IRC-Galleria

Kaikilla meistä on varmasti joku paikka missä mietiskellä rauhassa ja olla vain, oli se sitten kotona sängyllä, sohvalla tai pihalla, missä liekin se on yleensä mukava tapa olla rauhassa.

Minulla se on yleensä iltaöisin pihalla koiran kanssa. Se on jotenkin mukavaa vain olla ihan rauhassa tähtien alla, kuunnella musiikkia ja vain kävellä rauhassa.
Mukavinta siinä on ehkä se että, voi ajatella kaikkea mitä yleensä ei kerkeä ajatella.
En yleensä ajattele paljoa miten elämä etenee ympärillä tai pohdi miten jatkan tämän jutun kirjoittamista tästä eteen päin tai mitä mieltä olen muista oikeasti.

Se on minun paikkani pohtimiselle, paikka jonne voin mennä tai joudun mennä jos minun pitää käyttää Justusta pihalla. Onko sinulla omaa paikkaa jossa voit ajatella rauhassa?

Nyt kun ystävänpäivästä ollaan turvallisesti päästy ohi, ajattelin kertoa miten oma ystävänpäiväni meni, noin karkeasti ja yksitys kohdat pois jättäen.

Pääsin ystävän päivän makuun jo noin viikkoa ennen sitä, sillä tukioppilaat olivat suunnittelemassa sitä. Ideana oli tietysti perinteinen halipassi ja uutena ideana tuli Folio asute tai vaatetus, siis pistetään jotain foliosta päälle.

Hali-passiin suhtauduin mieluisesti, sillä olin viime vuonnakin halannut 102 ihmistä ja istelläni oli kunnian himoinen pikkutakki suunnitelmissa foliopuvuksi, mutta päädyin säätämään Itselleni "vain": liivin, kravatin, lasit ja "boonie" hatun.
Vaikka olin ystävänpäivää edeltävänä iltana kysynyt muilta pistäisivätkö muut mitään ja saannut ainakin yhden varman vastauksen, olin kuitenkin ainoana jolla oli "yli suuri foliotus".

Tätä olisin voinnut hävetä ollessani ainoa joka panosti tähän tai sitten olla ylpeä ja kannattaa ystävän päivän positiivista tunnelmaa, taisin olla toi viimeisin. Ehkä päivän aikana paras saatu kommentti/ilkeys (sain kolme) oli : "kuuhun lähdössä?" ja ehkä huonoa huumoria ja keksimittömyyttä osoittava kommentti :"saharaan menossa?" miten folio muka liittyy saharaan?, uuni olisi ollut parempi.., ehkä ainoana asiana minkä huomasin liivissä ollessani, että se ei ole viileä paikka, joten sillä tavalla saharaan meno voisi liittyä itse kuumuuteen.

Mitä hali passiin tuli, olin tietysti "innoisani" halaamassa väkeä välkillä, ja sainkin halattua 139:ää ihmistä, ihan hyvin vaikken halannutkaan montaa 7.luokkalaista.
vaikka olin halannut jo muutamia ja saannut nimet passiin, halasin viellä joitain kertoja tämän jälkeisillä välkillä samoja tyyppejä, noh ainakin yhtä....

Päivän ollessa lopuillaan ja valinnais-aine saksan ollessa päättymäisillään otin jo etupuolelta menneen rikkinäisen folio-liivin irti ja tein siitä pienen pallon, jonka heitin myöhemmin pois roskikseen lasien ja kravatin mukana. Hattua tarjosin monelle ja lopulta Tatu otti sen.

Kun tähän tätä juttua koitan kirjoitaa niin tuntuu jotenkin mukavalta, ei sinäänsä siinä mitään mukavaa ole, että pihalla on öisin -40 astetta, päivisin -30 tai no juuri sitähän me "kaikki" toivoimme kun lumi oli sulannu,
mutta se mitä olen miettinyt tässä viikkojen aikana tai tehnyt on aika suuri lista.. ehkä itselleni, mutta muille se kuullostaa varmaan ihan lyhyeltä: söin, nukuin, kävin koulussa, nukuin, pelasin ja pieni uni velka on jahtaillut minua miltei jokaisena arki-päivänä.

