Joulun lähestyminen ei peloita vaikka tiedänkin, että surulliselta tuntuu, ettei Tuomas ole seurassamme. En ole koskaan ollut mikään jouluihminen. Pidän kyllä joulun jälkeisestä "köllöttelystä" ja rauhasta sekä ennenkaikkea siitä, että olemme kaikki yhdessä edes hetken.
En ota pulttia joulusiivoista, -ruuista enkä edes lahjoista, mutta viime metreillä ne sitten työllistävät kuten aina..... Minä tykkään, että on paljon ihmisiä ympärillä. Esimakua sain, kun tytöt ja Jani olivat toissa viikonloppuna täällä ja meillä oli niin mukavaa.
Joulun jälkeen viimeistään pitäisi tyhjentää Maksniemen koti, sillä sinne tulevat vuokralaiset vuoden alusta. Inho juttu, sillä se sitten vasta työllistääkin ja tavaraa on edelleen niiin paljon ja minne sen panee..... Toisaalta eräs elämän vaihe saanee päätöksensä. Meillä oli 26 vaiherikasta vuotta siinä talossa. Paljon ihania asioita mahtuu niihin vuosiin, jos paljon surullisiakin tapahtumia. Kuitenkin ajan kanssa jäljelle jää kauniit asiat ja tapahtumat, joten nekin vuodet kannatti elää täysillä.
Nyt kuitenkin vielä vetaisen itseni sohvalle pitkälleen. Sitä olenkin jo tehnyt oikeastaan viikko tolkulla ja sehän se vasta onkin rasittavaa.
Tapaamisiin