IRC-Galleria

Saapui maailmaan tuhansien vuosien taivaiden takaa.
Aikoina jolloin ilo sydämessään vielä kulki omaa rataa.
Vaikkei uskonut ikinä hän eikä kukaan.
Että rakastuisi ihmiseen, irvikuvaan.

Nyt on itkenyt sata ja yksi yötä.
Ja yhä jaksaa elämä pientä maahan lyödä.
Mielen täytti suru ja häpeä, eivätkä siivet enää pientä kanna.
Ja vaikka kuinka pyytää, ei hänelle kukaan uusia anna.

Niin peloissaan ettei toivoa enää näy.
Veri naarmut ranteissaan eikä tiedä kuinka hänen käy.
Joka ilta kipu ja tuska antaa enkelin kuolla murheissaan.
Vain herätäkseen aamulla eloon taas kärsiäkseen uudestaan.

Nyt heikkona antaa veren valua eikä tiedä mitä tehdä.
Niin varmana siitä ettei hän koskaan enää lennä.
Kaukana kotoa hän yön pimeydessä hiipien.
Raahautuu takaisin sekaan revittyjen siipien.
Kyynelten antaa hetken alas kasvoilta juosta.
Kunnes illalla on taas aika pienen enkelin kuolla.


c. Joni ”Nonno” K 01.03.2008