Tein kyllä paljon muutakin kuin nämä ylhäällä mainitut asiat, lupaduin mennä juontamaan Snowflake '07 tapahtumaa, joudun käymään jonkun juontaja- ja esiintymistaidot kurssit Jyväskylässä,
Lähteä viikon loppuna tahkolle laskettelemaan, ellei nyt siellä ole sitä -35 astetta,
ruokalassa hetken hiljaa mietittyäni ja odottaessani kavereita, käänsin tyhjäksi syödyn lautasen toistte päin tarjottimelle, veikkasin vain ettei kukaan ollut ennen minua siellä niin tehnyt , (miksi joku olisi niin oudosti tehnyt?).
ja olen "pääsemässä" Ahvenan-maalle joskus, mutta vasta joskus toukokuussa (kai).
ja kaikkea en nyt tähän maininnut, mutta paljon on asiota tehty ja nähty, noh mites sen "paljon" sanan nyt luokitteleekaan....

Mitä tänne tulin nyt näin kerrankin kirjoittamaaan liittyy kai johonkin muuhun kun ulko-lämpötilaan tai koneeni prosessorin nopeuteen, tai sitten minun vain tuli ikävä itseni pientä avauttumista jossain pienessä blogissa keskellä gallerian tuhansia ja tuhansia blogeja ja suuren Kyber-avaruuden sisällä.
Kuitenkin päähäni on jäännyt pyörimään ajatus jostain toisesta asiasta kuin ulkona vallitsevaan kylmyyteen tai prosessorini nopeus.

Mutta en tullut tänne avautumaan tämän enempää tai vähempää, mutta mitä tästä nyt ymmärtää (hunosti ja epäselvästi) niin on aikani kirjoittaa viimeiset sanani tänne ennen ensi kertaani.

Kaikilla koittaa joskus alamäki, pitää vain oppia tulemaan hissillä ylös.

Elämä on valintoja täynä. kuten se valinta että leikkasin "viimein" "letin" lyhyeen, osallistuin snowflaken tekemiseen, söin tänä aamuna muroja jugurtilla vaikka en yleensä syö aamuisin, lupauduin mennä kaverille perjantaina yöksi, vaihdoin kuvat; noh ainakin muutaman lisäsin ja kirjoitan tätä juttua nyt enkä huomenna.

Valitoja tehdessä sitä huomaa että muihin juttuihin keskittyy enemmän kun toisiin ja tällein rupeaa tekemään sitä enemmän ja jos tekee monipuolisesti valintoja, eikä jää siihen yhteen-kahteen juttuun, tapahtuu usein niin että päätyy elämään ns. tupla elämää.
Jollain toisella tavalla sitä että tekee joitain asiota toisten ihmisten kanssa mitä ei toisten kavereiden kanssa tee.
ähh. no annan ton "hautua" vähän enemmän ennen kun kirjoitan sen kokonaan.

mitä uuden vuoden luopauksiin tulee, en luvannut oikeastaan mitään erikoista.
vain sen mitä joka vuonna: en tee yhtään isoo tyhmyyttä...saattaa kuulostaa vähän oudolta, mutta tota mää oon jotenkin lupaillu ittelleni viimeset 6 vuotta, onkohan se rikottu jo moneen kertaan...? en usko.

ennen lupasin kaikkee pientä kuten; mietin 2 kertaa ennen kun teen jotain "hullua" (tykkäsin laskea pulkalla tai meidän stigalla Franssin kanssa urheilukentän sitä mäkee mikä on siinä vieressä).
tai säästän peleihin osan viikko rahoista (olin 9 ja pelasin paljon).

mutta ikuinen kirous kunnes olen 18 ja muutan, on matti, tossa se valittaa että: "mun pitäis päästää koneelle".

lähen käyttää koiraa... katotaan millon kirjoitan taas uudelleen.

tässä sitä ollaan...
viimeisen kerran koneella tänä vuonna.
jotkut teistä saattavat ihmetellä mitä minä teen koneella tähän aikaan, noh kunhan kirjoitan ennen kun meen taas ulos ampumaan raketteja naapureitten kanssa.

vaikka joulu oli luminen, paljon lunta suli ja uusi vuosi onkin aika lumeton, ainakin täällä meillä päin, mutta ei se pysäytä ihmisiä ampumasta rakettejaan.

hypätään nyt siihen sanontaan joka jokainen meistä varmasti tänä päivänä kuulee ainakin kerran : "HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!""´


