IRC-Galleria

Kaipaatteko koskaan kaltaistanne seuraa? Kaipaatteko paikkaa joka on turvapaikka kaltaisillenne? Kaipaatteko hetkeä jolloin kukaan ei kummastele teitä, tai hauku ja ivaa erillaisuutta? Maailma täynnä mielihaluja, irti harmaasta arjesta ja maailmasta jossa kävelet, maailmaan, joka haluaa sinunlaisiasi sisälleen. Koin tuon maailman osittaisena todellisuutena, olin paikassa, joka ei syrjinyt, olin ihmisenä kaltaisteni seassa, olin turvassa ulkomaailmasta, olin iloinen. Se ei ollut kaikki, koin jotain, jota en uskonut tapahtuvan, rytmi valtasi lihakseni, musiikki korvani, näkemäni silmäni, halu sydämmeni. Taivas oli auki ja minä kuljin sinne, näin valoa pimeyden sijaan, minä näin enkeleitä ja heidän hymyilevät ja hyvää tahtovat kasvonsa, pimeys oli nyt ekaa kertaa pitkään aikaa ulkopuolella ja olin silti onneni hetkessä, onko pimeys sittenkään enää ainoa maailma? Onko mahdollisuuksia sittenkin enemmän? Onko olemassa maailma, joka ei kavahda auringonvaloa? Olenko sittenkin valon lapsi vaikka pimeydessä kuljenkin? Vai onko se sitten väärin?

Noniin illan mission on päästy päätökseen. Pikkusiskoni on sivistynyt taas yhdellä kauhuelokuvalla ja synkkyydellä, jonain päivänä hän ei enää laita silmien tai korvien eteen käsiään peittämään koko totuutta kauneudesta joka on voitu pukea viettelevään punaiseen tai kenties kiedottu ylvääseen mustaan. Jonain päivänä hän nauraa kanssani rinnallani tuolle kaikelle kun kirkuvat äänet kiljuvat hyvästelylaulunsa kun lopulta kuulemme repeytyvän lihan äänen. Jonakin päivänä tai iltana tämä nuori tyttö heittää yhtä mustaa ja kylmää huumoria, että sillä voi karkoittaa ihmisiä ympäriltä ja järkyttää ihmiskuntaa. Jonain päivänä nuori neiti tajuaa veljensä oivalluksia ja näkemyksiä elämästä ja jos ei siitä niin yleisesti jostakin. Tämä päivä ei ole mahdoton, tämä päivä lähenee päivä päivältä, filmi filmiltä ja kauhu kauhulta. Rakas siskoni, pitkästä aikaa vietetty yhteinen aika toi jopa inhimillisiä tunteita sisarusrakkauden olemassa olosta. Aloin jopa uskoa siihen, että voimme istua samalla sohvalla kahdestan syöden popcornia samasta vadista, ilman, että joutuisin ottamaan sinua hiuksista kiinni ja takoa lattiaa vasten, tai jotain muuta esinettä. Nyt voisin kuvitella, että voisin jakaa jopa saman olohuoneen kanssasi vääntämättä niskaasi tai muita nikamia pois paikaltaan, jopa repimättä niitä irti. Ilta on vasta nuori ja sinulla on paljon opittava jäljellä ja sen jälkeenkin. Minulla on sen sija opittavaa niin kutsutuista inhimillisistä asioista joissa on enemmän logiiggaa kuulemma, hullu ei tarvitse logiiggaa, hän on sen yläpuolella ja hulluus perustuu sääntöön jota ei pidä kieltäminen. Sääntö kuuluukin: mikään ei ole mahdotonta, eikä kiellettyä päässäsi, ruumiisi on vain impulssijatke.

Hyvää yötä ihmiset ja nähkää unia joita ette uskoisi haluavanne nähdä, mutta tosellisuudessa jos kidutat ja annat nautintoa ihmiselle saman aikaisesti tai vuorotellen, hän ei enää tule tunnistaman kumpi on kumpaa. Se kaikki maistuu samalle, kaikki on vain yksi ja ainoa joka rikkoo loogiden logiigan "TUNNE"

Turun Nuoren Teatterin pohjakerroksista paalutuksen yhteydessä, paalutuspaikkaan tehdyn kaivamistyön johdosta on löydetty ihmisen pääkallo, kerrostuma jolle pääkallo oli sijoittunut, kuuluu vanhan ajan turun sivisäätiöön, tarkempaa tietoa ei ole annettu, mutta museovirasto ei ole kiinoatunut löydöstä. Pappia ei ole kutsuttu siunaamaan ruumiitonta kaveria varmuus syistä tuonpuoleiselle matkalleen turvallisesti vaan päätetty haudata takaisin hiekkaan paalutustöiden sekaan. JA MINÄ EN SAANUT PITÄÄ SITÄ!!! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!! MIKSIIIII!!!!!!!!!!!!????????????

