se on nyt melkein täällä. kahden päivän kuluttua on enää turha surra, sillä paluuta ole. asia on nimittäin niin, että tuo nuoruuteni kaunein osa, teini-ikäisyys, päättyy, ja joudun liittymään, niin paljon kuin sitä vihaankin, henkilöihin, jotka kutsuvat itsensä nuoriksi aikuisiksi. kyseessähän on itsepetollinen nimitys samalle ihmisryhmälle, joka salaa ja kauhulla odottelee täyttävänsä 30.
koska täytän aivan liian pian aivan liian paljon, olen joutunut välillä taipumaan iän tuomien rasitusten edessä ja hoitamaan erinäisiä asioita, jotka kiinnostavat mm. kuin kilo paskaa. eräällä viikolla vähän aikaa sitten voitin laiskuuteni ja kävin autokoulussa varaamassa ajan viimeiseen mahdolliseen pimeään ajoon. myönnettäköön, että pimeä ajo omilla bensoilla, omalla autolla ja 70 euron hintaan kiinnostaa mm. kuin 4kg paskaa. tällä & viime viikolla mm. hankin opiskelutodistuksen koulusta, kirjoitin vapaamuotoista lykkäyshakemusta ja taistelin tulostimen kanssa pari tuntia. kaikki tämä saadakseni lykkäystä siviilipalveluksesta, joka puolestaan kiinnostaa kuin n. ~345,56kg paskaa.
siviilipalveluksesta, ja asevelvollisuudesta yleisestikin tuli muuten mieleen, että on kenties hieman epäreilua, että kys. velvollisuus koskee vain miehiä, vain koska sattuu syntymään mieheksi. tarkoitan siis prinsiippiä, että kun sukupuoli määräytyy niin tai näin, on automaattisesti velvollinen johonkin tai sitten ei ole. epäreilua siinä on, että kukaan ei kysy asianomaisen mielipidettä asiasta.
innostuin muuten ajatuksesta mennä valtiotieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan käytännöllistä filosofiaa. voisipa nykyäänkin elättää itsensä puhumalla paljon muka syvällistä paskaa, kivasti tuolilla istuen takan ääressä.