IRC-Galleria

Piti olla nollatuulinen päivä ja kovaa pilvikeliä. Sen sijaan oli pohjoistuuli.

Ekalla lennolla pääsin suoraan hinauksesta nostoon kiinni, mistä ruuvailin hajanaisten termojen seassa 700-800m korkeuteen. Sitten aivan yllättäen kesken hyvän vahvan noston kaikki katosi ja oli pelkkää laskevaa. Korkeudet katosi hetkessä ja jouduin laskuun. Aikaisemmin oli ollut tyynempää, mutta ilmeisesti järven päältä tuli kylmä ilmamassa kentän päälle ja teki siihen valtavan imurin. Olis voinu lähteä etelään karkuun, mutta se olis tarkoittanut luultavasti laskua peltoon, enkä ollut siihen ihan valmis :) Lento kesti kuitenkin reilun puoli tuntia ja lasku osui kiitettävän lähelle starttipaikkaa.

Toisessa startissa naru katkesi kaksarin kohdalla. Olin sen verran korkealla että sain tehtyä 360 ja laskun vastatuuleen. Vähän jännitystä pitää olla välillä ;)

Toinen lento meni sitten taistellessa 200m-300m korkeudessa 25:n päädyssä. Aikani tapeltua kyllästyin ja tulin laskuun. Myöhemmin katselin trackia koneelta, ja huomasin että olin noussut koko ajan vaikka varkkari ei ihan jatkuvasti piipittänytkään. Olis pitäny siis vaan jaksaa kitkuttaa niin se olis ehkä palkinnut. Luulin että siitä ei tuu mitään tulosta.

Kolmas lento olikin sitten lähinnä naatiskelua ja maisemien katselua. Pitää muistaa välillä nauttiakin, kaiken suorittamisen välillä.

Kuvasin paljon videoita, ja Kim kuvasi mun lentämistä. Ilmeisesti ajan laskukierroksen aika paljon kovempaa kun muut. Toistaiseksi olen sitä mieltä että se on hyvä niin, koska silloin on enemmän auktoriteettia möykkyihin ja reserviä yllättävissä tilanteissa.

EFLA on taas korkattu. Keliä oli, mutta se toimi sykleittäin. Jos starttasi syklin alkuun, niin pääsi hyvin ylös, mutta sitten ei löytynyt enää oikein mitään. Nostot oli aika hajanaisia, mutta joukossa oli ihan hyviäkin.

Eka lento jäi tyngäksi. Hinaus oli aika kesy ja valjaat ei istunu päälle.

Toiselta lennolta en odottanut juuri mitään, mutta hyvän hinauksen perään sain melkein heti vahvasta termosta hajun. Pari kierrosta ja lähdettiin ylöspäin. Parhaat nostot oli jotain 4m/s. Paikallislentoa siis tuli kentän päällä ja huippukorkeus 1303m. GPS-loggeri oli päällä, ja lennon kestoksi tuli 1h 20min. Nyt on takki tyhjä ja paikat kipeinä. Tarttis lentää enemmän niin jaksais.

Laskut meni miten meni... laskukierroksessa on vielä parantamista. Testasin ekaa kertaa tuulen suunnan määrittämistä pyörimällä ympyrää, ja jarruvarjoakin tuli käytettyä. 25:n pääty röykytti aika kiitettävästi. Ei ollu hauskaa siellä.

Termossa pyörin molempiin suuntiin. En enää edes muista kumpaan suuntaan sen piti olla vaikeaa. Suunnan vaihtaminen vaan aina tuottaa vähän hämminkiä. Termot vaati myös jonkin verran high sidingiä. Jatkossa näin kevyenä päivänä voi hyvin termota 2/3 taljallakin. Ainakin pitäis muistaa käyttää sitä termojen välissä.

Tulipa taas lennettyä Aurinkovuoressa pitkästä aikaa. Ekalla lennolla himmailin kaikessa rauhassa rinteen toiseen reunaan. Siellä totesin että ei prkl, tuuli tuleekin melkein rinteen suuntaisesti eikä kohtisuoraan eikä se kanna juuri nimeksikään. Siinä sitten tultiin varovasti pieniä nostoja etsien järven reunaa takaisin suhteellisen kovaan vastatuuleen vieläpä. Yksikankaisella tai varjolla ei olis ollu taas mitään asiaa, mutta topless kulkee :) Pääsin kuin pääsinkin takaisin starttipaikalle. Laskukierrosta ei ollut, mutta tein kaksi 90 asteen käännöstä (L&R) korkeuden tiputtamiseksi ja muutenkin olin liian kaukana järvellä. Ne oli suht matalalla, mutta onnistui hyvin! Eka lasku meni juoksemiseksi, mutta onnistui muuten hyvin.