´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ ¤ ¤ ¤ ´´´´´´´´´´´´´´´
´´´¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨´´´´´´ \ | /´´´´´´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ \ | / ´´´´´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ <O> ´´´´´´´´´´´´ ´´´´
´´´´´´´´´´´´´´ ´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ ´´ ´´ O ´´´´ O´´ ´´ O ´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ O´´ \´´´´´´ |´´´´ /´´ O´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´ * ´´´´´´ \´´ \´´´´ |´´´´ /´´ /´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´F´´´´´´´´´ ´\´´´ \ ´´´´|´´´ /´´ /´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´´ F * ´´´´´´´´´´ \ ´´ \ ´´ | ´´ / ´´ /´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´ U´´´´´´´´´´´´´´ \ ´ \ ´´| / / ´´´´´´´´
´´´´´´´´´´´´´´´´´ P´´´´´´´´´´´´´ ´´ \ \ // / / ´´´´´´´´´
´´´´´´´ ´´ ´´´´´´´ ´´´´´´´´´´´´´´´´´´ \ \ | // ´´´´´´´´
´´ ´´ ´´ ´´ ´´ ´´´´ []¨´´´ ´´´´´´´´´´´´ [IIIIII] ¨´´´ ´ ´

---

/--\

---

että tossa oli työ. meni yli puol tuntia.

olis varmaan aika aiheellista kirjoittaa juuri joulusta tai uudesta vuodesta tai jostain ihan muusta joka nyt liittyy tähän aikaan.
joulu-aatto meni Leivonmäellä mökillä serkkujen kanssa kuten meni päivä ennen sitä ja sen jälkeen, meitä oli sellaset 4 perhettä, eli jotain 18 hekilöä, ei me tietenkään oltu mökillä pelkästään vaan oltiin myös serkuilla, noh mitäs muuta kun pelaamassa.
kun tuli se päivä jolloin joulupukki tuli, päivä täynä ruokaa, kinkkua kuten pikku veljeni sanoi:” kinkkua, miks kinkkua! possukin olis parempaa” ja tietysti lahjoja.
en ollut toivonut muuta kuin vähän tasku-rahaa ja jotain pientä.
sain ison kirjan maailman suurimmista taisteluista, sukkia, urheiluvaatteita ja muitakin vaatteita, karkkia, jonkun verran rahaa tilille ja yllätyin kun sain uuden näppiksen ja hiiren en ollut edes maininnut näistä mitään, taidan olla koneella liikaa…
siinä joulu-aatostani pienen pieni palanen.

sitten siitä muutama päivä myöhemmin oli meidän papan synttärit, se täytti kai 83 ja olin siellä juhlissa mummolassa muutaman tunnin. sen jälkeen mentiin taas pelaamaan, tietty.

Onneks joulu ei menny ihan pipariks ja me syötiin kinkkua.

se oli siinä, olin tänään esiintymässä meidän esityksessä.

alotan tämän jutun nyt jotenkin.
Heräsin tänään kello 7 sillä minut oli käsketty tulemaan aikasin koululle valmistautumaan esitykseen. Eilen menin aikasin nukkumaan, siinä 10-11 maissa ja ajattelin pistää viellä kännykän herättämään kello 06.45 huoneen toiseen päähän.
aamulla kuitenkin olin onnistunut väistelemään huoneeni tavaroita, sammuttanut kännykän ja mennyt takaisin nukkumaan muistamatta asiasta mitään.
heräsin sitten siinä vähän yli seittemän, kun porukat herätti ja lähti töihin.
kokosin siinä itseni ja rupesin pistää kamoja päälle ja siinä puolen maissa olin jo koululla.
olin ekana paikalla ja muita saapui sitten muutama kerrallaan.

sitten me pistettiin lava kunnolla kuntoon, katottiin kamat valmiiksi, kerrattiin vuorosanoja ja availtiin ääntä.

mua ei jännittänyt se ajatus että me esiinnyttäisiin koululle, ennen kun sali rupes täyttymään ihan kunnolla, mut kukaan meistä ei mennyt paniikkiin.

Esitys alko. kaikki meistä jännitti, mutta saatiin repliikit hyvin ja juttu eteni. jännitin erittäin paljon ja jäädyin kerran ehkä neljäks tai viideksi sekaksi siinä 45min aikana ja se oli kauheaa ajatus ei juossu tai mitään olin täysin unohtanu mitä mun piti siihen puhelimeen sanoa, mutta paikkasin aika hyvin eikä kukaan tajunnut että olin jäätyny. yleisö repeili ja jutut toimi.
mulla oli siinä loppu laulussa soolo kohta heti siinä alussa sähkökitaran säestyksellä ja se meni aika hyvin miettien että laulon siinä abaut 150 ihmiselle.

"joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy,
sinne saattaa löytää vaikka paikallansa pysyy,
katson taivaan tähtiä ja niiden helmi nauhaa,
itsestäni etsittävä on mun joulu rauhaa."

se esitys meni hyvin taputuksia tuli. Sitten meillä oli jotain 30 minuuttia aikaa ennen kun toinen salillinen. Meille tuotiin ruokalasta jotain riisi puuroa ja sitä syötiin sit siellä lavalla jutellen ja naureskellen siitä ekasta esityksestä ja muistakin jutuista.

harjoittelin sitä kohtaa missä mokasin vähän ja sitten sali rupes täyttymään taas.

sama joulu laulu mikä soi samalla kun yleisö tuli sisään rupes olemaan vähän jo pelottava, vaikka se olikin joku ilonen lasten laulu. Sali täytty ja verhot aukes ja eka kohtaus alko, eka kohtaus koorvatunturilla meni ja katsoin sitä salin toiselta puolelta. pian se loppu ja oli perheen vuoro, mä esitin perheen isää Tarmoa. mua ei enään jännittänyt yhtään niin paljon kun ekassa ja vuorosanat tuli ihan luonnostaan. tähän toiseen esitykseen me panostettiin ehkä vähän enemmän ja sen kyllä huomas, yleisön revetessä monessakin kohtaan se oli aika mahtava tunne olla lavalla.


voi että sitä tunnetta kun se oli juuri lopuillaan ja lauloin taas joulumaa laulusta se eka osan ite.

"joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy,
sinne saattaa löytää vaikka paikallansa pysyy,
katson taivaan tähtiä ja niiden helmi nauhaa,
itsestäni etsittävä on mun joulu rauhaa."

ja sitten kaikki muut tuli mukaan

"joulu maa on muutakin kuin tunturi ja lunta,
joulu maa on ihmis mielen rauhan valtakunta,
eikä sinne matka sillon kovin kauaa kestä,
joulu maa jos jokaiselta löytyy sydämmestä."

siinä kumarrellessa ja yleisön taputellessa oli hymy aika korkeella.

kun se sitten loppu, me hurrailtiin ja syötiin niitä pullia mitä me ei esityksessä syöty,
vaihettiin vaatteet ja lähdettiin sitten takas oppilaiden sekaan hymyillen suurella hymyllä.

sitten kun oltiin oltu siellä hetken fiilistellen kavereitten ja kanssa jutellen, oli luokanvalvojan tunti, siellä katottiin ice age1 ja lähettiin kotiin siinä puol yhen maissa.



millanenkohan tunne mulla olisi jos olisinkin valinnut sen valinnaisen atk:n tän sijaan?

ajattelin tehdä tästä oiken mahtipontisen jutun jossa minä kertoisin vaikka siitä, että huomenna minä olen lavalla koko koulun edessä, tai oikeastaan puol ja puol koulua kerrallaan.
tai sitten siitä että minut on valittu luokkamme tuki-oppilaaksi tai sitten siitä, että en ole toivonut yhtään lahjaa ja joulu-aatto on jo muutaman päivän päästä.
päädyin tekemään jutun jossa on vähän näitä kaikkia, ilman sitä mahtipontisuutta.

Huomenna on suuri päivä, sillä minä olin seiska luokalla valinnut teatterin valinnaiseksi ja huomenna esitetään meidän esitys koko koululle.
me esiinnyimme jo vanhemmillemme ja muutamille kavereillemme eilen ja se meni mahtavan hyvin, yleisö taputti kovasti ja nauroi jutuille. voi sitä jännityksen tunnetta ennen ja esityksen aikana ja sitä mahtavan hyvää tunnetta esityksen loputtua. se piti hymyä yllä viellä pitkään.
Paitsi tänään kenraali-harkka meni ihan päälaelleen, esitys mateli, porukka unohteli repliikkejään ja osa repeili.
Ohjaajamme Mari kertoi että toinen esitys menee aina huonointen ja sen jälkeiset onnistuvat aina mahtavasti.
Tiedän, että huominen esitys onnistuu hyvin, sillä:
kyllä kaikki järjestyy..., ehkä..., varmasti.


Toinen asia, minut on valittu luokkamme tuki-oppilaaksi, ei siitä sen enempää.


nyt ehkä (teidän mielestä) tärkeimpään asiaan, koulu loppuu huomenna, tai niin mä ainakin luulen ja silti joudumme yli-huomenna käydä koululla hakemassa todistukset ja söydä koulun tarjoama pieni jäätelö-annos.

kai se on sen arvoista sillä tänä sunnuntaina tulee asia jonka takia pienet lapset ovat esittäneet kilttejä jo joulukuun alusta asti, asia jonka takia olen jokaisena jouluna tätä ennen kirjoittanut toive listan jääkaapin oveen ja asia jota odotan ehkä eniten vuodesta.

