IRC-Galleria

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Kun nautin alkoholia, tulee minulle pakonomainen tarve nolata itseni lähettämällä tekstiviestejä. Usein naispuolisille ihmisille.
2. Kämppikseni varmasti kiittää minua siitä, että säestän koneeltani soivia biisejä omalla, ihanalla lauluäänelläni.
3. Kun harrastan nörtin paheita, kuten koneella pelaamista, tulee tietty selostettua peliä itselleen (esim loistavaakin loistavampi fudispeli PES 5). Ja ehkä jollekin surulliselle sielulle joka joutuu kuuntelemaan.
4. Jostain syystä ajaudun takaisin Kuvake.net:iin vaikka olen poistanut itseni sieltä jo kolmesti.
5. Minulla on käsittämätön nimimuisti. Kun näen kerran ihmisen ja saan tietää nimen, pysyy tuo kasvo/nimi-yhdistelmä varmasti mielessä jatkuvasti.

Ja että viisi pitäisi haastaa, huoh, no suokaa anteeksi:

Samuel-
Manic|
Asfultsi
Paspa
Siobhan

ps. pahoitteluni.

"Vielä koittaa uusi aika
vielä sinut huomataan
tulee päivä jolloin joku
muu kuin minä viereesi istahtaa
ennen kuin huomaatkaan

toivoasi et saa menettää
vaikkei mitään muuta ei jäljelle jää
sinulla on minut
sillä jokaisella jossakin on
joku yhtälailla lohduton"

On olemassa ihmisiä. Ja on olemassa niitä helvetin tärkeitä ihmisiä. Niitä ihmisiä jotka ovat nostamassa minua sieltä suosta mihin olen vajoamassa. Niitä ihmisiä, jotka muistuttavat arvostani silloin kun sitä tarvitsen. Niitä ihmisiä, jotka haluan pitää vierelläni, hinnalla millä hyvänsä. Ja sinä olet yksi niistä, yksi parhaista.

Ja minä toivon, että joku ymmärtää sinunkin arvosi. Ymmärtää niin kuin minä. Ymmärtää mitä tuollainen ihminen ansaitsee. Parasta ja vielä vähän enemmän.

Eikö kolhuja ole ollut jo aivan tarpeeksi. Kolhuja jotka ovat tehneet kovemmaksi. Vaikeammaksi saavuttaa. Saaneet sen hymyn pelokkaaksi. Epäaidoksi.

Onneksi minä olen saanut nähdä sen aidon hymyn. Sen mahtavan hymyn. Valloittavan hymyn. Sen josta näkee mitä todella ansaitset. Parempaa ja vielä vähän enemmän.

Kiitokset elämäni mahtavammasta puolvuodesta. On kunnia olla kaverisi.

Ja sitäpaitsi, oisin maksanut lippusi muutenkin. ;)

Kello on about 10.40.

Tulee mietittyä että mitäköhän ihmettä varten istun kotona kun koulukin olisi alkanut tuossa kahdeksalta. Kyllä mä hereillä olen ollut ja kaikkea. Aina hetken siellä ja toisen täällä. "Herään tuossa tunnin päästä ja sitten menen." Niin varmaan. Äsken taisi olla pakko herätä kun joku setä tuli pimpottelee ovikelloa, ja tuli mittaamaan jotain lämpötiloja täällä. Jännä kun tarvitsee jonkun tällaisen episodin että pääsee ylös sängystä.

Ei sillä, kyllä pari orgaanisen kemian tuntia voikin olla pois näin aamutuimaan, mutta kun joutuu olemaan sieltä pois perjantainakin kun saa taas tapella Mew-lipuista. Eilen sain tietää etten päässyt uusintakokeesta läpi, joten nyt jos vielä kerran saan uusia niin sen on vaan pakko mennä läpi. Ja perjantaina taas pukkaa uuttakin koetta päälle, ah, liuoslaskutentti.

En tiedä mistä johtuu että ihmistä väsyttää ihan jatkuvasti. On niin väsynyt ettei jaksa tehdä mitään, sitten tekee sen viimeisenä iltana pakkopullana ja on taaskin yhtä väsynyt. Kiva noidankehä.