Tokalla hinauksella tuli se 600m korkeutta, ja varkkari oli taas tapissa 10.0m/s. Ensimmäinen 100m tuli ihan hetkessä. Pyörittelin kaikenlaista pientä akrontynkää ja treenasin kovaa lentämistä. Nyt siipi ei enää oskilloi vaikka olis tanko munissa, ja käännöksetkin onnistuu vauhdilla. Tää on erittäin tärkeetä matalla kovaa tullessa.

Kolmas lento meni melko samaan tyyliin, mutta päästin narun jo 550m:ssä kun ei jaksanut kituutta 600m:iin asti. Se oli jo korkattu anyways. Kaksi jälkimmäistä laskua meni nappiin lopputyöntöjen kanssa!

Päivän sana on Ilmanopeus! Sitä pitää olla kun tulee laskuun! Aurinkovuoressa on jostain syystä erityisen kova tuuligradientti. Kymmenestä metristä liidin suorastaan imaistaan maaefektiin. Jos ei oo nopeutta niin kuvittelisin että mastottomalla on sakkaus lähellä. Ainakin käännökset matalalla on ihan myrkkyä tommoisessa gradientissa ilman vauhtia. Ja vauhtihan vaatii sitä hallintaa ettei se lähde lapasesta.

Siipi ei enää puolla, mutta pitää alkutsekkauksessa aina muistaa varmistaa sen symmetrisyys. Jos kierto näyttää oudolta, niin taljaa renklaamalla sen voi saada normalisoitumaan.

Tykkään mun siivestä <3

Eka lento viiteen kuukauteen. Yllättäen ei edes juuri jännittänyt. Startti onnistui nätisti, ilmassa oli vähän tunnustelemisen makua, ja lasku nousi vähän hyllylle. Kaikenkaikkiaan helppo ja onnistunut veto.

Toka lento meni vielä tuntuman hakemisessa ja lasku oli balettimaisen kaunis.

Kolmannella lennolla menin rinteeseen, joka kantoi 150-160m:ssä hyvin. SG:n videoiden innoittamana pidin enemmän vauhtia ja siitä saikin paljon enemmän irti. Raekuuro tosin hääti mut pois reilun 20min lennon jälkeen.

Siipi puoltaa edelleen vasemmalle. Nyt myös 1/3 taljalla. Se kyllä haittaa lentämistä.

Tuuli oli ihan rajalla, onko liian kova varjoille. Riipparilla ei ollut vielä mitään ongelmaa. Se on lajinvalintakysymys ;)

...kuorma-auton peruutushälyttimen piippaus saa aikaan hyviä fiiliksiä... joita seuraa välittömästi angsti siitä että nosto on niin heikkoa... jooooo.....

...kuukauden lentotauko aiheuttaa ärsyyntymistä, turhautumista ja yleistä vitutusta. Lentopäivän jälkeen leijailet pilvissä vielä seuraavankin päivän.

Rakas päiväkirja... tänään lensin taas. Ekalla hinauksella melko suoraan inversioon kiinni @ 1500. Sitten ei löytynytkään enää mitään kovin hääppöistä. Lähdin Hessun perään Körrille päin ja pyörin siellä hetken. Sitten rupes epäilyttämään ja lähdin suksimaan takaisin kentälle. Jonkin verran pyörintää kentän päällä ja alas. Tunti siinä meni kuin itsestään.

Toinen lento meni äkäisten muljuttajatermiikkien seassa. Parissa sadassa oltiin, ylös ei päässyt, muttei oikein alaskaan. Lasku meni pitkäksi mutta onnistui muuten ok.

Jälkimmäinen hinaus oli aika reilu. Hessu kertoi jälkeenpäin hinanneensa 120kg paineella. Ilmankos varkkarista loppui asteikko kesken. Se näytti vaan tasaista 10.0m/s nousua ja piipitti hulluna.

Siipi puoltaa. Vasen ulompi syöksynoikaisija on korkeammalla kun oikea, joten talja tiukalla se pyrkii kokoajan kääntymään vasemmalle. Viilasin sen pidikettä pienemmäksi ja nyt sen pitäis olla parempi.

Olin kaksi päivää hinaamassa SM-skaboissa. Ekana päivänä 7 pilottia lensi edestakaisen tehtävän 30km päähän. Illalla otettiin Heikkisen Jannen kanssa molemmat yksi hinaus ja lennettiin paikallislentoa kuivatermossa reilu tunti. Nosto lähti suoraan taittopyörältä ja huiput oli noin 1350m. Pyörittiin jonkin verran myös samassa termossa ja hauskaa oli.

