Täällä Pohjantähden alla, korkeimmalla kukkulalla
Katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan
Täällä Pohjantähden alla, taivas täyttyy purppuralla
Siitä suojakseni peiton minä itselleni saan
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden
Ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen
Täällä Pohjantähden alla, murheita on laulajalla
Täällä kuu kumoittava on myös alakuloinen
Täällä Pohjantähden alla, hiipii sieluun asti halla
Ja tunteet tappamalla, rikki repii sydämen
Rakas lapseni
Emme lie muistaneet kertoa Sinulle tarpeeksi usein, kuinka rakas meille kaikille olit.
Olin niin ylpeä Sinusta, enkä sitäkään lie tarpeeksi korostanut.
Moitteita kyllä sait kuulla, mutta niidenkin tarkoitus oli ohjata Sinua oikealle tielle,
jonka pinnistelyjesi kautta saavutitkin.
Olisin niin halunnut, että olisit jatkanut valitsemallasi tiellä täällä taivaltamista.
Pienenä olit elämäni ilo, murkkuna vaikeahko, kuten niin moni muukin silloin,
eikä itselläsikään varmaan aina ollut hyvä olla.
Viime vuodet kasvoit uskomattoman upeaan mittaan.
Luulin tuntevani Sinut ja sisimmät ajatuksesi, mutta
kuinka kaukana olinkaan silloin, kun ratkaisusi teit.
Olisin halunnut olla tukenasi, mutta en voinut aavistaa tuntojasi.
Olit väärässä siinä, millaiseksi ihmiseksi itsesi tunsit.
Olisinpa voinut korjata näkemyksesi.
Rakastan Sinua niin paljon ja kaipaus on suunnaton.
Aina anteeksiantava äitisi