Jotain positiivista siinä oli että pidensin nukkumishetkeäni sentään oli. Näin unta että sain ne liput Mewin maanantain keikalle. Toivottavasti se oli enne. Sen oli parempi olla enne.

Jos nyt menen keittämään kahvia, niin voisin päästä kahteentoista kouluun.

Anyone up for a cup of coffee this "morning"?

Terve vaan sano terve vaan.

Sunnuntai. Viikon viimeinen päivä. Viimeinen etappi matkalla kohti taas seuraavaa masentavaa maanantaita. Onko se kiva taas huomata, että ei saanut taaskaan mitään aikaan ja hommat sen kuin kasaantuu. Eihän se taida olla. Pitäis varmaan yrittää piristää itteensä.

Tänään pääsin kuitenkin jo käymään ulkona. Täytin tietty kansalaisvalvollisuuteni ja kävin tuhertamassa paperille yhden numeron. Löytyy syntymäajastani tuokin numero.

On taas aika kiittää inttiä siitä, että rikkoivat mun polven. Tuli käveltyä ehkä kilometri ja puolessa välissä matkaa oli polvi jo niin murskana taas että meinas alkaa tulla ärräpäitä suusta. Voisi taas kuluttaa aikaansa ja käydä lääkärissä itkemässä siitä, mutta eipä ole ennenkään auttanut. Ehkä jos se vielä viikolla on kipeä. Sitten menen ja sanon. Jollekin.

Huomenna on kyllä mielenkiintoinen päivä. Ovat tuhonneet vapaapäiväni sillä, että pääsen aamulla jonottamaan lippuja Mewin keikalle ja sitten siinä hiukan ihmettelyn jälkeen pitäisi mennä ihanaan analyyttisen kemian uusintatenttiin koululle. Pitäis ehkä päästä läpi tai alkaa harmittamaan. Voisikin kohta käyttää aikaa hieman siihen lukemiseen. Kohta.

Suosittelen tuon alla olevan lukemista. Se on niin täyttä asiaa. Olen joutunut huomaamaan sen niin miljoona kertaa. I'm one of the nice guys. Prove me wrong.

http://www.last.fm/user/esotericnoise/journal/2005/12/24/48762/

'She says she's no good with words but I'm worse'

np: Fall Out Boy - Dance Dance

Kiitos kaunis sotaveteraaneille ja lotille, jotka molemmat huikealla panoksellaan tekivät mahdolliseksi sen, että elämme vapaassa ja itsenäisessä Suomessa!

"Ei tapeltu turhaan."

Minä olen nyt sitä mieltä, että kaikki te haluatte leikkiä! (kuka ei haluaisi tähän aikaan?)

Oletus = Petri on ihminen, jonka elimistö ei oikeasti siedä maitoa. ( ei niin missään muodossa)

Jos leikitään kerrankin, että Petrillä on ihan hauskaa ja Petri viihtyy paikoissa x ja y. Petri nauraa ja pitää hauskaa. Petrillä ei ole yltiöpäistä himoa nolata itseään tai tehdä mitään todella typerää. Petri on siis viettämässä iltaa koulukaverinsa kanssa.

( Leikki alkaa nyt )

On neiti X, joka tarjoaa herra Petrille ( nyt neiti X väittää ettei tarjonnut vaan herra Petri vaatimalla vaati ) kulauksen valkovenäläisestään.

Kuluu muutama minuutti. Herra Petri tuntee oudon olon. Kylmä hiki ilmestyy otsalle ja kädet alkavat lähes tärisemään. Herra Petrillä on melkoisen huono olo. Tämä on koettu ennenkin (opetus nro 1: maitoallergikko, älä käytä kermaa ruuanlaitossa!). Herra Petri yrittää kestää, ja vakuuttaa koulukaverinsa siitä, ettei halua tilata tequilaa, koska olo ei tällä hetkellä ole mitä mainioin (hikikarpalot ovat saavuttaneet jo vähintään poskipäät).

Kuluu muutama minuutti lisää. Kuten tiedettyä, elimistö yrittää päästä automaattisesti kaikista haitallisista aineista eroon. Herra Petrin elimistö suorittaa täten automaattisen tyhjennysreaktion. Pahaksi onneksi herra Petri on baarissa, joten tyhjennysreaktiota varten on suunnistettava WC-tiloihin. Siellä herra Petri tyhjentää mahalaukkunsa kaikesta, mikä edes viittaa aineeseen nimeltä maito. Toiminto kestää noin pari minuuttia.

