IRC-Galleria

Ei jumantsuikka, tajusin tossa just äskettäin, että oon käyttäny KIRJOJEN JA LEHTIEN parissa aika ison osan siitä energiasta ja ajasta jonka olisin voinu käyttää esimerkiks uskomattoman aivokapasiteettini hyödyntämiseen vaikkapa tieteen nimissä. Siinä ajassa mitä meikäläinen on käyttäny VIIHDEKIRAJLLISUUDEN LUKEMISEEN, olis näillä uskomattomilla skilsseillä todennäkösesti jo keksitty lääke HIViin, ratkastu ilmasto-ongelmat ja nälänhätä, keksitty keino matkustaa hyperavaruudessa, ja väkerretty päälle vielä muutama eritääin näppärä tietokonepeli ja -sovellus joilla tahkois miljarditulot. Näin ihan vaan muutamia mainitakseni siis.

Otetaanpa esimerkiks vaikkapa härripotterit. Kun niitä on ilmestyny seittemän, ja mä oon jokaisen niistä lukenu VALEHTELEMATTA ainaki seittemän kertaa (paitsi uusimman, joa ilmesty reilu vuos sitten ja jonka oon lukenu vasta neljä ja puol kertaa), niin siinä on jumalauta jo YLI NELKYTKUUS härripotterinlukukertaa (että ei kai se tän valossa oo mikään ihme, jos joskus hirveessä helikopterikännissä kuvittelen eläväni härripotter-maailmassa). No eipä siinä, härripotterihan on korkeakulttuuria, mutta kun ton suhteuttaa kaikkeen muuhun sälään mitä oon elämäni aikana lukenu (mikä ei oo kauheen vähän), niin ei voi kun tulla siihen tulokseen, että mä oon onneks niin vaatimaton ja vähääntyytyvä ihminen, että ei yhtään haittaa se menetty MAINE, KUNNIA JA MAALLINEN OMAISUUS, mikä mulle eittämättä kuuluis, ja mikä on multa otettu pois vain siitä syystä, että oon kanavoinu energiani ja luppoaikani hieman väärällä tavalla.