Suomi on itsenäinen maa ja meillä on vapaapäivä koulusta tänään , kiitos kaikille veteraaneille jotka tätä tekstiä tuskin koskaan tulevat lukemaan.

Mielenkiintoinen fakta: Wikipedian star trek artikkeli on kaksi ja puoli kertaa pidempi kuin Wikipedian artikkeli yhdynnästä





Mäkkärissä on hauskaa...
- Ja mitäs teille?
- Mitäpä tässä, kiitos kysymästä.
- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkaa. Tästä on kyllä menny jo maku.
- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Hesaria ja Aku Ankkaa, mutta otan hampurilaisen.
- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäis teidän täällä tietää.
- Syötkö täällä?
- Silloin tällöin.
- Öh...siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkaa edelleen, mutta maku on menny jo.
- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Jos se tahtoo.
- Siis otatko mukaan?
- Tule vain jos haluat.
- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilaa? Ajattelin kyllä että tuolla pöydässä...
- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Jos ne mahtuu.
- Eli: kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
- Joo...ei kanelia.
- Eipä sitä kyllä yleensä...no, kaikkia muita saa siis panna?
- No sepä oli aika hävytön kysymys. Lähen kyllä nyt pois.

Näin saattaa tapahtua jos pelaa liikaa.... (tapahtui toissa viikonloppuna)

Alotin dataamisen perjantaina lähin tiimin harkkoihin sunnuntaina uudella lumupuvulla.... kun olin polkenu sellaset 3,5 kilsaa pelipaikalle kantaen painavaa aselaukkua ja reppua tajusin, että kaikki lumet oli sulanu...

Hoih, väsyneenä tervehdin.

olin joskus nuortenillassa (oli pakko mennä... ripari...) luvannut mennä auttamaan jonkun advetti hyväntekeväisyys juhlan järjestämisessä, siis tää jossa on kaikkee juttuja kuten, piparien tekoo, kasvomaalausta, pilkkimistä yms. yms... jotta saadaan rahaa johonkin hyvään... mihin lie...


Tänä aamuna se lupaus oli vähän ärsyttävä, kavereitten kanssa vietetyn yön jälkeen ja unen määrän vähäisyyden takia se ei kauheasti viehättänyt mennä auttamaan. Plus viellä kaveri joka oli samaisena päivänä luvannut kannssani tulla auttamaan, viestitti ettei tulisi sinne, olin siis yksin menossa sinne. Kuitenkin selvisin aamun väsymyksestä ja lähdin seurakunnan talolle polkemaan melkein pirteänä.
Siellä joskus klo 11:20 (alko 11:30), menin jostain sivu ovesta sisään ja kysäsin mitä minun pitäisi tehdä, vastaus oli selvä: " hengaile siinä jossain". Noh siinä heitin takin naulaan ja kattelin ympärille ja päädyin kasvomaalaus pisteeseen.
Sen hetken juttelin muille tyypeille, kunnes meille tultiin kertomaan mitä tehdä.
Eli meidän piti pyörittää kaikkia paikkoja välillä vaihdellen jos tykkäsi. Aloitin kasvomaalaus pisteessä, jossa jouduin näyttämään taiteellisen puoleni pikku lasten poskiin piirtämällä niihin sydämiä, tähtiä, kuusia, enkeleitä ja muita sellasia parin muun tytön kanssa.

