IRC-Galleria

Blogimerkintä

« Uudempi -

Kevättä kaikilleLauantai 25.04.2009 13:56

Katsoin hetki sitten jälleen videon Tuomaksesta ja minulle tuli taas niin mieletön ikävä. Näin energisen nuoren miehen "takomassa" bassoa. Kaikki tuntui hänelle mahdolliselta. Hänellä oli uskoa itseensä ja tulevaisuuteen. Miten se tilanne saattoi kääntyä niin karmivaksi teoksi?

On järkyttävää, että voi joutua tuntemaan, ettei voi mitään muuta kuin läpi päästää, jotta kipu katoaa. Kenenkään ei pitäisi joutua ajautumaan sellaiseen tilanteeseen koskaan. Toki uskon, että meille itsekullekin tulee hetkiä, jolloin tunnemme, että ulospääsy on lähes mahdotonta. Tuolloinkin meidän pitäisi jaksaa uskoa, että huominen tuo mahdollisuuden helpotukseen. Aina ptäisi olla joka tilanteessa takataskussa usko mahdollisuuteen voida tehdä omalle tilalleen jotain, jolloin olo helpottaisi.

Musiikin terapeuttinen vaikutus oli Tuopille "elintärkeää". Viime kuukausina hänellä ei ollut mahdollisuutta toteuttaa itseään musiikin kautta. Hän oli niin äärettömän herkkä ja viimeisen illan riitoja synttäreitä vietettäessä oli hänen kai mahdotonta kestää. Tiedän, että hän pelkäsi myös helposti vaikka ronskia pitikin näyttää. Niin monesti hän joutui tilanteisiin, joita oli vaikea sietää. Monesti sain puhelun, jossa hän kertoi pelottavista tilanteista tai oli niissä parhaillaan, jolloin keksimme yhdessä keinoja poistua tilanteesta ehjin nahoin muitakin vahingoittamatta.

Viimeisenäkin päivänä häntä uhattiin puukolla grillillä aamuyöstä, eikä sitääkään ollut varmaan helppo kestää. Tupakan pummaaja ei malttanut odottaa, että auto olisi tullut ja siellä olisi ollut tupakkaa kuten Tuoppi oli luvannut vaan hän oli vetänyt puukon esiin, jolloin Tuoppi oli reagoinut tilanteeseen kalauttamalla pullolla päähän. Vahinkoa siinä tilanteessa ei tullut, mutta uskon vakaasti, ettei sitäkään tilannetta ollut helppo henkisesti kestää. Hän oli yrittänyt tavoittaa ko. henkilöä viimeisinä minuutteinaan, mutta puheluun ei oltu vastattu... Miksi hän ei soittanut minulle, kuten oli tehnyt niin monesti aiemmin. Häntä koskeviin miksi kysymyksiin emme vaan koskaan enää saa varmoja vastauksia.

...mitä vois tehä... No läpi päästää ni kipu katoaa. Olisihan ollut varmaan muitakin keinoja selvitä pahastaolosta, mutta kukaan meistä ei voi enää tehdä hänen hyväkseen mitään. Jokainen meistä olisi halunnut olla tuolloin paikalla. Olisin ottanut syliin pikkupoikani ja sanonut, että laitahan nyt nukkuun, huomenna on uusi päivä, mutta...

Toivon, että jokainen, joka tämän tekstin lukee, ei todellakaan koskaan hankaluuksiin ajatuessaan ajattele, että Tuopin ratkaisu olisi oikea ratkaisu siinä tilanteessa. Aina on muita mahdollisuuksia olemassa. AINA... Koskaan ei ole kaikkea sanottu ja kaikkea tehty kuten Tuomas tunsi. Onneksi hänellä oli jäljellä kuitenkin pieni pala tunnetta joka ei koskaan sammu...

Energiaa muihin juttuihin löytyy AINA ajan kanssa. Pitää olla itselleen armollinen ja antaa ajan parantaa... Jos ei tänään hyvältä tunnu niin ehkä jo huomenna tai sitten tai sitten...

Totta on kuitenkin se, että ainoastaa kukin meistä tietää, mitä päässämme liikkuu, eikä kukaan meistäkään tiedä, mitä Tuopin lopulta ajoi peruttamattomaan tekoonsa.... Mikä hänet energisen, suunnitelmia runsaasti omaavan nuoren miehen tekoon ajoi. Ehkä ja taas ehkä ryypyt olisivat saaneet kuitenkin jäädä ottamatta ja pyssy olematta sängyn alla, joten olisinpa....

Jälleen kuitenkin kerran jossittelulle ei ole sijaa ja syyllisiä ei ole. Ratkaisu oli yksin ja vain ainoastaan Tuopin. Siitä huolimatta ja ehkä juuri senkin vuoksi minulla on niin ikävä...

äiti

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.