tänään oli ihan ok päivä. opo soitteli pitkästä aikaa, ensin kännykkään 2x, en vastannut koska en tiennyt kenen numero on kyseessä. heräsin oikeastaan siihen sitten, tapahtui joskus 11 maissa. hetkeä myöhemmin hän sitten soitteli kotipuhelimeen, johon äiti sattui vastaamaan. sehän ol isitten oikein mukavaa kun tultiin passittamaan koululle.
ilmeisesti ihmisten olisi todellakin hyvä perehtyä vähän psykologiaan.
ei tiedä mitä tehdä + jos et päätä nyt, it's over = ahdistusta. tämä lamauttaa hienosti aivojen toiminnan ja ainoa asia minkä saa sanottua on "emt".
joka tapauksessa, kävi ilmi että opo olisi 13 asti koulussa. makoilin sängyssä 12.30 asti tahallani, ajattelin että "käyn sitten joskus" ( = maanantaina).
mukavaa kun kaikkia hommia vaan siirtelee.
noh, opo soitti taas, minun kännykkään. en vastannut. sitten hän soitti taas kotipuhelimeen ja tapahtui jotain odottamatonta, nimittäin äiti ojensi puhelimen minulle. lyhyt keskustelu päättyi kun sanoin "kait mä sitten tuun". en muista miten keskustelu päättyi, mutta lyhyt se oli ja jossain välissä hän pillastui.
puin ja lähdin bussipysäkille, mietin hetken jos kävisi sittenkin koululla, mutta tulinkin siihen tulokseen että maanantaina on ihan siistiä käydä. maanantaina sanon että käyn tiistaina. keskiviikkona alkaa 3. jakso.
menin helsinkiin tapaamaan kahta naistoveriani. mukavaa ajanvietettä, mutta en kyllä ymmärrä miksi emma on ottanut jannin roolin angstauksen suhteen. totta kai tiedostan naisten aaltoilut, mutta ovatko ne pitkiäkin kausia kestäviä vai toistuvatko ne tosiaan joka viikko, juuri silloin kun me tapaamme. ei mutta, mukavaa kyllä oli puolestani. käväisin malminkartanossakin, never again.
pian olisi tarkoitus lähteä ulos toverini Ithirionin kanssa. katselllaanpa miten käy.
