Itsensä kieltäjä, ankarin isä.
Kyllä minä tiedän, olinhan kärsimysten tiellä.
Ja te muutkin vielä! Painoina hartioilla, minä paljain varpain kalliolla
vuodan verta ja jaksan, yksin jaksan, pakko jaksaa!
Hokema, päähäni painettu ja takertunut kieleeni,
puhun ohi mieleni, rauha kaukana vaikka tarttuisin siihen mielelläni.
Ja mikäs siintää silmissäni, kahleiden avain kädessäni, palmunlehvä savuaa vaan ei pala.
Alusta alan.
Patoutumat murtuvat yhdessä hetkessä, tunteiden tulva virtaa esteettä.
Sodan ja rauhan keskellä, vanhat taistelutantereet raunioina vielä ja
jossakin siellä
loppuun palan.
Uusimmat blogimerkinnät
- Shh 25.07.
- Ajaton 25.07.
- Uinuu 11.10.
- Värityskirja 11.09.
- Avoimuus 11.09.
- Sekasotku 22.08.
- Pyrrhoksen pasianssi 21.08.
- Kuplahaave 01.07.
- Kuolon kauneus 01.07.
- Oodi synnyttäjille 29.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2017 (3)
- ▶ 2016 (15)
-
▼
2015 (51)
- ▶ joulukuu 2015 (4)
- ▶ marraskuu 2015 (6)
- ▶ lokakuu 2015 (3)
- ▶ syyskuu 2015 (8)
- ▶ elokuu 2015 (5)
- ▶ heinäkuu 2015 (3)
- ▶ kesäkuu 2015 (5)
- ▶ toukokuu 2015 (9)
- ▶ huhtikuu 2015 (2)
- ▶ maaliskuu 2015 (4)
- ▶ helmikuu 2015 (2)
- ▶ 2014 (16)
- ▶ 2013 (28)
- ▶ 2012 (8)
- ▶ 2011 (2)
- ▶ 2010 (2)
- ▶ 2009 (49)
- ▶ 2008 (82)
- ▶ 2007 (27)