Tyypit joittenka kanssa olin tekemässä näitä juttuja tais olla jotain lukion ekalla olevia tyyppejä näitä tyyppejä enimmäkseen jotka oli isosia viimevuonna ja aikoo olla tänäkin vuonna, joten olin ainoa viellä riparin käymätön tyyppi koko porukassa. Siinä sitten juteltiin maalattavien puuttuessa ja malattaessa vähän kaikesta. Sitten siinä joskus vähän myöhemmin jokus 1-2 maissa käytiin eka pyytämässä muutama tuuraaja onginta pisteestä ja käytiin purukalla(6 henkee) yläkerrassa syömässä tortut ja riisi puuroa. Aterian jälkeen käytiin kattomassa niitä kahta tuuraajaa, jotka ei ollu sit saanu yhtään kasvoo maalattua sinä aikana, kun oltiin syömässä.
Sitten siinä kahdenmaissa menin onginta pisteeseen jelppimään ja sen jälkeen myymään lippuja ja sen jälkeen takas kasvomaalaus pisteeseen. Sitten siellä juteltiin ja maalailtiin siihen puol neljään asti jollon se hyväntekeväisyys juttu loppu ja kaikki rupes lähtee. ennen kun lähin mä autoin pomppulinnan tyhjentämisessä (se oli siellä maalaus huoneen toisessa päässä) ja
siinä sitten lähdin melkein viimeisenä ja minulta kysäistiin, että olenko menossa 5 alkavaan muuramessuun, vastasin myöntyvästi ja lähdin kotiin.

Kotona söin join ja pelasin sen ajan kunnes lähdin muuramessuun.
Vaikka olin ollut päivän pirteä alkoi väsymys painaa päätä ja oli aika tylsää olla ja laulella siellä.
Noh, en kerro siitä enempää koska en muista mitään kertomisen arvoista.

Leiman saatuani ja kotiin päästyäni, olen viimeiset 45min koittanut saada pikkuveljeä koneelta pois.
Saatuani hänet pois, olen vain kirjoitellut tätä juttua eteenpäin Apulannan tahtiin.

*repii hiuksia päästä*
*rauhottuu*
*liimaa hiukset kömpelösti takasin*

Eikä... olin kirjoittanut tätä juttua varmaan sellaset 20 min, kun äiti tulee kotiin ja pakottaa koneelta pois. Päästin ja hän meni koneelle, luki sähköpostit ja sammutti koneen, siis sammutti koneen...
Sinne hävisi mun juttu.... paikkaan josta sitä ei voi enään hakea...

Onnea kai siinäkin oli, sillä silloinen juttuni oli aika tylsä ja siinä jauhettiin samaa asiaa kokoajan (kuten tässäkin meinaa käydä), no mutta eilinen pika keluulla...

*miettii*
kun olin kirjoittanut alhaalla näkyvän jutun, oli aikaa jäljellä se 13-12min.
poljin paikalle pyörällä ja porteilla näin muutamia kavereistani.
Menimme jonon perälle jossa kyselimme kuulumiset ja juteltiin kaikesta mitä mieleen sillon pulpahti. Sisällä oli mukavasti väkeä ja veimme takit naulakoihin ja jatkoimme puhumista.

Siitä sitten vähän aikaa, kun porukkaa ruvettiin päästämään sisälle saliin, menimme mukana ja menimme lavan lähistölle. Ekana esiintyi V.I.P sitten Home Junior , Shitsnackers, Sham Rain ja lopuksi Steen 1.

Kaikki Bändeistä oli hyviä "omalla" tavallaan ja fiilis oli hyvä loppuun asti.
Mukavaa oli ja kellon ollessa puol 12 tai jotain sinne päin Steen1 lopetettua, lähdin kotiin ja kävin pikaisesti koneella ja menin nukkumaan...




(siinä oli tarina Tosi lyhyenä pika-kelauksena, vaikka tajuan ettei tästä kukaan ota mitään selvää , niin jätän tämän kuitenkin tähän. )


Lupasin kai itselleni kirjoittaa "kadonneen" 39 päivän tarinan joten...


oikestaan kun sitä miettii , eipä sillon mitään erikoista tapahtunut.
pelasin, kävin pihalla, pelasin, laskettelin, pelasin, söin, pelasin, kävin serkuilla, pelasion,
kävin mökillä, pelasin, olin kavereiden kanssa, pelasin, laskettelin, pelasin ja pelasin ... ja ai niin joo, pelasin.

mutta menen taas kavereille, moikka... mutta tällä kertaa, en pelaamaan.....