Jooh nyt voisi sanoa että mitään en voisi oikeastaan menettää, listasin tässä tärkeitä asioita jotka on deletoitu pois elämäni tieltä. Ihan ensiksi pitkät hiukset, pitkän työn, tuskan ja kritiikin saattelemana koitui teatterin parturin uhriksi sopimuksen nojalla. Seuraavaksi tämän saatanan helteen takia (jota ei ollut viime vuonna) en voi pitää nahkatakkiani päällä... kolmen vuoden putki säällä kuin säällä on katkaistu... Sitten tyttö lähtee kuukaudeksi opiskelemaan ulkomaille... Jooh... Mitäs sitten... Joten päätinpä tänään sitten sulkea kehän ja aja viimeisetkin päähaiveneni helvettiin. Partakoneen ja höylän yhdistelmällä tuli aikast sileä nuppi ^^ se on nahkakuula... aaahhhh.... JOTEN nyt ei ole enää mitään hävittävää :D

Okei ei se ole ihan totuus, jos nyt vielä vasen käsi leikattaisiin irti niin sitten piirtämisen voisi unohtaa ja lopullinen maailmanloppu olisikin jo siinä :)

HAH! 50 kakaraa ovat murskanneet polveni, vieneet yöuneni (joita ei muutenkaan ole) tuhonneet niskani, polttaneet auringossa, laittaneet oksentamaan, hyppineet päällä, roikkuneet yhtäaikaa, heittäneet palloilla päin, lyöneet, potkineet, raapineet ja melkein purreet. Kaikki tämä silkasta rakkaudesta, olen heille paras lastenhoitaja ja samalla oikeaoppisin esikuva malli.

-"JANI TUU MEIJÄN KAA!!!"

-"Ettekö voisi leikkiä välillä vaikka Jennin kanssa?"

-"Ei"

-"No miksi?"

(kaikki yhteen ääneen) "Koska sä olet paras hoitaja!"

Mitäpä tuohon voi sanoa enempää, töihin vain sitten ;D

NE YMMÄRTÄÄ MUA HAAA-HA-HAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!

Rörh... Tiistaista asti sairaslomalla polven takia... Liika liikkuminen kielletty sanoivat, töihin ei saa mennä koska muuten vakuutukset eivät korvaa lisäongelmia... ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!!!!!!!! JANI HALUAA TEHDÄ TÖITÄ, JOTAIN TEKEMISTÄ, NÄMÄ PERKELEEN SAMAT SEINÄT TEKEE MUT HULLUKSI!!!!!!!! MÄ TÄRISEN MUHAHAHAAA MÄ-HÄHÄHÄ-N TÄRISEEEEEEEENNNNN MUHAHAHAHAAAA!!!! KAIKKI VELLOO WIIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!!! EI JÄRJEN HÄIVÄÄKÄN RAHAHAHAAAA!!!!!!!! Miekat, kirveet ja veitset... en yletä niihin, ne ovat liian kaukana... JOKU AUTTAKAA MUA!!!!!!!!! LIHAAAAAAAAAAA!!!!!!!!! KÄDESSÄ ON LIHAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!! POIS POIS POIS!!!!!!!!!!

Land of the dead, paikka vailla vertaa, maa jossa voit kävellä pitkin usvaisia katuja kuun valossa kaiken rauhallisuuden keskellä, näet kaiken raunioituneen ja tiedät, että siellä on ollut elämää. Land of the dead, paikka, jossa eksyneet sielut kulkevat etsien tietään hylätyllä maalla, saamatta mielenrauhaa päämäärästään. Land of the dead, kylmyyden lapset imevät lämmön elävistä pala palalta routaisella nummella, jättäen jäljen menneisyydestä ja antaen lahjaksi sisarkunnan eri näkökulmaisen ajatusmaailman iänkaikisesta nälästä ja päättymättömästä vaelluksesta. Land of the dead, näet kotisi edessäsi, kotisi ei näe sinua enää, ole muukalainen tässä maailmassa uuden perheesi kanssa. Land of the dead, ihosi ei enää kukoista, ihosi ei enää ole tuore, ihosi on nyt iänkaikinen ja mätä, kuin mielesi. Land of the dead, Multa on uusi kotisi, liha on innoituksesi, veri on tahtosi, elämä on menneisyytesi, kuolema on toivosi. Land of the dead, maa vailla huolia, vailla pahaa, vailla ylpeyttä. Land of the dead, Ota käteni, se on valtasi, ota jalkani, se on tiesi, ota selkäni, se on lujuutesi, ota pääni, se on uskosi, ota vatsani, se on alkusi. Land of the dead, tiesi totuuteen, vailla valhetta. Land of the dead, turvapaikkasi.