Kylmä hiki on poissa. Olo on mitä mainioin. Herra Petriä lähes hymyilyttää. Tärinä on hävinnyt ja olo on lähes lämmin.

( tylsä tarina loppuu tähän )

Kuten kaikilla tarinoilla, jotka joskus myyvät, tälläkin on opetus.

Kun neiti X tulee luoksesi juoman kanssa, ymmärrä sanoa ei juomalle jos siinä on elimistöllesi haitallisia aineita. Ne eivät OIKEASTI tee hyvää. Pahoitteluni parivaljakolle J & J, jos hieman "häiritsin".

Opetus 2 : Maito on juomaa suoraan pahasta. Miten kukaan aidosti hyvä ihminen voi juoda maitoa saamatta näin hirveitä oireita. Ehkä olen itse vain liian hyvä ihminen. ( burn )

ps. Tunsin itseni aidoksi jokerifaniksi. Olenhan kannattanut sentään Jokereita jokaisessa tämän kauden kotiottelussa, jopa vierasmatkallakin. Mutta vasta tämä mahalaukun tyhjentäminen Sports Academyyn sai oloni tuntumaan todelliselta fanilta. Keep up the good work!

Neiti X on mitä suuremmalla todennäköisyydellä pahan lähettiläs, välttäkää häntä.

ps 2. Harhakuva, you shall rock the world. www.harhakuva.net

Hmm. Oli aamu. Vaikea aamu. Puoli tuntia myöhässä kouluun kun ei vaan tuntunut pääsevän sängystä ylös.

Koulussa tämä voisi laskea turhaksi päiväksi. Ensiksi muutama tunti jotain kulttuurikasvatusta ja sitten kemiaa jonka jälkeen melkee kaks tuntia odottelua että pääsee matikan uusintaan. Johon opettaja ei ollut tehnyt mulle edes koetta. No, tein sitten jonkun muun kokeen. Aika sama.

Olen taas huomannut, että tiistaissa on jotain ihmeellistä. Tiistait on käytännöllisesti katsoen ihan turhia. Tai siis, niillä ei ole mitään merkitystä. Ne eivät ole maanantai-päiviä, jotka aloittavat viikon, eivät keskiviikkoja joissa kouluviikko on jo puolessa välissä saati sitten torstaita jolloin viikonloppu alkaa (kyllä, minulla). Viikonloppu onkin sitten merkittävä jo sinänsä. Kaikkine sunnuntai-jumituksineen jne. Mutta siis takaisin aiheeseen. Tiistaihin.

Tiistaina (eli hienommin sanottuna tänään) tuli taas olo, ettei mulla ole kiire mihinkään. Melkein kävelin koulustakin kotiin. Mutta sitten en kävellyt. Tai kävelin, paitsi että tulin tuon Mäkelänkadun pätkän suurimmaksi osaksi sporalla (vautsi miten hieno sana tuokin on). En tajua miksi teki mieli kävellä, kun tuolla oli tuommoinen keli mikä onkin. Tiistai se oli. Tää on tää päivä jolloin ei tarvii miettiä miltä näyttää kun kävelee ulkona tai että mitä muut ihmiset sinusta ajattelee. Tiistaina ei varmastikaan ole tapahtunut mitään merkittävää koskaan. Jos on, niin kertokaa toki. Se olisi varsin mukava tietää.

Mutta en sano, ettäkö tiistai olisi aivan turha. Ei ei ja ei. Tiistai on merkityksellinen lähinnä juuri sellaisena päivänä joka se on. Viikon ainut päivä, jolloin millään ei ole merkitystä. Silloin ei tarvitse yrittää menestyä, kunhan vain roikkuu mukana. Se on jotenkin niin lohdullista.

Tämän päivän muuten pelasti täysin myös se, että armoitettu opettajamme kertoi, jotta huomenna ei olekaan kemian tunteja. Se tarkoittaa vapaapäivää. Miten mahtavaa. Sitten torstaina koulua ja sitten viisi päivää vapaata. Kiitos siitä.