TERVE,
On mennyt ylettömän pitkä aika siitä kun viimeksi olin täällä galleriassa.
39 päivää, siinä ajassa on tapahtunut paljon ja en aio kertoa niistä kun parhaat sitten huomenna, kuitenkin ihmetellessäni mitä kirjoittaisin poistaakseni "poissa" oloni ajan kärsimykset. (vaikka tuskin niitä nyt kenelläkään niitä ole, mutta on vain mukava kirjoittaa tollain, niille 1-2 satunneiselle lukijalle jotka tänne eksyvät)

Aikaa on mennyt paljon ja sitä ihmetellään mitä olen siinä ajassa tehnyt asiat pienen pienessä pähkinän kuoressa: olen ollut pelaamassa pelejä 24/7 , lautailemassa (sen viikon jolloin oli kunnolla lunta), lukenu kokeisiin, katsellut telkkaria. pelannut ja pelannut silti jotenkin käymättä galleriassa kertaakaan 29:päivän aikana.
Voinkohan sanoa olevani ylpeä tästä, en kai voi tällä mitenkään leijjua, mutta on se oudon mukavaa avautua täällä nyt niin pitkän tauon jälkeen.

Mutta itse asiohin.
On ensimmäinen joulukuuta, kalenteresta suklaat monilla pienillä lapsilla on jo loppu, eikä lunta ole missään muualla kun pakastimissa ja random kohdissa Riihivuorta. Tämä turruttaa talven ystävää, kuten minua ja muitakin jotka talvella jotain hauskaa harrastavat. Ihan ajatuskin lumettomasta joulusta karmii selkäpiitä.

Mutta ajoitus tänne kirjoittamiseen on huonosti minulta suuniteltu, sillä nyt kohta alkaa pilvetön taivas tapahtuma... aikaa noin 13 min


Näin ollen tässä enään mitään selittämään... huomenna kirjoitan sit tän loppuun mut tässä tää on nyt puolillaan.


ainiin ja kuvat lisäsin ja tuun lisäämään parempiakin ,..... noi mitkä siellä nyt on niin on vanhoja, pistän lisää huomen .. kunhan muistat... mää pidän lupaukset

vaikka muistelisin kirjoittaneeni etten kirjoittaisi tänne ennen ensi kesää, tajusin sen nyt olevan yhtä tyhmä lupaus kun pikkuveljelleni lupaama 10 euronen, SE ei vaan onnistu.
Joten tämän aion kirjoittaa tänne muitten silmien eteen:

Historiallinen päivä mulle

Päivä alkoi kuten muutkin viikonloppu päiväni, nukun kunnes minut herätetään.
Muistin silloin herätessäni, että olin vastannut Kyllä äitini eiliseen kysymykseen "haluasitko nähdä Dalai Laman?". Sillä äitini oli järjestänyt jonkun Mandalatalon kautta reissun helsinkiin katsomaan ja kuuntelemaan Dalai Lamaa (mun äiti on siellä madalatalossa ja sillä oli muutama "peruutus" lippu (3) ).
Noh aamiasena oli puoli 9 aikoihin pekonia ja kananmunia, söin lautasellisen ja puin kunnolla vaatteet päälle, sillä söin boxereissa ja kurttuisessa t-paidassa, säädin (eilen leikatut) hiukset geelillä ja mukaani otin takin, mp3, kännykän, lompakon ja tietysti avaimet.
kun saavuimme kohtaamis paikalle paikalla oli vähän vanhempia ihmisiä ja tietysti muutama opiskelia ikäinen.
Bussi saapui muutaman kiusallisen hetken päästä ja hyppäsimme/kömmimme kyytiin kaikki omaan tahtiinsa, matkaan päästiin ja matka sujuin mukavasti, pysähdyimme kerran noin 30 minuutiksi, jolloin ahmin pullan, leivän ja hörppäsin limsaa.
matkalla mandaltalon puheenjohtaja sanoi keskuskansakontaktikoneistoon joka sijaitsi bussin etu osassa kaikenlaista ja kyseli pysähtyisimmekö syömään helsingissä vai vasta tulomatkalla toisen kerran?, ja ketkä haluaisivat auttaa jotain helsinkiläsitä tutkijaa täyttämällä monisteen
(siinä oli kaikkia kysymyksiä kuten millaisia tunteita tilaisuus herätti ynnämuuta ynnämuuta).
Suostuin lappuun ja enemistö päätti että söisimme vasta tulomatkalla......( ei tästä tän enempää).