Lento kesti noin tunnin ja tein sen aikana paljon hyviä päätöksiä. Mm. jäin odottelemaan kuplivaan nostoon ison kuplan irtoamista sensijaan että olisin leiskannut kauempana pyörivän varjoliitimen luokse. Se varjo tulikin hetken päästä pois. Jonkin verran tuli lennettyä myös talja täysillä. Taisi olla eka kerta sitä "herkkua".

Laskuun sisältyi myös paljon hyviä päätöksiä. Kenttä kanteli taas satunnaisesti 200m:ssä, mutta ylös ei vienyt mikään. Katselin rauhassa 25-päädyn pusseja jotka osoittivat kentän keskelle. Olis siis pitänyt tulla keskeltä sinnepäin laskuun. En uskaltanut lähteä laskemaan sinne tuulen kääntymisen ja takatuulilaskun pelossa (ja muutenkin ajatus tuntui tosi perverssiltä), joten laskin ison pussin viereen. Se oli näyttänyt pitkään tasaisesti samaa suuntaa. Lasku menikin erittäin hyvin. Sitten oli vaan vähän kannettavaa, mutta sekin meni vastatuuleen eli vähän kevyemmin.

Piti lähteä ottamaan kokeileva lento kun pilvet oli taas kerran kadonneet vesiksen päältä (ja kyllä muualtakin). Lopputuloksena 1h 40min tiimaa ja pohjat 1688 qfe, jopa inversion päällä. Ilmassa oli 3-4 muuta riipparia ja 4-6 varjoliitäjää. Kaikki pyöri kentän päällä. Aivan uskomattoman hienoa. Ei sitä voi sanoin kuvailla, se pitää vaan kokea.

Opin paljon lisää termiikkilennosta ja pysyin ihan mukavasti muiden mukana, ja välillä yläpuolellakin. Paras nosto oli tasainen yli 4m/s nosto joka vei tosiaan inversiosta läpi. Normaalisti pohjat 1500m mutta tässä käytiin melkein 1700m:ssä.

1,5h jälkeen väsytti niin paljon että päätin lähteä alas vaikka keli jatkui edelleen. Siinä oli yllättävän paljon hommaa kun alle 500m ei meinannut päästä millään. Kaikkialla vaan nosti.

Hinaus kiitotie 18, hinauskorkoja 240m, kevyt etelätuuli, kuivatermoa.

Huomautus aamulta: Nyt on kaikki lihakset niskan tienoilta kipeenä ja fileet myös. Oon kyllä oppinu että pitää lentää mahdollisimman rennosti ja välttää turhaa voiman käyttämistä, mutta silti paikat menee jumiin tämmösistä.

Oltiin la-su Vesiksellä. Lauantaina oli pohjoistuuli, eli päivä meni pienten terävien termiikkien parissa. Tuulen suunta vaihteli aika paljon, joten huonoja laskuja tuli roppakaupalla. Lensin neljä lentoa, kaksi ekaa päivällä ja kaksi vikaa illalla. Päivän jälkimmäinen lasku nousi tosi paljon hyllylle. Se oli aika yllättävää - ja erityisesti vituttavaa. Olosuhteista huolimatta sain sillä lennolla termosta kiinni heti hinauksesta ja ruuvasin reiluun 500 metriin. Illalla oli vaan totuttelua lentämiseen ja pientä akroilua. Irrotuskorkeus oli alle 300m, joten siinä ei ihmeitä viittinyt tehdä kun maa oli niin lähellä. Oli hauska tulla finaaliin aivan älyttömän kovaa ja vetäistä matalalta tuulipussin yli. Päivällä ei tulis mieleenkään, mutta nyt ilma oli ihan maitoa.

Sunnuntaina en lentänyt. Kim otti yhden startin ja se riitti mulle. Kova tuuli joka tuli puiden yli ja keittävä kenttä ei ollu hyvä yhdistelmä. Lisäksi ilmassa olevat purkkarit valitti kelin kiukkuisuutta ja sitä ettei ylös pääse. Oli myös hyvä huomata että siiven kasaaminen kovalla tuulella vaatii tarkkaavaisuutta. Yhdeltä pilotilta vääntyi nokkalevy kun siipi oli laskettu "mahalleen" nokka myötätuuleen. Tuuli pääsi vasemman siiven alle ja nosti sen nätisti oikean päälle.

Kaikenkaikkiaan keli oli semmonen että ei yhtään harmittanut vaikka en lentänyt sunnuntaina, koska jos olisin lentänyt niin olis harmittanu vielä enemmän. Luvassa olis varmasti ollut vaan älytöntä myllytystä, ei tasaisia nostoja ja lopuksi henkeäsalpaava lasku. Tärkeintä lentämisessä on kuitenkin tietää koska ei pidä lentää. Ei ole mitään väliä kuinka hyvä on jos lentää taitojensa yli.