mutta tänä jouluna en ole kirjoittanut toive listaa.
Tähän en tiedä tarkkaa syytä, mutta minulla ei ole tarvetta saada jotain tiettyä tavaraa.
mopoa en toivo vaikka kohta on siihen ikää,
tietokoneeni pyörittää sen verran hyvin että pelit eivät "lagaa" liikaa,
takki on vähän yli-iso mutta se ei haittaa, osasta farkuistani on revennyt lahkeen reunat, mutta osaan korjata ne. lautailu monosta on reuna-ommel vähän ratkeillut, mutta se ei haittaa ainakaan viellä, kännykkäni nokian 6020 toimii sen verran että pärjään sillä ihan hyvin ja mp3:seni on jo iso ja vanha malli, mutta kestän kyllä.

Ainoa oikea toiveeni on asia jota vanhempani eivät voi paketoida, asia jota ei voi pistää pankkitilille, asia jota kannatta vain toivoa jos oikeasti sitä haluaa, asia jota en täällä kerro tai kirjoita ja se on asia jonka voi saada vain yrittämällä.

Itsenäisyyspäivä,
Niin hieno ja kunniallinen päivä, täynä juhlavaa tunnelmaa ja hienoja paraateja.
Tunsin oman itsenäisyyden kutsun aamulla, kun iskä tuli pakko herättämään minut (olin juuri valvonu neljään asti viimeyönä ja mut herätettiin puol10 maissa) ja vei minut ja pikku-veljeni Jyväskylään katsomaan suomen itsenäisyyspäivän paraatian, taino ainakin sitä että ne tankit oli rivissä ja miehistö valmiina ajamaan. Jyväskylässä olin siihen kahteentoista asti jolloin se paraati virallisesti alko, mutta me lähdettiin jo kotia päin sillon.
Iskäni otti paljon kuvia, joista osan pitäisi näkyä galleriassa, näihin en kommentoi sillä nolaisin kuitenkin itseni kirjoittamalla :"onpas hienoja tankkeja "tms (jos ymmärrät pointin).

Luulin että menisimme sen jälkeen mummolaan ja serkuille, mutta emme menneetkään ja palasimme kotiin, kotona tietenkin pyrin pelaamaan, mutta tietysti Matti pyysi kaverinsa (3-5 en oo varma monta niitä oli) meille pelaamaan, joko cs:ssää tai wow:ia. Olen kai huono suostuttelemaan, sillä se että sain ne pois koneelta kesti sellaset 5 tuntia.... pikku veli saa mut yleensä siinä 1-3 tunnin paikkeilla kun ottaa äitin mukaan....

Mutta asiaan, Itsenäisyyspäivä on juhlan aikaa, tänään näkyy linnan juhlat, jossa naiset taistelevat kunniasta pitää yllänsä kauneinta pukua ja jossa useimmat miehet ovat vain ilmaisten juhlaruokien perässä ja juhlan kättelyä seuraa iso osa suomen televisio kansasta miksiköhän, yksi syy on varmaan iltapuvut, en tiedä, enkä totta puhuen välitä.
Perinteisesti Tuntematon sotilas elokuva jonka melkein kaikki suomalaista mukaan lukien minä, on nähnyt tuli taas tänään, kuten ensikin vuonna ja tulee senkin jälkeen ja senkin jälkeen ja senkin jälkeen,..

Onneksi Suomi on itsenäinen maa ja meillä on vapaapäivä koulusta tänään , kiitos kaikille veteraaneille jotka tätä tekstiä tuskin koskaan tulevat lukemaan.

Mielenkiintoinen fakta: Wikipedian star trek artikkeli on kaksi ja puoli kertaa pidempi kuin Wikipedian artikkeli yhdynnästä





Mäkkärissä on hauskaa...
- Ja mitäs teille?
- Mitäpä tässä, kiitos kysymästä.
- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkaa. Tästä on kyllä menny jo maku.
- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Hesaria ja Aku Ankkaa, mutta otan hampurilaisen.
- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäis teidän täällä tietää.
- Syötkö täällä?
- Silloin tällöin.
- Öh...siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkaa edelleen, mutta maku on menny jo.
- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Jos se tahtoo.
- Siis otatko mukaan?
- Tule vain jos haluat.
- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilaa? Ajattelin kyllä että tuolla pöydässä...
- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Jos ne mahtuu.
- Eli: kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
- Joo...ei kanelia.
- Eipä sitä kyllä yleensä...no, kaikkia muita saa siis panna?
- No sepä oli aika hävytön kysymys. Lähen kyllä nyt pois.