KIROTTU IHMISKUNTA! KUOLLEET, NOUSKAA UNESTANNE JA TUHOTKAA HALVENTAVA MENNEISYYTENNE JÄLJITELMÄT MAAN PÄÄLTÄ JA OTTAKAA PAIKKANNE TAKAISIN MAAN AIKAISEMPINA HALLITSIJOINA, NÄYTTÄKÄÄ HEILLE MITÄ ON KÄVELLÄ MAAN PÄÄLLÄ!!!

Kuusankosken teatterifestivaalit odottavat huomenna koko viikonloppuista esityskaarta, kai se Halonen taas tulee katsomaan esitystä kuten viimevuonna :P se on aika suuri kunnia kun kuulemma n. 1000 teatterin joukosta valitaan ja toinen kerta peräkkäin :D Mutta meille sanottiin ja kuten sen hyvin tiedän "tämä ei ole palkinto, te menette sinne kärsimään" sielä on erittäin kiireinen aikataulu ja kireä tunnelma jopa, mutta loppupanos on ikimuistoinen, puhumattakaan siitä lavasta aahhh.... Mutta parasta on se, kun sunnuntain pimeinä tunteina palaan salaiseen piilopaikkaani sänkyni alle, aamu sarastaa ja tuomiopäivä on saapunut... SYNTYMÄPÄIVÄÄ-HÄÄ-HÄÄÄ-HÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!! Vuosi takana ja kuolema askeleen edessä :) voiko paremmin mennä :D

WOHOOOOO!!! Oikein hyvä olo! Kun herään nyt sängyltäni pirteänä (puhelinsoittoon...) ja muistelen eilisiä tapahtumia, voin olla helvetin ylpeä taas kerran saavutuksista. Ensiksi Päivä alkaa Teatteri treeneillä, juosten mäkiä ja portaita ylös ja alas alkulämpäksi. Seuraavaksi itse esiintyminen, juostaan taas mäkiä ylös ja alas, kun ohjaajat eivät ole tyytyväisiä suoritukseen, tai haluavat muuttaa jotain :D Lopulta treenit ovat ohi ja kotiin suihkuun... No ei tilannetta voi siihen jättää joten tulipa päähän pisto lähteä kävelemään Maskuun :D ja siellä selainen lenkki mutta sain Miran puhelimella ja hänen avustuksellaan opasti minut Maskusta Nousiaisiin ja takaisin (sellaiset vaivaiset 11 kilometriä tosin mutta oikein mukava reitti) Kun päästiin takaisin lähtöviivalle olo oli mitä mainioin ja aurinko oli kadonnut näköpiiristä, varjot ja pimeys lankesivat taivaan ylle kietoutuen samalal ympäristöön, vapauttaen yön äänet (jumalauta että niitä oli paljon sitten viime kuulemani) Hengellisen paikallaolon ja ajatusten laukkaaminen ympärillämme toi rauhaa ja turvaa rappusilla istuessa, muta lopulta siitäkin oli noustava ja matka johti kohti takaisin harmaata Raisiota... Kotiin päästyäni, energiaa oli kertynyt silkasta innosta ja lopulta se tapahui! Kynä ja paperi kohtasivat toisensa jälleen kerran pitkän tauon jälkeen, luoden yhteistuumin toisilleen koskeuksen nautinnon, ne lipoivat intohimoisesti kätteni kautta luoden uutta elämää koko yön, aamuun asti. Ja noh... kai sitä joskus pitää menä nukkumaan... MUTTA voisin palata mielelläni ajassa taaksepäin kävelyreissun loppumiseen (ei siksi että olisin ollut väsynyt tai muuta vastaavaa) tai piirtämisen hehkuvimpiin fiiliksiin koska vain. Sitä hyvän olon tunnetta ei voi sanoin kuvailla, kun saa jotain aikaiseksi, siinä voi vain sanoa "minä tein sen" se on kuin suklaata läskille lapselle = Tappavan hyvää

No oli siellä vielä yksi juttu minne voisin myös mennä, mutta se on toinen tarina (pakollinen härnäänpä-uteliaita.com)

Mira oli meillä yökylässä päivää ennen hautajaisia,
suuri piristys ennen dramatiikkaa. Inostuttiinpa piirtämään siinä yhdessä vähän innokkaasti, kuvassa ei varsinaisesti ole mitään päätä eikä häntää, mutta se on hieno taideteos muiden oivalustemme seassa. Pienen hetken piirustuslamakauden jälkeen tuntui taivaalliselle, sydän pamppaili tuosta pikkutöhrtämisestä, suoraan sanottuna elämäneliksiiriä. Kyllähän me muutakin siinä töherrettiin, mutta tämä oli työ johon santsasimme aikaa, kiitos sinulle Mira<3