helsingissä satoi ja finlandia talolle menimme taka-kautta, bussi jätti meidät sinne ja ryhmä meni taloon. Erkaanuin tietysti ryhmästä heti ja kiertelin ihmisten täyttämää finlandia taloa yksikseni kunnes törmäsin äitiini joka soitti siskolleen(=pirkko). Meinasin pistää tavarani jo narikkaan, mutta äitini sanoi ettei viellä kanntaisi. soiton jälkeen menimme pihalle odottamaan kunnes pirkko tuli. Tervehdimme ja juttelimme siinä pylväitten luona hetken kunnes jotkut turvamiehet pyysivät ihmisiä menemään seuraavan pylvään luo.
tajusimme että Dalai Lama tulisi etuoven kautta sisälle (toimittajia pörräs siinä ympärillä kameroilla Pirkko sanoi, että siinä oli joku kuuluisa juoru-toimittaja Rita Vainola) hienosti kolme mustaa mersua pysäköi riviin ja ensimmäisestä astui esiin "herra isokiho" "suuri opettaja" Herra Dalai Lama. edessäni ei ollut paljoon ketään joten napsin kuvia kamera kännykälläni (tulokset näätte joskus kun julkasen ne kuvat).
Sillä muuten oli aika hauska nauru kun se kätteli siinä eturivissä olevia tyyppejä, ite keskityin ottamaan kuvia niin en pääsyt kättelemään. ( siinä syvällinen kysymys: otatko kuvia vai kokemuksen, ite otin kuvia).
kun hän meni sisälle mekin menimme mutta veimme tavarat narikkaan ( jos oisin aiemmin vienny en ois saannu kuvia Dalai Lamasta, onni matkassa...(ehkä)).
saliin ei saannut viedä tavaraa joten kaikki elektroniset laitteet piti pistää narikkan myös.

Saliin päästiin kuitenkin ja minulla oli hyvä paikka seittemännellä rivillä vasemmassa reunassa yleisöstä päin katottuna. kesti hetken ( puol tuntii) ja Dalai Lama saapui lavalle, tunnetta oli ilmassa ja kaikki nousivat seisomaan ja taputtamaan.
itse juttuun hän pääsi kun kääntäjät olivat säätäneen penkkien kanssa hetken. (se puhui enlanniks ja se käännettiin suomeksi).
hän kertoi kaikenlaista elämästä itsestään, mailman nykytilanteesta, ihmisistä ja luottamuksesta ja kaikesta muustakin, mutta en muista mitä.

siteeraan niin hyvin kun osaan yhtä osaa puheista:

" luottamusta on kolmea lajia, ensimmäinen, toinen ja kolmas.
Ensimmäinen taso on luottamus läheisiin kuten kavereihin rakkautta ja myötätuntoa, mutta silti osoittaa liiallista kiintymystä.
toinen taso: tuntea "sääliä" hädän alaista.
nämä kaksi eivät kuitenkaan ole sitä puhtainta myötä tuntoa.
kolmas ja kaikken suurin taso: on tuntea myötätuntoa vihollisiin jokta vihaavat sinua, ja silti ymmärtää heitä ja tuntea myötätuntoa heitä kohtaan".

muutama teistä kuitenkaan ei ota selvää tosta tekstistä joten voin ottaa sen poiskin (tuskin).

kuitenkin siinä kesti jonkun verran ja sitten yleisö sai kysyä kysymyksiä.
avustajat kiikutti halukkaille mikin jotka sit kysy kysymyksiä.....
kysyttiin uudelleen syntymisestä, uskon vaihtamisesta ja kaiken kaiken laisista muistakin jutuista.

siinä se oli... taputuksien ja kiitosten saattelemana hän hähti ja niin mekin.

Bussiin menimme kun olimme hakeneet tavaramme ja lähdimme muita odotettuamme takaisin Jyväskylään...
matkalla pysähyttiin kerran ja Jyväskyässä sisko toi auton jolla me lähdimme kohti muurametta.