Jännä että en ookkaan vähään aikaan kirjottanu tänne. Pitäisi harrastaa tätä useammin. Minulla kun tuppaa yleensä olemaan aika paljon sanottavaa ja ajatuksia mielessä. Lupaan parantaa tapani jatkossa. Ainakin tietyt kaverit ovat varmasti iloisia siitä että selitän ja höpötän vähemmän.

Tv. Petri

p.s Ainiin. Veli palkkasi mut keksimään miten Atlantin suolaisesta vedestä voisi Saharan kuumuutta apuna käyttäen saada makeaa vettä edullisesti ja helposti. To-Be-Labra-analyytikko iskee!

p.s 2 Kutsukaa mut kahville, haluan paljon kahvia. Tosin huomennahan taidan itse kahvitella. ;)

Now you need to be honest.

No more apologies, no more coming back.

If you don't feel nothing, I'll go.
But if you do, say it.

Niin. Tämä päivä on taas ollut yksi niistä päivistä, jolloin olo tuntuu oudolta. Olo on muuttunut aamusta. Ainakin väsyttää enemmän. Tämä on todellakin niin yksi niistä sunnuntai-illoista, jolloin tajuaa että olisi pitänyt tehdä miljoona juttua mutta ei ole kuitenkaan saanut tehtyä. Eikä saa tehtyä saati edes aloitettua. Tosin sitten pitää vain rohkeasti myöntää ettei edes aio tehdä. Huomenna, sanon minä.

Huomenna pitäisi taas olla kahdeksalta Onnentien tietotuvassa nauttimassa labran hajuista. Onneksi on vain neljä tuntia niin ei ole niin paljon aikaa miettiä että mitä tekisi tällä kertaa väärin. Huomenna sitten ne työselostukset vanhoista töistä kyllä kyllä. Ja vaatteita vois tiskata. Niin sitten taas kelpaisi painaa menemään. Ah, kyllä. Sitten voisi pitää n+1 päivää taukoa tuosta c2h5oh-aineesta. Se ei ole oikein nyt in. Ei sillä elämä ainakaan parane.

Mutta, uusi viikko, uudet kujeet, mutta samat ongelmat.

np: Stella - Kelle Ihosi Tuoksuu

Ensinnäkin. Voiko kuvitella parempaa paikkaa viettää 20v-synttäreitä kuin keskussotilassairaala. Vielä sillä lisäyksellä, että missaa Sigur Rósin keikan. Ei varmastikaan. Tästä huolimatta, onnea Jp:lle joka siellä Tilkassa keuhkokuumeessa tällä hetkellä makaa. Sustakin tulee vielä mies. :)

Sitten joo.

En tiedä. Pitäisi yrittää kai tehdä elämällään jotain fiksua. Olo on tällä hetkellä semmoinen kun Erlend Loella Supernaiivissa. Puuttuu innostus. Yleensäkin kaikkeen. Sitten kun sitä innostusta yrittää etsiä jostain, niin matkalla hajottaa itsensä, ja parhaassa tapauksessa täysin sivullisia ihmisiä. Siitä tuleekin ahdistus ja huono olo itelle potenssiin kolme ja mitä varmimmin tekee kaiken vielä uusiksi. "Sense of touch" sanoisi varmaan joku viisas ihminen. Sellainen jolla on ollut innostusta. Mä olen tosin aika varma siitä, että mullakin on joskus ollut innostusta. Niin kuin ihan nuorimman nuoruudenkin jälkeen. Koska ei musta aina ole tuntunut tältä.

Tosin vähän pienemmässä mittakaavassa on tuntunut tältä ennenkin. Tommonen kolmisen vuotta sitten pahimmillaan. Historia toistaa itseään sanotaan. Senkin on joku innostunut ja minua viisaampi sanonut. Mutta aiemmin tämä juttu ei vaan mennyt näin. Tai meni mutta. Olen ehkä vähän huono elämään itseni kanssa, kun tulee liikaa mietittyä. Pitäisi varmaan alkaa tekemään jotain ihan niin kuin suuressa mittakaavassa. Löytyisi ehkä se kiinnostus. Edes vähän sitä lapsenomaista riemua siitä kun juoksee lehtien seassa.

"Elämä on tragedia niille ihmisille, jotka tuntevat ja komedia niille, jotka ajattelevat." - La Bruyére

np: Olavi Uusivirta - Rakkausrunoja