IRC-Galleria

Tulipa taas lennettyä Aurinkovuoressa pitkästä aikaa. Ekalla lennolla himmailin kaikessa rauhassa rinteen toiseen reunaan. Siellä totesin että ei prkl, tuuli tuleekin melkein rinteen suuntaisesti eikä kohtisuoraan eikä se kanna juuri nimeksikään. Siinä sitten tultiin varovasti pieniä nostoja etsien järven reunaa takaisin suhteellisen kovaan vastatuuleen vieläpä. Yksikankaisella tai varjolla ei olis ollu taas mitään asiaa, mutta topless kulkee :) Pääsin kuin pääsinkin takaisin starttipaikalle. Laskukierrosta ei ollut, mutta tein kaksi 90 asteen käännöstä (L&R) korkeuden tiputtamiseksi ja muutenkin olin liian kaukana järvellä. Ne oli suht matalalla, mutta onnistui hyvin! Eka lasku meni juoksemiseksi, mutta onnistui muuten hyvin.

Tokalla hinauksella tuli se 600m korkeutta, ja varkkari oli taas tapissa 10.0m/s. Ensimmäinen 100m tuli ihan hetkessä. Pyörittelin kaikenlaista pientä akrontynkää ja treenasin kovaa lentämistä. Nyt siipi ei enää oskilloi vaikka olis tanko munissa, ja käännöksetkin onnistuu vauhdilla. Tää on erittäin tärkeetä matalla kovaa tullessa.

Kolmas lento meni melko samaan tyyliin, mutta päästin narun jo 550m:ssä kun ei jaksanut kituutta 600m:iin asti. Se oli jo korkattu anyways. Kaksi jälkimmäistä laskua meni nappiin lopputyöntöjen kanssa!

Päivän sana on Ilmanopeus! Sitä pitää olla kun tulee laskuun! Aurinkovuoressa on jostain syystä erityisen kova tuuligradientti. Kymmenestä metristä liidin suorastaan imaistaan maaefektiin. Jos ei oo nopeutta niin kuvittelisin että mastottomalla on sakkaus lähellä. Ainakin käännökset matalalla on ihan myrkkyä tommoisessa gradientissa ilman vauhtia. Ja vauhtihan vaatii sitä hallintaa ettei se lähde lapasesta.

Siipi ei enää puolla, mutta pitää alkutsekkauksessa aina muistaa varmistaa sen symmetrisyys. Jos kierto näyttää oudolta, niin taljaa renklaamalla sen voi saada normalisoitumaan.

Tykkään mun siivestä <3