IRC-Galleria

Minä muistan päivät jotka heitin hukkaan, vaan miksi?
Huomasiko heistä kukaan, kuinka minä niin pelkäsin.
Tuulet kanatavat luokseni sydäntä särkevää lauluansa.
Ja yksin minä niitä kuuntelen, itken siitä tuskasta.

Jos silmäni hetkeksi ummistan, painajaiset minua vainoaa.
En ole nukkunut rauhassa moneen vuoteen, ja tuskin koskaan saankaan.
Ja sinä katselet minua niihin silmiin, näkemättä niiden taakse lainkaan.
Näkemättä sen pelon ja ahdistuksen, jonka hän sai minussa aikaan.

Rakensivatko he maailmaa rauhasta ja rakkudesta.
Jonka nieli viha ja katkeruus, ylpeys ja saituus.
Tuhosivatko he minut samalla periaatteella.
Ettei jäljelle jäisi kuin pieni osa minusta.

Jos vain voisin valita toisen polun, jossa voisin sinua seurata.
Polulla jolla ei ole pelkoa eksymisestä, eikä rakkaudella rajoja.
Mutta jäljet joita minä seuraan.
Ovat johtaneet minut suoraan omaan hautaan.

Minä tiedän että on paljon helpompi olla yksin ja surullinen.
Helpompi kuin että olisi toisen ja oikeasti onnellinen.
On helpompaa olla yksin, kuin sitä päivää odottaa.
Että rakkaasi sanoo hyvästi, ja sinut vain unohtaa.


c. Joni ”Nonno” K 13.03.2008